Kriittinen massa

Sieltä 2015 vyöryn jälkeen on harva se päivä puhuttu kuinka kansa herää ja lähtee kaduille vastustamaan… mitä? Suuri herääminenkin taisi mennä jo ohitse vaikka siitäkin on vuosikausia puhuttu. Kriittinen massa tällä aihealueella tarkoittaa yleensä sitä, että se noin 5%:n ihmisjoukko kykenee vaikuttamaan kaikkien mielipiteeseen ja siitä heidän ajamastaan asiasta tulee vähintäänkin sovelias keskustelun aihe julkisella areenalla. Kyllä, tämä vaikuttaisi pitävän paikkansa ja useita aiheita on noussut pienen joukon ajamana jopa valtavirran yleiseksi mielipiteeksi. Media pelaa kuitenkin tässä pelissä varsin suurta osaa, joten yksistään se 5%:n kannatus ei tosin riitä.

Nyt kun ympäri Eurooppaa kansalaisia marssii taas kadulla, uusi toivo on heräämässä suuria muutoksia odottaessa. Lakkoja, tiesulkuja ja ties mitä kantautuu valikoivasti kansan tietoisuuteen, mutta valtamediaa seuraaville ei ole lainkaan selvää miksi jokin kansanryhmä edes kapinoi omaa hallintoaan vastaan. ”Vääriä” mielenosoituksia haukutaan ja vähätellään, ”oikeita” taas kannustetaan ja liioitellaan - tässä ei ole mitään uutta median toimesta. Moni näkee näiden eri maiden mielenilmauksien olevan yhtä ja samaa ”suuren nollauksen” tai millä nimellä tätä kutsuukaan, eli globalismin vastaisena rintamana. Kyllä, tavallaan, mutta sanoisin, että merkittävä osa ihmisistä jotka itsekin ovat mukana menossa eivät ole kadulla sen vuoksi. Jokaisessa maassa on se oma juttunsa, joka voi toki olla vain tuki jonkun toisen maan vastaaville mielenosoituksille.

Sen sijaan näissä miekkareissa ollaan jotain varsin tarkkarajaista asiaa vastaan, harvemmin niinkään puolesta. Saksassa se on veromuutos viljelijöille, johon hallinto vastasi porrastamalla ne muutokset neljän vuoden jaksolle kertarysäyksen sijasta. Noh, lakot jatkuvat, mutta maansa vihatuin hallinto jatkaa samoilla raiteilla ja kun työt alkavat pian pelloilla kutsumaan, lakkointo taitaa lopahtaa ennen kuin mitään muuta saadaan aikaiseksi. Kyllä, tämä on sitä vihreää siirtymää parhaimmillaan, mutta minkään suuremman (median mukaan) salaliiton liittäminen mukaan ei paranna sen liikkeen vaatimusten saavuttamista. Miksi? Koska asia on aivan liian monimutkainen tavan kansan ymmärrettäväksi. Siksi tarkkarajainen isku voi olla tehokas, mutta kaikki samaan sekoittaminen vie pohjan koko hommalta.

Jos nimittäin lähdetään hakemaan sitä kriittistä massaa jollekin tietylle asialle, se asia pitää pystyä määrittelemään ja selittämään yhden TikTok-klipin mitassa tai se on muutoin liian monimutkainen. WHO:n pandemiasopimus on sopivan naseva aihe ja selitettävissä tiivistetysti, joten sen ajaminen olisi mahdollista, mutta kaikki nämä WEF:n ja vastaavien puljujen suuret suunnitelmat menevät heittämällä yli kaikilta paitsi asiaan perehtyneiltä. Kyllä, on tärkeää levittää kaikista mahdollisista asioista tietoa muille, mutta kriittisen massan saavuttamiseksi pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Hyvänä esimerkkinä kriittisestä massasta ja heräämisestä on juuri tuo edellä mainittu 2015 alkanut ”invaasio”. Kansa tuli tietoiseksi asiasta ja se keskustelu levisi kaikkialle. Edelleenkin toki asiasta ”väärin puhuvat” ovat pahoja natseja, mutta koko aiheesta puhuminen alkaa olla jo niin arkipäivää, että voidaan sanoa asian uponneen kansaan. Koska aihe on kuitenkin vahvasti politisoitunut, siitä voi olla niin puolesta kuin vastaan varsin vapaasti lähes kaikkialla, paitsi tietysti sen vastapuolen huudeilla. Miksi? Koska halutaan jatkuvaa nahistelua kansalaisten kesken. Monelle tämän marginaalisen näkemyksen (maahanmuuttovastaisuus) tarttuminen niin vahvasti poliittiseen keskusteluun oli toki täysin luonnollinen asia, mutta siinä jätetään huomiotta mitä se oikein aiheutti ”heräämiselle”.

Lähes kaikki se aatteen palo ja into muutokselle aiheutti sen, mitä se yleensä aiheuttaa: jokin poliittinen ryhmittymä omi sen nimiinsä. Persuista tuli se ”maahanmuuttokriittisen” ryhmän äänenkannattaja ja sosiaalisesti hyväksyttävä tapa sitä näkemystä esittää. Kyllä, media ja edistykselliset tahot edelleen pitävät persuja heti saatanasta seuraavana, mutta pääosin heidät nähdään yhtenä puolueena koko poliittisella kentällä. Kun kansa edelleenkin uskoo raudan lujasti tähän länsimaiseen demokratiaan, nyt meillä on selvästi keino vaikuttaa tähän yhteen asiaan äänestämällä! Juuri tämä maahanmuuttokriittisyys on se persuja kasassa pitävä liima ja asian ollessa niin tärkeä monelle suomalaiselle, he ovat täysin valmiita antamaan avoimen valtakirjansa persuille koska he ”puhuvat fiksuja maahanmuutosta”. Nyt on vaihtoehto, juu toki ei täydellinen, mutta pienin paha, joten nyt vaikutetaan! Eli: tapahtuma - ärtymys - yhdistyminen - kriittinen massa - politisoituminen - omiminen - vaihtoehto - pelastus. Salaliittoihin uskova voisi melkein väittää, että luotiin ensin ongelma johon tuli reaktio, jolle sitten tarjottiin siihen ratkaisu ja pelastus.

Samaa yritettiin toki pienpuolueiden toimesta koronahäsmäkässä, mutta siihen ei saatu kuin hetkellinen nousu VKK:n toimesta joka sitten tuhottiin sisältä käsin. Täsmälleen sama taktiikka siis poliittisessa omimisessa, mutta hyödyntämisen sijaan se haluttiin tuhota ja hajottaa palasiksi. No, siinä onnistuttiin varsin loistavasti ja nyt meillä ei ole mitään oppositiota olemassa poliittisella kentällä - ainoastaan keskenään riiteleviä muutaman sadan tai tuhannen ihmisen ryhmiä jotka ovat täysin kykenemättömiä yhteistyöhön. Vallanpitäjät kiittävät ja kumartavat, tosin veikkaisin että heillä oli omat näppinsä pelissä tuossa sirkuksessa. Vaikka kriittinen massa oli verrattaen lähellä syntyäkseen ja päästäkseen täyteen paloon, koko homma levisi käsiin ja ainoastaan se hörhön leima median antamana jäi jäljelle.

Kriittisen massan kerääntyminen vaatii edelleenkin sen jonkun tietyn asian, joka pystytään osoittamaan selvästi, määrittelemään ja pitämään sitten pakka kasassa. Useita kansainvälisiä sopimuksia ja vastaavia asioita on kyllä vastustettu, mutta kun aina on vastustettu väärin (joka on se suurin synti) eikä siihen ole muistettu mainita sitä yhtä itselle tärkeää asiaa, koko homma on unohtunut ja loppuviimein ajettu kaikessa hiljaisuudessa läpi. Totalitarismia kohti ollaan menossa, mutta junan pysäyttäminen vaatii niiden kiskojen katkaisun tarkasti yhdestä kohdasta, eikä vaan heitellä pieniä kiviä koko matkalle. Mutta kun ”kukin tavallaan”, ei yhdenkään asian taakse saada sitä kriittistä massaa joka muutokseen tarvitaan. Tämä onkin monen ”vapausskenen” aktivistin ongelma: puhutaan kollektivismia vastaan ja individualismin puolesta, mutta vaaditaan kaikkien tukevan sitä tiettyä asiaa juuri samalla tavalla. Kumpi se nyt sitten on, vapaus ja individualismi vai kollektivismi ja muutos?

Suurin este sille ”heräämiselle” tai sen kriittisen massan syntymiselle edes yhden aiheen parissa on kuitenkin media. Hieno esimerkki aiheesta tuli hiljattain Tucker Carlsonin haastattelussa Calley Meansin kanssa. Means puhui näin reilusti tiivistettynä tällä tavalla:
Miksi lääketeollisuus ostaa ”turhia” mainoksia? He eivät tarvitse sinällään mainoksia myrkyilleen, koska koko lääkärikunta on jo ostettuna, vaan he ostavat sillä median kannatuksen ja uskollisuuden itselleen - yksikään yritys ei purisi ruokkivaa kättä ja lähtisi suurta asiakastaan vastustamaan.
Vastassa millekään ”heräämiselle” on triljoonien taalojen vuotuiset bisnekset niin lääke-, ruoka-, öljy- kuin sotateollisuuden osalta. Siihen päälle vielä koko rahajärjestelmä pankkeineen ja valuuttakauppoineen, joten resursseja on siinä suunnassa takana lähes rajattomasti. Kaikille näille toimijoille on ensiarvoisen tärkeää, että heidän valtaansa kapitalistisessa järjestelmässä ei vastusteta. Koko länsimainen demokratia on luotu ajamaan heidän etuaan ja siksi onnistuneet kriittiset massat päätyvät lähes poikkeuksetta vain poliittiseksi pelinappulaksi jakamaan kansa eri leireihin.

Sananvapaus on kuitenkin se ainoa ihmisoikeus, jolla asiaan voisi tulla muutos. Siksi sitä halutaan rajoittaa entistä enemmän. Kuulluksi tulemisesta on tehty lähes mahdotonta, jos ne mielipiteet ovat vallanpitäjien mukaan vääriä. Vihapuhe on vain puhetta, jota vallanpitäjät vihaavat. Yhdistyminen, yhteisöt ja yhteistyö voisi heittää kapuloita rattaisiin ja ehkäpä jopa kampittaa koko järjestelmän ja niistä aatteista voisi muodostua kriittinen massa tyranneja vastaan. Niiden kaatamiseksi kun on keinot tiedetty jo vuosisatoja: älä tottele. He kertovat, että on velvollisuutesi tukea heidän järjestelmäänsä - peliä, jota ei voi voittaa.

Mutta mistäs minä tietäisin, kunhan vaan ajattelen taas ääneen.