lauantai 15. kesäkuuta 2024

Oikeusvaltiosta ja säännöistä


Jatketaan nyt vielä ainakin tämän tekstin verran yhteyksistä kilpailun, sääntöjen / lakien ja moraalin kanssa. Miksi meillä ylipäänsä on olemassa lakeja ja sääntöjä? Rehelliset ihmiset eivät niitä lakeja tarvitse ja epärehelliset eivät niitä kuitenkaan noudata, joten miksi edes vaivautua? Ehkäpä ne ovat vain siksi olemassa, että voidaan teeskennellä oikeusvaltiota ja kansa hurraa heille annetaan kiva tarina oikeutukseksi valtaan heidän ylitseen?

Yleensä niitä sääntöjä raapustetaan ylös lähinnä siksi, että ihmiset tietäisivät miten heidän oletetaan käyttäytyvän tietyissä tilanteissa. Joten alkuun pieni pähkinä purtavaksi (tai herne nenään vedettäväksi) - minkälaista sakkia täytyy joku porukka olla, jos heille laiksi täytyy erikseen määrätä: ”älä murhaa”? Eikö se pitäisi olla ihan päivänselvä asia ilman, että siitä täytyy erikseen mainita? Noh, ehkä sen porukan moraaliset arvot olivat hieman astetta liberaalimpia…

Sitten itse asiaan, eli miksi meillä ylipäänsä on niitä lakeja olemassa. Itse jakaisin lait pääpiirteittäin kolmeen eri kategoriaan, eli kilpailua varten, ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi” ja moraalisia näkemyksiä patistamaan. Käytännössä ne rajat näiden välillä ovat hieman häilyviä, mutta perusteluista voi nämä kolme teemaa yleensä napata esille.

Liberaalin demokratian yhtenä kantavana ideana on ihmisten tasavertaisuus ja yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla asemastaan yhteiskunnassa. Käytännössä koko ajatus tasaväkisestä kilpailusta on täysin typerä, koska ihmiset ovat (, shokkitietona joillekin: ) erilaisia keskenään ja ainoa yhdenvertaisuus joka voitaisiin edes teoriassa saavuttaa olisi lain edessä kohtelu. Mikä tahansa kilpailutilanteen ”korjaaminen reilummaksi” ihmisten välisessä kilpailussa on tuhoon tuomittu yritys, koska se tulee väistämättä johtamaan vain uusiin eriarvoisuuksiin. Se ei tietenkään estä päättäjiä yrittämästä, joten ei mikään ihme että meillä on esimerkiksi lakeja ”positiivisesta erityiskohtelusta”, jotka kuulemma ”…edistää tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumista sekä lievittää ja ehkäistä rakenteissa olevan syrjinnän aiheuttamia haittoja.” - yhdenvertaisuusvaltuutettu. Eli mm. syntyperän mukaan saa syrjiä, koska orjuus vuosisatoja sitten.

Reilua kilpailua edistämään voidaan esimerkiksi sulkea pikkuputiikit ja kuntosalit, siinä kun mäkkäri, alko ja osuuskauppa saavat pitää ovensa auki. Yksi jos toinenkin laki juuri tähän reilun kilpailun edistämiseksi kun tuppaavat kallistamaan vaakaa tiettyyn suuntaan enemmän, sen sijaan että se edes auttavasti pyrkisi tasaamaan lähtötilannetta. Olisiko siis mahdollista tehdä niillä säännöillä ja laeilla kilpailusta reilua? Ei. Hieman tasaväkisempää, ehkä, mutta koko kapitalistisen järjestelmän ytimen ollessa siinä kilpailussa, ei tasaisempaan kilpailuun ryhtymiseen ole pienintäkään aikomusta. Hyvänä ilmentymänä tästä on länsimaiseen demokratiaan vahvasti kuuluva lobbaus, joka mahdollistaa omistavalle luokalle suoran pääsyn poliitikkojen toimistoon siinä kun kansa saa kirjoittaa vetoomuksia ja muita vastaavia lippulappuja, joilla poliitikot voivat sitten pyyhkiä perseensä.

”Yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi” taas on kortti, minkä vuoksi Alkolle annettiin monopoliasema viinan myyntiin ja miksi tupakkaveroa nostetaan joka välissä. Hetkonen, eivätkös nekin säännöt vain vääristä kilpailua? Toki, mutta se on sinun turvallisuutesi vuoksi! Tässä törmätäänkin heti siihen, miten jokin asia voidaan kaupata yhdellä kortilla, mutta tosiasialliset vaikutukset ovat jossain ihan toisaalla. Pelko on hyvä kauppias, joten sitä voidaan helposti käyttää myymään mikä tahansa mielivaltainen laki läpi kansan hurraamana.

Aina kun sitä ”yhteistä rahaa” ollaan jakamassa kansalaisten kesken, pitää asia kyetä perustelemaan kunnolla ja saada mikä tahansa päätös näyttämään reilulta. Jos tavan tallaajalta mennään kysymään kuinka hyvin siinä verovarojen jakamisessa kansalaisille on onnistuttu, näin pienellä otannalla sanoisin että varsin huonosti. Miksi? Koska aniharva kokee reiluna sitä, että yhdeltä otetaan ja toiselle annetaan täysin mielivaltaisesti. Moni kokee että vaikkapa sairaita, heikkoja ja vähäosaisia kuuluukin hieman avustaa, mutta kun nykypäivänä heikoimpien tukia leikataan samalla kun rikkaimpien verotusta kevennetään ja keskiluokalta taas otetaan enemmän, siinä on monen käsitys oikeudenmukaisuudesta koetuksella.

Mistä päästäänkin moraalikysymyksiin, joita koetetaan pakottaa kansalle päättäjien toimesta. Päättäjät kokevat usein olevansa kansan yläpuolella (jota he toki ovatkin, paperilla) sanellessaan moraalisia arvojaan kansalle. Vaikka jonkin lain perusteluissa olisi kirjattuna useita kohtia, kuinka se olisi yhteiseksi hyväksi ja reilumman kilpailun vuoksi, syy koko lakiin on yksinkertaisesti siinä, että joku päättäjä ei nyt vaan tykännyt jostain asiasta vaan halusi suosia jotain toista asiaa. ”Kielletään kaikki” tuntuukin olevan joissain piireissä ratkaisuna lähes joka ongelmaan ja sitten vaan keksitään perusteluita sille, miksi se olisi nyt oikeen hyvä juttu kun niin tehdään.

Oikean ja väärän määrittäminen on varsin haastava tehtävä ja ihminen ei ole vielä keksinyt mitään universaalia tapaa ratkaista eri asioiden laitaa. Uskonnot ovat siihen toki pyrkineet, mutta jostain kumman syystä heidän tulkintansa niistä yleismaailmallisista säännöistä ovat vuosien saatossa muuttuneet useaan otteeseen, joten se siitä perustelusta mikä olisi pysyvästi oikein ja mikä väärin. Filosofit kuten Kant ovat myös pyrkineet näitä asioita ratkaisemaan, mutta varsin vähän on saatu sillä saralla aikaiseksi ja mitä vielä vähemmän, on täytäntöönpantuja lakeja jotka olisivat edes auttavasti joka ikisessä soveltavassa tapauksessa kuten pitääkin.


Oikeusvaltio suorittaa

Miksi meillä siis on loppuviimein näitä kaikenmaailman lakeja olemassa, eivätkö ihmiset ole vuosituhansia kyenneet elämään ilman mitään kirjoitettuja sääntöjä keskenään? Väitän, että tärkein syy niille on jälleen kerran: oikeus valtaan muiden ylitse. Koska laki niin sanoo, sen täytyy olla oikein! Mutta päälle vielä kun jokin yliolento on sen lain määrännyt, silloinhan se on ihan satavarmasti just kuten pitääkin? Ei, kyllä ne kaikki lait ja säännöt on ihan ihminen tainnut itse kirjata ylös, minkä lisäksi ja minkä vuoksi tämä ”oikeusvaltion” idea muuttuukin lähinnä surkuhupaisaksi, on se että ihmiset sitten vielä tulkitsevat niitä sääntöjä ja lakeja mielensä mukaan.

Jos otetaan valistuksen ajan idea oikeutetusta vallasta vallanjaon myötä pohjaksi, meillä kuuluisi siis olla yksi sakki ehdottamassa lakia, toinen sitten hyväksymässä ne ja panemassa toimeen ja kolmantena joku muu porukka sitten tulkitsee ja tuomitsee ihmiset lain rikkomisesta. Käytännössähän Suomessa ei tätä noudateta lainkaan, vaan hallitus keksii lain, eduskunta josta hallituksella on enemmistö hyväksyy omat ehdotuksensa ja sitten viranomaiset (tuomarit ja polliisi) hallinnon ohjaamana tulkitsee lait kuten käsketään. Mutta laki sen sallii, joten kaikki on ok! Järjestelmää voitaisiinkin hyvillä mielin kutsua kleptokratiaksi, koska tietynlainen rikollisuus sallitaan ja sitä jopa tuetaan, siinä kun ”väärää mieltä” olevia rangaistaan.

Takaisin kuitenkin siihen tulkintaan, jota pidetään tärkeänä osana tätä prosessia. Kun ne säännöt on siis luotu kilpailun keinoin ja luonnevikaisten toimesta, on turha odottaa mitään reiluutta niiltä säännöiltä. Mutta kun niitä lakeja sitten tulkitaan päälle ”tilanteeseen sopivalla tavalla”, koko järjestelmä muuttuu täysin mielivaltaiseksi. Tavan tallaajalle asia harvemmin tosin sillä tavalla näyttäytyy, koska noudattaessaan pääosin niitä sääntöjä, se tallaaja harvemmin joutuu napit vastakkain ”oikeusvaltiota” vastaan. Ja ainoastaan rikollisethan sitä lakia rikkoo, eikös? Paitsi kun niitä lakeja voidaan tulkita aina tilanteeseen sopivalla tavalla. Esimerkiksi sotaan yllyttäminen olisi lain kirjaimen mukaan laitonta (Rikoslaki 12 Luku, 2 §) mutta kun valtionjohto niin tekee, se onkin ihan ok.

Usein puhutaankin ”sääntöpohjaisesta järjestelmästä”, joka on juuri tämän mukaista toimintaa. Rahalla luodaan lait, varmistetaan että niitä tulkitaan oikein ja rangaistaan niitä, joita halutaan ja jätetään osa tuomitsematta kun niin halutaan tehdä. Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä löydetään. Mutta se on oikeutettua, koska laki niin sanoo. Onhan se toki hienoa, kun lakiin jätetään ”harkinnanvaraisuuksia”, mutta silloin pitäisi niitä lakeja ylläpitävien olla myös moraalisesti toimivia tyyppejä. Osa ehkä onkin, siinä kun osalla taitaa ne hyvät veljet olla suojeluksessa? Ai niin, eiväthän ne niin tekisi, joku olisi kertonut… Suomessa ei siksi ole juurikaan korruptiota, koska ne koiruudet on laillistettu ja pukit on päästetty kaalimaan vartijaksi niitä sääntöjä tulkitsemaan. Mutta ehkä se siitä, kunhan vaan sillä seuraavalla kerralla kaikki äänestävät oikein, eiks jeh?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti