… lempimusiikkiani.
Kun kollektivistit haukkuvat muita kollektivisteja kollektivistiksi, kannattaa ottaa popparit esiin ja seurata sitä mentaalista akrobatiaa sekaantumisen sijasta. Siis oikeasti, puhdasta komediakultaa kun ne muiden ideologiat eivät kelpaa, vaikka käytännössä kyse on vain pienistä vivahde-eroista. Että ollaan kaikki samalla sivulla mistä puhutaan, otetaan sille sanalle ensin määritys: ”Kollektivismi on yhteisöllisyyttä, yhteisöllisyyslähtöisyyttä ja yhteisön korostamista yksilön kustannuksella. Kollektivismi on individualismin eli yksilökeskeisyyden vastakohta.”
Politiikassa tämä siis tarkoittaa sitä, että sitä omaa sisäryhmää kannatetaan henkeen ja vereen, täysin riippumatta siitä kuinka pököpäitä päätöksiä se oma puoli tekee. Me teemme kaikki oikein, muut tekevät kaiken väärin. Pientä purnausta saattaa toki kuulua, mutta päivän päätteeksi kaikki samassa porukassa olevat ovat samaa mieltä, tai itkevät ja ovat, vapaa valinta. Jos kollektivistin oma sisäryhmä alkaa poikkeamaan liikaa hänen omista ajatelmistaan, hän yleensä etsii uuden ryhmän, heimon, johon hän sillä hetkellä kokee kuuluvansa.
Koska kollektivistit eivät pidä siitä, että heitä kutsutaan kollektivistiksi, he ovat kehittäneet kiertoilmaisuja kuvaamaan niitä muita väärin ajattelevia kollektivisteja. Yksinkertaistettuna vasemman laidan kollektivistit kutsuvat muita natseiksi ja fasisteiksi, siinä kun oikean laidan vastaavat termit ovat sosialisti ja kommunisti. Näillä sanoilla on tietenkin myös vakiintuneet määritykset, mutta 99% ihmisistä jotka sanoja arjessa käyttävät, eivät tiedä tai ymmärrä mistä puhuvat. Se ei tietenkään estä käyttämästä sanaa, koska sanoilla ei ole nykyään enää merkitystä (mies=nainen).
Joka ikinen poliittinen puolue on kollektivistinen. Osa teeskentelee olevansa jollain tavalla individualistinen, mutta jokaisella puolueella on edelleen sama ideologia - olet joko meidän puolella tai meitä vastaan. Me teemme oikein, muut väärin. Joka ikinen puolue on Suomessa myös keskusjohtoa kannattava, tarkoittaen että tasavalta on ainoa oikea tapa ja se päättää, piste. Jokainen hyväksyy kilpailun (vaalien) tuloksen ja voittajat saavat tehdä mitä lystäävät, ”opposition” purnatessa kaikesta, paitsi kun EU tai iso raha käskee niin sitten kaikki on ”kyllä herra”.
Kaikki maamme puolueet ovat myös omaksuneet oman versionsa sosiaalidemokraattisesta ajattelusta. Pohjoismainen malli, sosiaalidemokratia, on vahvasti kapitalistinen aatesuunta, missä valtio omistaa tietyt ”kriittiset” osat ja kilpailun voittajat päättävät kenen yksityiset kumppanit kuorivat kermat päältä kansalta varastetuista rahoista (verot). Puolueilla on hieman eri käsityksiä mitkä ovat niitä kriittisiä osia jotka valtion tulee hoitaa, mutta kaikilla on yksimielisyys siitä, että sen oman puolen rahoittaneet tahot tulisi ehdottomasti saada oma osansa tavalla tai toisella.
Oikean laidan kollektivisteilla on normaalien ymmärrysvaikeuksien lisäksi usein hankaluuksia hahmottaa mitä he oikeasti kannattavat. Kun itketään sosialismia ja samaan hengenvetoon purnataan julkisen infran, terveydenhuollon, koulun ja vastaavien heikosta tilasta, he vaativat sosialistisia rakenteita parannettavaksi, ei poistettavaksi. Aito oikeistolainen tietää, että ne kuuluvat kaikki yksityisomistukseen ja muut voivat sitten vuokrata niitä tarvittaessa, ei niin että tavan tallaaja nyt voi vaan mennä lääkäriin persaukisena ja laittaa lapsensa kouluun ilmatteeksi. Vaatikaa julkisten palveluiden lakkauttamista jos kerran ”oikeisto” on valintanne! Huoltovarmuus ja vastaavat toki katoavat siinä samalla, mutta ainakin se näkymätön käsi pelastaa parhaat, eikös?
Ihmisten ongelma nykypäivänä on siis yksinkertaistettuna se, että valtion pitäisi toimia juuri sillä tavalla kuin he itse parhaaksi katsovat. Rikkaat vaativat etuja rikkaille, köyhät köyhille. Nationalistit vaativat oman kansan ensisijaisuutta, globalistit taas viis veisaavat kuka ne verot maksaa, kunhan joku ne maksaa. ”Valtio” saa päättää, kansalta kysytään neljän vuoden välein minkä värinen takki päällä heitä viedään kuin pässiä narusta. Tasavaltainen mallimme kun antaa kaiken vallan äänestyksen voittajille, muut jäävät nuolemaan näppejään. Toki se valta tarkoittaa Suomen tapauksessa sitä, että millä viiveellä EU:n käskyt otetaan käyttöön, ei sitä että otetaanko vai ei. Tästäkin koko poliittisella kentällä on konsensus. Ainoa ero on niissä pienissä ja merkityksettömissä asioissa, kuten vaikkapa sukupuolineutraalit liikennemerkit.
Kollektivistien ryhmäajattelua kuvaa hyvin se, että se oman porukan ”fiksun puhuminen” menee jakoon sellaisenaan, täysin kyseenalaistamatta, siinä samalla kun oman porukan idioottimainen päätös laitetaankin vastapuolen piikkiin. Sadassa vuodessa kansa ei ole vieläkään oppinut, että poliitikot puhuvat mikä kuulostaa sisäryhmälle hyvältä ja samalla tekevät mikä on poliitikolle itselleen kaikista kannattavinta, vaikka se olisi täysin puheita vastaan. Tekemisellä on hyvin vähän merkitystä oman heimon valinnassa, ainoastaan puheet ovat kiinnostavia. Sen vastapuolen kanssa tilanne on toinen, sillä heidän ”virheisiin” niin puheissa kuin teoissa osataan puuttua. Mutta kun kaikki tietävät, että vastapuolen juttuja ei kuunnella, kaikki huutavat omassa kuplassaan oman porukan erinomaisuutta ja muiden ryhmien typeryyttä.
Ryhmässä on kuitenkin se ihmiskunnan voima, minkä takia on ensiarvoisen tärkeää jakaa ihmiset keskenään kilpaileviin ryhmiin sen sijaan että he keskittyisivät ongelmien aiheuttajiin. Yhtenäinen kansa kykenisi myös globaalissa järjestelmässä pysymään itsenäisenä ja omaa etuaan ajamassa. Siksi yhteisöllisyys on tuhottava systemaattisesti, opettamalla jo pienestä pitäen kilpailun olevan ratkaisu ihan kaikkeen.
Yhteiskunnan tasolla esimerkiksi olisi varsin yksinkertaista ratkaista niin vasemmiston ”taikaseinän” kuin oikeiston ”sosialismia kaikkialla” itkuvirren. Taikaseinä on siis se, missä rahaa vaan tulee jostain ja sen voi laittaa asioihin, jotka tuovat hyvepisteitä. Sosialismia kaikkialla on taas ne lukemattomat (idioottimaiset ja virheelliset) tarinat, missä yksi tekee ”työn” ja muut saavat siitä osan tuosta vaan, koska jokin auktoriteetti niin sanelee. Jos nämä kaksi saman kolikon puolta hoksaisivat miten raha oikeasti toimii ja miten se luodaan, valtio voisi helposti lopettaa verotuksen (oikeisto hurraisi) ja kaikkeen kivaan olisi rahaa (vasemmiston juttu). …Rumpujen pärinää… Palautetaan valtiolle rahan luonti! Sen sijaan, että veroilla maksetaan yksityisten pankkien korot, joka ei tainnutkaan olla sitä sosialismia, valtio voisi luoda rahan siitä samasta aineesta kuin se nytkin tapahtuu, eli tyhjästä, kyeten rahoittamaan kaiken mitä kokee tarpeelliseksi. Kas vain, ei tarvita eri ryhmiä vaan kaikki saavat mitä haluavat. Mutta ei, kansa juoksee äänestyskopille ja näkee fasisteja ja kommunisteja kaikkialla. Viisivuotiaalta voisi moista vielä odottaa, aikuisen suusta nuo natsi-sosialisti-läpät (ja putinisti, vatnik, jne) kuulostaa lähinnä jonninsortin… kehityshäiriöltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti