Suomen suurimman sirkusteltan (eduskuntatalo) eteen kerääntyi 9.4.2026 pieni joukko ”traktorimarssin” puitteissa osoittamaan mieltään maamme maatalouden tilasta. Reilu tusina traktoria, pari rekkaa ja alta 100 ihmistä kohtasi kourallisen poliitikkoja ja tulos oli varsin oletettava: kansa purki pahaa oloaan kuuroille korville ja poliitikot kertoivat kuinka heidän puolueensa kyllä korjaisi asiat, mutta koska syyt niin ei sittenkään. Ehkäpä se joku kaunis päivä menee jakeluun, että on täysin yhdentekevää mitä poliitikot lupaavat koska he tekevät edelleenkin vain ja ainoastaan sen mitä käsketään ylhäältä, samalla kun puhuvat paskaa ja kansa uskoo. Asiaa ei myöskään auta se, että poliitikot tuntuivat olevan aivan loistavasti irtautuneet (maatalouden) todellisuudesta ja edelleenkin valtaosa ihmisistä kuvittelee ”näkymättömän käden” korjaavan sen luomat ongelmat.
Vaikka nämä nykyiset poliitikot jollain ihmeellä saataisiin vaihdettua, tämän hetken ”vaihtoehtoiset” poliitikonalut ovat omaksuneet täsmälleen samat neoliberaalit talousaatteet. Eli itketään ”sosialismia” ja ”kommunismia” ongelmista, jotka ovat ihan täysin kapitalistisen mallin aiheuttamia ja niitä korjattaisiin lisäämällä kilpailua, paitsi tietenkin just maataloudessa koska huoltovarmuus ei jostain syystä toimikkaan markkinatalouden säännöillä. Tämän asian hoksaaminen voisi tosin aiheuttaa sen, että tajuttaisiin ettei se toimi muuallakaan. Sitä vaaraa tuskin kuitenkaan on, joten keskitytään nyt siihen yhteen asiaan, maatalouteen/huoltovarmuuteen.
Ruoka on kohtuullisen tärkeä osa ihmisen elämää ja sen vakaa saatavuus tilanteesta riippumatta on ollut historian valossa yhteiskunnan kohtalon kysymys. Kun globaali markkinatalous EU:n sanelemilla säännöillä alkoi vaikuttamaan suomalaisiin alkutuottajiin, alkoivat puheet mahdollisista ongelmista lisääntymään. Asia ei kiinnostanut kuitenkaan juuri ketään muita kuin tuottajia, koska ruokaa sai kaupasta ja sähköä töpselistä, joten paska sai roiskua tuulettimeen vapaalla virtauksella. Jos en ihan väärin muista, pari tilaa laittaa pillit pussiin joka ikinen päivä ja viljelijöiden keski-ikä alkaa lähennellä kuuttakymppiä. Miksi? Koska vapaa markkinatalous vie tuotannon sinne missä sillä tienaa eniten. Jos on joskus käynyt ulkona Suomessa, on saattanut huomata ilmastomme olevan hieman epäsuotuisa monen eri kasvin ja eläimen kasvattamiseen. Tämän olisi pitänyt olla riittävä vinkki, jos päättäjät olisivat halunneet varmistaa että Suomessa syödään suomalaista ruokaa. Eivät tainneet sitä haluta?
Viimeistään Trumpin viimeaikaiset toilailut Putinin ”julman hyökkäyssodan” päälle kuitenkin herätti ainakin osan poliitikoista karuun tulevaisuudenkuvaan, missä ne männävuosien typerät päätökset alkoivat kummittelemaan. Kun annetaan markkinoiden hoitaa luonnollinen valinta kuka sitä ruokaa tuottaa, sitä ei ehkä riitäkään kaikille ellei asiaan puututa. Ja puututaanko? Ei tietenkään, koska maatalouden alasajo on ollut systemaattisesti joka ikisen hallituksen agendana koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Tämä syksy saattaa näyttää mitä se käytännössä merkitsee myös sille tavan tallaajalle.
Säännöstelyllä voitaisiin osa ongelmista ainakin päällisin puolin korjata, mutta näitä pohjalla olevia ongelmia ei sillä kyetä millään tavalla korjaamaan. Mielivaltaiset säännöt, joita EU suoltaa rajattomasti, vain pahentavat asiaa ja paikallisten poliitikkojen seteliselkärankaisuus takaa sen, ettei näitä asioita tulla korjaamaan. Moni itkee, että maassamme ei ole ”oikeistoa” korjaamaan asiaa vaan kaikki puolueet ovat ”vassareita”. Itse väitän tilanteen olevan täysin päinvastainen - maassamme ei ole muita talousnäkemyksiä kuin oikeistolainen neoliberalismi. En ole tosin likikään ainut, joka asian näin näkee joten lainataan muutamaa itseä fiksumpaa asiantuntijaa.
Nimet Alfie Kohn, Michael Sandel ja Michael Parenti eivät varmaan soita juuri kenenkään kelloja, koska nämä yhteiskuntakriitikot ovat systemaattisesti arvostelleet länsimaista talousjärjestelmää vuosikaudet. Ja kun media toistaa mallimme parhautta, kansa uskoo sen olevan parempi kuin muut, joista ei tiedetä tuon taivaallista. Näitä kriitikkoja on toki paljon muitakin, esimerkiksi Naomi Klein joka on puhunut tuhokapitalismista ja viimeisenä niittinä arkkuun voisi pitää Peter Turchinin eliittiteoriaa, eliitin ylituotantoa. Toki näiden ihmisten ajatukset voidaan aina selitellä ja kumota vasta-argumenteilla, mutta tulokset puhuvat varsin selvää kieltä ja sitten kun sitä rahaa koettaa syödä, pitäisi viimeistään mennä jakeluun ettei se kilpailu ehkä olekaan se luotettavin tapa jakaa elämän perusteita jokaiselle. John Rawls saattoi kuin saattoikin olla oikeassa tietämättömyyden verhonsa kanssa jyvällä?
Näin rankasti yksinkertaistamalla em. ihmisten ajatuksia, Alfie Kohn kertoo miksi ja miten kilpailu tuhoaa yhteiskunnan. Michael Sandel selittää, miksi meritokraattinen ylimielisyys vie kunnioituksen muita kohtaan ja Michael Parenti osoittaa, kuinka peli on alusta asti peukaloitu varmistamaan harvojen vallan ja enemmistön kurjuuden. Kun nämä yhdistetään eliittiteoriaan, saadaan malli, joka varmistaa sen, että paskan osuessa tuulettimeen enemmistö jää katsomaan osuuskaupan hyllyltä eioota vatsan muristessa nälkää. Ja lännen vastaus on edelleen: lisää samaa, kyllä se näkymätön käsi korjaa asiat.
No mitä helvettiä tuo nyt meinaa sitten käytännössä? Sitä, että ihmiset (viljelijät) kilpailevat keskenään (tuhoten kaiken yhteisöllisyyden) ja ne jotka eivät pärjää tippuvat kisasta. Selvinneet pitävät itseään parempana, mutta samalla koko poliittinen luokka katsoo heitä alaspäin koska he ovat vaan jotain duunareita eikä ”korkeasti koulutettua kermaa”. Jokainen katastrofi pakkaa valtaa yhä harvemmille ja jengi ei edelleenkään tajua, että peli oli alunperinkin peukaloitu… ja kaikki merkit osoittavat lopunaikoja koko järjestelmälle. Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että valtaosa kuolee nälkään? Todennäköisimmin ei, vaikka merkit osoittavat kovien aikojen olevan vasta edessä ja nykyiset ongelmat vasta alkusoittoa. Kansalla on vielä edelleenkin asiat aivan liian hyvin, että se nousisi vastarintaan joten sammakon keittäminen saa jatkua.
Ellei mitään ”ihmettä” tapahdu, meno siis jatkuu samaan suuntaan. Mitään merkkejä uudesta talousjärjestelmästä, joka tekisi asiat toisin, ei ole, enkä näe kansan olevan edes valmis tarvittavan suuriin asennemuutoksiin. Omavaraisuus korjannee pieneltä osalta ne suurimmat vaikeudet, mutta betoniviidakkoon jämähtäneet saavat maistaa neoliberaalien kaalikeittoa, missä ylähuuli on ainoa liha lusikan päällä. Mutta hei, se on sitä vihreää siirtymää! Muutama ylimääräinen tölkkiruoka keittiön kaappiin ei välttämättä ole hullu ajatus ennen kuin loppunäytös alkaa? Jos vanha kaava toistuu, kuten on oletettavaa, pelikenttä nollataan ja aloitetaan uusi sykli jossa pohjan pelurit saavat aloittaa kilpailun alusta. Ja se huippu? Se nauraa matkalla pankkiin ja jää odottamaan seuraavia sukupolvia tuottamaan heille tarvittavat palvelut ja hyödykkeet. Vanhasta ei olla opittu mitään…
Entäpä jos se jokin suuri juttu tapahtuu, mikä se olisi? Tarjolla on kaksi toisistaan täysin poikkeavaa esitystä. WEF:n ”suuri nollaus”, missä ”et omista mitään ja olet onnellinen”. Kilpailu on osin unohdettu - Rockefelleriä lainaten ”kilpailu on syntiä”. Meillä on enää hallitsijat ja hallitut, joten kilpailua ei näiden välillä enää ole. Paluu keskiajan feodaalimalliin, älypuhelimilla, sirutuksella ja SMART-tekniikalla joka nappaa ”pahat ihmiset” lennosta kiinni. Tai sitten ”suuri herääminen”, missä lähteestä riippuen ET:t pelastavat maailman, tai sitten ”valkohatut” korjaavat systeemin poistamalla kaikki korruptoituneet tahot. Uusi neoliberaali maailmanjärjestys, missä pakka jaetaan uusiksi. Ja kun yhden sukupolven ”pahikset” poistetaan, saadaan pari sukupolvea rauhallista elämää ennen kuin sama sirkus alkaa uudelleen, uusilla pelaajilla. Samat ongelmat, uusi sykli.
Tai sitten AGI/ASI ottaa vallan käsiinsä ja … uusi uljas maailma vai Terminator judgement day?
Vaiko vaan sammakkoa keitetään lisää, asiat muuttuvat hiljalleen ja ne pienet ”korjaukset” yhdistettynä suurten massojen edelleen oikeasti hyvien ihmisten tekemiin pieniin asioihin yhdessä jatkavat loputtomasti (tai ainakin seuraavat 50+ vuotta) tätä samaa hitaasti etenevää neoliberaalia utopiaa tai helvettiä, riippuen keneltä kysytään. Poliitikot kertovat niiden seuraavien vaalien olevan tärkeimmät niinkun koskaan ja kuu luvataan taivaalta. Enemmistö kuuliaisena seuraa jokaista mielivaltaista sääntöä ja osa yksinkertaisesti haistattaa systeemille pitkät ja elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse laitan kurpitsaa tunkionreunaan taas kasvamaan ja otan ”popparit esiin”. En luota kenenkään ”suunnitelmaan”, enkä liioin ole ottamassa digidigiloikkaa massavalvottuun dystopiaan. Tekoäly on arpapeli jolla ei kannattaisi leikkiä ja mikään ei takaa maan ulkopuolisten olevan yhtään sen valistuneempaa sakkia kuin me tavalliset kuolevaiset, vaikka omaisivatkin kehittynyttä teknologiaa. Pitää muistaa, että 50 vuotta sitten olisi se älyluuri ollut taikuutta ihan täällä telluksellakin.
Miten siis on, jatketaanko samaa vanhaa, odotetaan pelastusta jostain suunnasta vai tehtäisiinkö itse se parempi tulevaisuus pala kerrallaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti