Olisiko tämä EU:n ja etenkin Suomen lihasten pullistelu idän suuntaan sittenkin vaan merkki siitä, että pehmeän vallan pelimerkit on pelattu loppuun ja nyt kuvitellaan sen palautuvan kovalla vallalla? Joseph Nyen ”Soft Power” kaivetaan siis esiin tätä ruumiinavausta varten.
Mitä tämä pehmeä valta/vallankäyttö sitten oikein meinaa, näin yksinkertaistettuna? Se on se kulttuurinen ja poliittinen pääoma jota jollain taholla on ja johon pyritään sitten itselle positiiviseen sävyyn vaikuttamaan, siinä toivossa että sillä saadaan jossain kohden nostettua voittoja kotiin. Esimerkki Suomen tilanteesta avannee kuitenkin asiaa paremmin.
Vielä joskus männävuosina Suomella oli kokoonsa nähden kohtuullisen paljon pehmeää valtaa. Meillä oli Sauna ja Joulupukki, oli Nokiaa ja paras koulujärjestelmä PISA-tuloksineen. Johdettiin rauhanneuvotteluja, pelastettiin maailmaa monella eri tavalla ja oltiin kilpa-auton ratissakin eri lajeissa aika kova luu. Monelle ihmisille oli kunnia-asia sanoa maailmalla olevansa suomalainen ja se yleensä nähtiin varsin positiivisessa valossa. Tämä maine niin kulttuurin kuin sisä- ja ulkopoliittisten kerrottujen tarinoiden auttoi niin Matti Matkaajaa kuin poliitikkoja ja yritysmaailman ihmisiä maailmalla. Meillä siis oli pehmeää valtaa ja sitä osattiin käyttää.
Eri Euroopan mailla oli ja on osin edelleenkin omat maineensa ja jokainen osasi sanoa mistä maasta kannattaa lähteä hakemaan jos halusi parasta. Samoin tiedettiin minkälaista ja minkä verran poliittista ja taloudellista valtaa eri maat kykenivät käyttämään. Toki sama maine koskee kaikkia maailman maita, mutta Euroopan kohdalla on tärkeää ymmärtää kuinka suuri haitari ja vaihtelevuus voikaan olla … kun se kaikki muka lyödään saman lipun taakse yhteneväksi EU-kansaksi.
EU kyllä omaa suuren lohkon pehmeää valtaa lainsäädäntönsä ansiosta - he päättävät miljoonien asioista ja kauppasopimuksista. Mutta kulttuurillista pääomaa ei EU:lla juurikaan ole, eikä sitä juurikaan olla onnistuttu rakentamaan yrityksistä huolimatta. Miksi? Koska ne jäsenvaltiot haluavat edelleen teeskennellä itsenäisiä valtioita, vaikkeivät sitä ole olleet vuosikausiin. EU:sta onkin tavallaan muodostunut feodaalijärjestelmä missä aateliset on korvattu pienen valtion määrällä byrokraatteja ja alusvaltiot toimivat vain maaorjina maksaen veroja herroilleen. Ja kuten aikoinaan, kulttuuri rahvaan ja aateliston kesken poikkesi varsin vahvasti toisistaan.
Entäs nykypäivänä, kun unohdetaan wanhat hyvät ajat? Torille mennään Suomessa enää kerran vuodessa kun maailman onnellisuusmittari taas kilahtaa todistaen kuinka meillä on maailman onnellisin kansa. Kaikki muut positiiviset mielikuvat on hyvin pitkälti kustu ja nyt kannattaa jo hetken harkita missäpäin maailmaa on järkevää kertoa olevansa suomalainen - nämä meidän eri yritysten tempaukset eri maailmankolkissa ovat menneet sen verran kusemaan muiden muroihin, että kannattaa olla ihan hyssykkää mistä päin on kotoisin. Poliitikoille nauretaan maailmalla ja ehkäpä tunnetuimpia suomalaisia saavutuksia on se ”Turvallinen Oulu - No No Square”.
EU taas niittää mainetta epädemokraattisella hallinnollaan ja loputtomilla säännöillään, joista iso osa puuttuu aivan järjettömällä tarkkuudella asioihin, jotka eivät kyllä kuulu sitten muille kuin yksilölle sitten pätkän vertaa. Elon Musk on tarjoillut kylmää kyytiä niin kommenteillaan kuin alustansa asioilla EU:n suuntaan ja selväksi on tullut lähinnä se seikka, että ajatusten markkinapaikkaa eli demokratiaa ei EU:n johdossa kunnioiteta sitten pätkän vertaa - sen verran kovia lakeja ja sääntöjä sananvapauteen on sieltä suunnasta paukuteltu.
Ei kuitenkaan vain sääntöjä ja lakeja olla niin EU:n kuin Suomen kohdalla yritetty saada pitämään se pehmeä valta hyppysissä, vaan lukemattomat eri toimijat on valjastettu pönkittämään sitä mielikuvaa ”hyvistä tyypeistä”, eli virallisista tahoista. Ongelma pehmeässä vallankäytössä ”omaa kansaa vastaan” on vaan pienimuotoinen mutka matkassa, nimittäin se että ne kenelle olet kertomassa satuja, elävät siinä todellisuudessa. Kyllä, osa ostaa kerrotun tarinan purematta ja puolustaa sitä henkeen ja vereen kuten käsketty, mutta ne jotka pääsevät nauttimaan siitä hallinnon pimeästä puolesta eivät ota sitä heille kerrottua satua lainkaan ilomielin. ”Suomen talous kasvaa kohisten ja meillä menee hyvin” uppoaa täällä tukien varassa sinnittelevälle yhtä hyvin kuin ”Olemme ratkaisseet maahanmuuton ongelmat” Ceutassa elävälle.
No, Penahan sen keksi viime metreillä, veti ässänä hihasta - pehmeä valta on käytetty loppuun, nostetaan se takaisin kovalla vallalla! Vallanpitäjät etenkin rapakon takana ovat tienneet aina korjata maan sisäiset ongelmat aloittamalla sodan jossain muualla. Sillä saadaan (ase)teollisuus kukoistamaan, talous kasvuun, kansan liimattua median ääreen ja leimattua poliittiset vastustajat pahoiksi maanpettureiksi. Win-win-win, paitsi ne jotka tungetaan lihamyllyyn - tosin niitä pienituloisia nuoria miehiä tuotetaan joka maassa riittävästi, eli nou hätä! Tämä EU:n ja Suomen median narratiivi asian suhteen on niin oppikirjaesimerkki sotapropagandasta että tyhmemmänkin luulisi sen huomaaman, mutta näin ei tapahdu koska pelko ja viha ovat kytkeneet loogisen ajattelun pois päältä.
Kysymys kuuluukin, saadaanko se sota aikaiseksi vai ei ja pystytäänkö sen tuloksen pelimerkit muuttamaan takaisin pehmeäksi vallaksi? Epäilen vahvasti että luottamus länsimaiseen maailman parhaaseen ”hyvinvointivaltioon” on mennyt sisäisesti kankkulan kaivoon ja se viesti leviää hitaasti myös ulkopuolelle kun ne madonluvut esitetään vuodesta toiseen mainoksena että ”ei näin, tällä tavalla Suomi romahti”. Noh, kai se varoittava esimerkki on myös hyvä maailmankuva ja tuo julkisuutta?
Mekanismi tiedetään miten homma toimii ja osalliset pelurit ovat löydettävissä, joten… tarttisko tehdä jotain asialle? Vastaus siihen on tietenkin: se riippuu. Suurin osa kansasta nauttii täysin siemauksin tästä nykyisestä ”länsimaisesta demokratiasta” ja kuinka se yksi virallinen tarina on kuin Jumalan sana. Ilomielin ollaan valmiita uhraamaan niin oma kuin jälkipolvien elämä ettei iso paha mörkö tule ja vie tuhkia pesästä, jotka jo ihan se oman maan hallinto on vienyt ettei juuri mitään ole jäljellä. Mutta juuri sitä se pehmeä valta on, kansojen ohjaamista täsmällisesti ja huomaamatta haluttuun suuntaan. Erona teolliseen eläinten teurastamoon on lähinnä että matkalla hyvä kansalainen saa katsoa televisiota ja selata älypuhelimella verkkokauppoja, täten ehtien kuluttaa kaiken ennen kuin shokkihoito vie tajun.
Ja jos tarttis tehdä jotain, tämä peli ei vetele? Organisoidu, etsi keinot heittää kapuloita rattaisiin ja tuo julki miten apinaa koijataan. Tai jos olet liian vanha tähän paskaan, etsi keinot elää hyvää elämää hulluudesta huolimatta. Loppuviimein et voi pelastaa kuin itsesi, joten voit lähinnä vilkuttaa vauhkoontuneelle laumalle matkalla kohti kallionkielekettä. Jos taas uskot, että Joulupukille kirjoittaminen on toimiva ratkaisu, ne 2027 vaalit ovat jo pian ovella ja se lippu menee suoraan Korvatunturille odottamaan ja täyttämään kaikki ne tyhjät lupaukset mitä ehdokkaat tekevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti