Joka ei osaa lukea, ei ole yhtään paremmassa tai huonommassa asemassa kuin se, joka ei lue.
Suurin osa ihmisistä osaa lukea, eli tavata näitä peräkkäisiä kirjaimia muodostaen niistä sanoja jotka he edes jollain tavalla ymmärtävät. Suurin osa ihmisistä jotka omaavat tämän kyvyn, ovat tällä tasolla lukukyvyssään, joka ei kuitenkaan ole välttämättä yksilölle yhtään sen parempi asia kuin jos ei osaisi lukea lainkaan. Jacques Ellul puhuu tästä asiasta kirjassaan ”Propaganda - The formation of men's attitudes”, tosin ei ehkä ihan samalla tavalla…
Tämä kyky lukea, mutta ei juuri sitä enempää on asia, jonka ansiosta propaganda toimii niin tehokkaasti. Sanat luetaan ja sitten sanoma joko hyväksytään tai hylätään, perustuen useaan eri kriteeriin. Jos esimerkiksi on samaa mieltä tekstin kanssa, se on totta ja jos eri mieltä, se täytyy olla propagandaa. Jos lähde on ”luotettava”, se on totta, jos taas on kerrottu lähteen olevan epäluotettava, se on ihan se ja sama mitä siinä lukee koska viesti hylätään suoralta kädeltä. Jos kerrottu sopii omaan maailmankuvaan, se hyväksytään ja jos ei, se ohitetaan.
Mistä tahansa lähteestä voi kuitenkin oppia jotain - jos ei muuta niin ainakin sen, miten ne eri mieltä olevat ajattelevat tai ainakin kertovat ajattelevansa. Mitään tekstiä ei nimittäin pitäisi ottaa suoraan täytenä totuutena koska toisin kuin osa ajattelee, joka ikinen kirja ja teksti on ihmisen kirjoittama, jos nyt ohitetaan tekoälyjen tuotokset tässä kohtaa. Jokainen teksti kun on kirjoitettu sen tekijän omasta perspektiivistä, käyttäen niitä sanoja sillä kirjoittajan ymmärtämällä tavalla ja merkityksillä, jotka saattavat poiketa jopa varsin merkittävästi siitä, miten joku muu saattaa ne sanat käsittää.
Propagandan kannalta on tärkeintä, että se yleisö on indoktrinoitu omaksumaan tietoa juuri halutulla tavalla. Siksi meille koulussa opetetaan se lukeminen ja ”medialukutaito” juuri tietyllä tavalla. Lähes jokainen on käynyt ainakin läpi sen peruskoulun, joka riittää omaksumaan valtamedian propagandan, mutta mitä ”korkeammin koulutettu” yksilö on, sitä vahvemmin se indoktrinointi on yleensä uponnut sinne kaaliin. Auktoriteetit ja hierarkia määrittävät lähteen luotettavuuden, ei juurikaan se mitä sanotaan tai kuinka todenperäistä se tieto on. Aamulehden 500+ poistettua artikkelia ”palkitun toimittajan” saduista osoittaa hienosti kuinka homma toimii. Kukaan ei edes harkinnut kyseenalaistaa palkittua tekijää, ennen kuin hän itse meni sen eläkkeelle jäätyään tunnustamaan että oli sepittänyt ainakin osan jutuistaan. Kun lähde paljastui epäluotettavaksi, kaikki tekstit poistettiin. Jos samaa logiikkaa käytettäisiin kaikkiin toimittelijoihin, olisivat kaikki valtamedian julkaisut tyhjää täynnä.
Jo kauan sitten huomattiin myös se, että tiedon paikallisuus vaikutti runsaasti siihen, kuinka helposti viesti hyväksyttiin. Jokaiselle alueelle muodostuneet omat kulttuurinsa täytyi siis ottaa huomioon siinä sanoman levityksessä, joten kansallinen media ei koskaan kyennyt ajamaan paikallisen median ohitse. Tai no, siihen asti kunnes ne isot pelurit ostivat kaikki paikalliset mediat ja ne nykyään toistavat sitä täsmälleen samaa ilosanomaa.
Ajattelu on se puuttuva tekijä
Suurin osa ihmisten päivittäisestä lukemisesta onkin lähennä sanoman omaksumista sellaisenaan. Propagandalle tämä on tietenkin se optimi, koska usein se viesti on yhtään tarkemmin ajateltuna varsin ristiriitaista jopa ihan itsensä kanssa, saatikka muihin samasta asiasta kertoviin juttuihin peilaten. Moni luulee ajattelevansa mitä lukee, mutta todellisuudessa ei kenelläkään ole aikaa jäädä märehtimään joka ikistä lukemaansa tekstiä edes kappaletta kerrallaan, saatikka vielä tarkemmin. Moinen lukeminen toki sopii hyvin jos ei edes halua tarkemmin pohtia asiaa, vaan haluaa vaan pikaisesti vilkaista mitä meille sillä hetkellä koitetaan pakkosyöttää mediassa, mutta tarkempi pohdinta minkä tahansa tekstin suhteen tekee lukemisesta varsin hidasta ja työlästä. Ei siis olekaan ihme, että enenevissä määrin ihmiset mieluummin kuuntelevat niitä uutisia, koska siinä säästää paljon aikaa eikä sille ajattelulle jää sitäkään vähää tilaa.
Minkään tekstin tarkempi ajattelu vaatiikin niin aikaa kuin keskittymistä, joista kumpainenkin on nykypäivänä kortilla. Oma tapani ajatella lukemaani tarkemmin on kirjoittaa se auki, samalla peilaten sitä mahdollisimman laajasti kaikkeen muuhun oppimaani. Päädynkö sillä oikeaan päätelmään ei tietenkään ole millään tavalla varmaa, mutta sillä ainakin päädyn omaan näkemykseeni lukemastani. Ja sehän siinä taitaakin olla se tärkein asia - päätyä siihen omaan näkemykseensä asiasta kuin asiasta. Joskus se saattaa mennä yksiin kirjoittajan kanssa, joskus taas päätyä lähes päinvastaiseen näkemykseen. Ja siinäpä se elämän rikkaus onkin, ne poikkeavat ja yksilölliset näkemykset eri asioista, joista voikin sitten halutessaan keskustella muidenkin kanssa?
Valtaväestö ei ole, enkä usko että tulee liioin koskaan pohtimaan sen tarkemmin mitään kuulemaansa tai lukemaansa asiaa. He oppivat sen jo koulussa, että riittää kun osaa toistaa mitä auktoriteetit kertoivat asiasta. Siitä kun sai kymmenen pistettä ja papukaijanmerkin kun osasi toistaa tarkasti mitä opettaja sanoi ja omista ajatuksista lähinnä rangaistiin. Se on se ”medialukutaito” joka meille opetetaan. Jos taas sen oikeellisuutta kyseenalaistaa, on tämmöinen hullu hörhö joka pitäisi vaientaa. Siksi tämäkään teksti ei sovellu millään tavalla suurelle yleisölle, mutta onneksi se ei heille ole liioin tarkoitettu. Ainoastaan itselle ajattelun auttamiseksi. Mutta ehkäpä siitä joku muukin saa ajattelemisen aihetta ja voikin muodostaa asiasta sitten oman henkilökohtaisen näkemyksensä. Vaikka Ellulin kirja onkin jo varsin vanha, eikä silloin oltu vielä netistä kuultukaan, hänen näkemyksensä massojen manipuloinnista ovat varsin mielenkiintoisia… jos siis haluaa ajatella asioita itse ja peilata sitä tähän hulluuteen. Tavan tallaaja osaa sen toki myös lukea ja saa siitä irti sen, kuinka paha Putin ja salaliittohörhöt pilaavat länsimaisen demokratian.
----
Edit lisäys 24.3. - Yle oli näköjään ottanut asiaan myös kantaa, tosin hieman eri kantilta: https://yle.fi/a/74-20073633
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti