lauantai 17. helmikuuta 2024

Kannattaako kaikesta puhua?


Jos Ranskassa kysytään moinen kysymys, vastaus on ”ehdottomasti ei”, koska siitä tulee sakkoa tai jopa linnaa. Artikla 4, 223-1-2, ranskaksi, menee savonnettuna ChatGPT:llä näin:

Rikoslain 223-1-1 artiklan jälkeen lisätään 223-1-2 artikkeli, joka kuuluu seuraavasti:
"Art. 223-1-2. – Syyllistyy vuoden vankeusrangaistukseen ja 15 000 euron sakkoonsa houkutellessaan luopumaan tai pidättäytymään seuraamasta terapeuttista tai ennaltaehkäisevää lääketieteellistä hoitoa, kun tämä luopuminen tai pidättäytyminen esitetään hyödyllisenä mainittujen henkilöiden terveydelle, vaikka lääketieteellisen tiedon perusteella on ilmeistä, että se voi johtaa heille, ottaen huomioon heidän sairautensa, vakaviin fyysisiin tai psyykkisiin seurauksiin.
"Samoihin rangaistuksiin syyllistyy houkutellessaan omaksumaan käytäntöjä, jotka esitetään terapeuttisena tai ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä mainittujen henkilöiden osalta, vaikka lääketieteellisen tiedon perusteella on selvää, että nämä käytännöt altistavat heidät välittömälle kuoleman tai vammautumisen riskille, joka johtaa pysyvään vammautumiseen tai vammautumiseen.
"Kun näiden kahden ensimmäisen kohdan mukaista houkuttelua seuraa vaikutuksia, rangaistukset korotetaan kolmeen vuoteen vankeutta ja 45 000 euron sakkoja.
"Kun näitä rikoksia tehdään kirjallisessa tai audiovisuaalisessa lehdistössä, näitä aloja koskevien lakien erityismääräykset ovat sovellettavissa vastuullisten henkilöiden määrittelyssä."”


Saksassa on toki vastaava laki ollut jo pitkään siitä eräästä historiallisesta tapahtumasta, josta ei vissiin Suomessakaan saa pian omata virallisesta tarinasta poikkeavaa näkemystä, ainakaan julkisesti.

Kannattaako näistä selvästi kielletyistä asioista sitten puhua, tai ylipäätäänkään asioista, joista puhumista pidetään ”pahana” asiana? Kyllä ja ei, se riippuu. Asia kun on varsin monimutkainen ja tilanteesta riippuen vastaus muuttuu näiden kahden ääripään välillä, ollen kuitenkin yleensä jossain siellä harmaalla alueella.

Politiikassa ja poliittisessa pelissä vastaus on ehdoton ei, JOS haluaa pysyä mukana siinä pelissä. Jos taas ei halua pelata niillä pelin säännöillä, sitten voi tietenkin puhua ihan mistä tahansa asiassa juuri kuten meinaa. Siinä kohden ei sitten tarvitse ihmetellä miksi valtaenemmistö pitää sinua joko hulluna, pahana tai vaan täysin tietämättömänä, koska se enemmistö uskoo ihan täysin siihen viralliseen tarinaan… julkisuudessa. Kun se muiden seurassa ollessa pidetty naamari katoaa, voi mielipide olla hyvinkin myötäilevä monessa eri asiassa, mutta jos on pienikin vaara että yhtään isommalle yleisölle lipsahtaa kuva että itsekin on tämmöinen kerettiläinen, suurin osa ihmisistä pitää turpansa tukossa niistä vääristä näkemyksistä. Jos siis aikoo edes auttavasti sinne teatteriin mukaan, tietyistä asioista ei kannata puhua lainkaan vaikka kuinka niistä omaisi poikkeavan näkemyksen massojen kanssa. Sori siitä, näin se peli toimii eikä siihen ole muutosta tulossa, ellei media ensin itse aloita puhumaan asiasta. Moni sai korona-aikana täyslaidallisen mielipiteistään, jotka on sittemmin myönnetty todeksi, mutta enemmistö pitää näitä tahoja edelleenkin pahoina ihmisinä koska puhuivat sen hetkistä tarinaa vastaan.

Sosiaalisessa mediassa taas ”yhteisönormit” pitävät huolen siitä, ettei niitä vääriä näkemyksiä lähdetä levittämään. Banaanit, jopa pysyvät semmoiset, on yksi alustojen käyttämistä keinoista tukkia ne turvat, mutta paljon tehokkaampi tapa on ns. shadowban, varjobanni, jolloin itse kyllä näet mitä julkaiset ja jos joku sinne seinällesi eksyy, ne sieltä löytyy, mutta niitä julkaisuja ei vaan näytetä kenellekään muulle. X:ssä sääntö kuuluu näin: ”Freedom of Speech, Not Reach” eli sananvapaus, mutta ei saavutettavuus. Eli voit sanoa asiasi julki, mutta sitä ei vaan näytetä kenellekään. Koska nämä ”väärät näkemykset” vaikuttavat tilisi maineeseen alustalla, se tarkoittaa että kaikki julkaisusi siirtyvät alemmaksi jos postailet mitään väärää näkemystä missään vaiheessa. Mutta se on sitä sananvapautta, kuulemma. Jos siis haluaa tulla isosti kuulluksi, kannattaa varoa mitä sanoo tietyistä asioista. Kiertoilmaisut saattavat toimia joissain tapauksissa, mutta ne saatetaan yhtään laajemmalle levitessään liputtaa hyvien ihmisten toimesta ja silloin olet taas tilisi kanssa paskalistalla.

Entäpä julkisissa tiloissa yleensä, missä kuka tahansa voi tulla kuuntelemaan, kuten vaikkapa X:n huoneet? Se riippuu siitä, haluaako tulla leimatuksi tietyn näkemyksensä mukaan. Moni saattaa vältellä jopa osallistumista kuuntelemiseen näkyvästi sen vuoksi, että huoneessa puhutaan ”vääristä” asioista ja mitä ne muutkin ajattelevat jos minut sielä nähdään? Sama leimautumisen pelko ja sen mukanaan mahdollisesti tuoma viha ulkoa voivat rajoittaa runsaasti keskustelua tietyistä kiistanalaisista aiheista. Jos taas ei välitä mitä ne muut ajattelee, tai osallistuu ainakin muille taviksille anonyymisti (koska viranomaiset sen saavat halutessaan kyllä selville), useampikin saattaa uskaltautua ainakin kuuntelemaan tyyppejä, joilla on vääriä mielipiteitä vallanpitäjien mukaan.

Kahdenkeskisissä keskusteluissa tai suljetuissa ryhmissä voikin sitten keskustella paljon vapaammin, mutta kuten Saksassa nähtiin sen ”äärioikeiston salaisen kokouksen” myötä, isoveli valvoo jos kokoontumisella on pienintäkään portentiaalia vaikuttaa asioihin. Totalitarismissa ne väärät näkemykset pitää vaan piilottaa entistä tarkemmin.

Jos taas kysytään pitäisikö kaikesta puhua, olisi vastaus kyllä, ehdottomasti. Länsimaisen demokratian peruspilari, sananvapaus, antaa kuvan vapaasta keskustelusta ja ajatusten markkinapaikasta missä paras argumentti voittaa, mutta käytännössä ”vihapuheen” kortilla halutaan kieltää kaikki se puhe, jota vallanpitäjät vihaavat. Voisiko radikaalit näkemykset sitten aiheuttaa massiivista vihaa kansassa? Tottakai, sen näkee päivittäin miten läntinen valtamedia on lietsonut ihmiset vihaamaan tiettyjä kansoja ja tahoja, joilla on tietynlaiset näkemykset. Vallanpitäjät tietävät kuinka vaarallisia ideat ja ideologiat ovat päästessään valtaan. Tosin he ovat yleensä niitä, jotka päättävät mitkä asiat päästetään irti ja mitkä näkemykset haudataan. Meille kerrotaan sen olevan yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutemme vuoksi, mutta kun katsotaan mitä kaikkea on päästetty vapaaksi leviämään yhteiskuntaan, tämän pellemaailman hulluus ajaa heittämällä rankimmankin parodian ohitse.

Päätös on kuitenkin jokaisella itsellään mistä ja miten puhuu. Männävuosina brändättiin termi ”sananvastuu” mukaan tähän uuskieleemme ja sillä tarkoitetaan ”turpa kiinni tai se turpoaa kiinni”. Tietyistä asioista ei saisi puhua joko lainkaan tai ainakaan omata niistä virallisesta tarinasta poikkeavaa näkemystä, koska silloin siitä joutuu vastuuseen. Oikeasti sillä sanojalla on toki vastuu sanoistaan, eli esimerkiksi joka ikinen journalisti on henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta sanomastaan mediassa. Mutta näin ei länsimainen demokratia tietenkään toimi, eikä suurin osa ihmisistä koskaan edes törmää tilanteeseen missä valtio tai jokin ryhmä alkaisi vainoamaan siitä omasta mielipiteestä. Suurin osa ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta, että joku lännessä laukoisi vapaasti menemään pahoja syntisiä mielipiteitä tuosta vaan ja sen ansiosta jokin taho antaisi pataan koska niin tapahtuu ainoastaan pahoissa diktatuuriessa, meillä kun on sananvapaus ja demokratia!

Sensuuri on totta, sananvapautta ei ole ja jos pysähtyy edes hetkeksi miettimään sitä, miksi ihmeessä edelleen on olemassa ihmisiä jotka kaikesta huolimatta avaavat sanaisen arkkunsa vallanpitäjiä vastaan, on kyseessä oltava joku hullu… koska ei kukaan pilaisi mainettaan tai vaarantaisi henkeään… totuuden puolesta. Tiedämme ainoastaan tarinoita rohkeista toisinajattelijoista muualta, missä on pahat diktaattorit vallassa - niin ei voisi koskaan tapahtua lännessä, koska demokratia! Tämä on se virallinen tarina johon enemmistö sokeasti uskoo, tosin Wahlroos mahtoi olla oikeassa: 80% ihmisistä on idiootteja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti