Leikkauksia, leikkauksia ja leikkauksia ilmoitetaan harva se päivä uutisissa, koska rahaa ei kuulemma ole enää kaikkeen mahdolliseen. Nämä leikkaukset kohdistetaan aina yhteen väestönryhmään kerrallaan, mikä on varsin nerokas tapa keittää kansaa kuin sammakkoa.
Nerokas siksi, että vaikka asiasta on varoiteltu esimerkiksi Martin Niemöllerin kuuluisassa runossa ”ensin ne tulivat…”, sama juoni onnistuu joka kerta. Yksi ryhmä kerrallaan vedetään löysään hirteen ja muut eivät uskalla/halua/pysty/viitsi/osaa puuttua asiaan koska se ei vaikuta juuri siihen omaan tilanteeseen, vielä. Jostain syystä rahaa kuitenkin löytyy aina sotaan, maahanmuuton tukemiseen, kehitysapuun, ilmastohömppään ja suuryritysten auttamiseksi. Jos ajatus, että suuryrityksiä tuetaan tolkuttomasti, se 300 hehtaarin mahdollisen datakeskuksen alta laittomasti Googlen kaatama metsä kelvannee todisteeksi? Se oma kansa, jonka puolustaminen ikäänkuin olisi se kansanedustajien tehtävä, vetää aina lyhyen korren.
Sinänsä tämä ei yllätä lainkaan, koska kaikki maamme poliitikot noudattavat neoliberaalia talouspolitiikkaa, eli kilpailu korjaa kaiken. Varsin moni itkee somessa kuinka ”sosialistista” Suomen talouden hoito on, mutta jos sitä rahavirtaa vaivautuu seuraamaan yhtään sitä verokarhua pidemmälle, tulos on aika päivänselvä. Oikeiston lempparioikeutus, ”trickle-down-economics”, on myöskin viimeisten vuosien aikana todistanut omat voimansa kun varallisuuden pakkautuminen on päässyt ennätystuloksiin. Mutta näillä mennään, kohti periamerikkalaista ”hyvinvointivaltiota”.
Suomen amerikkalaistuminen näkyy vahvasti myös siinä, miten tänne kopioidaan kaikki tavat juhlia tiettyjä lomapäiviä. Joulu oli ennen perinteisiä jouluruokia ja koristeeksi piisasi kuusen lisäksi muutama kynttelikkö ja halloweenista oltiin nähty lähinnä vaan elokuvista, mutta nykyään kaupat notkuvat kuukausikaupalla ”kausikrääsää” ja mukuloille tsiljoonaa eri muotoisia glukoosi-fruktoosi-siirappi-roskaa. Koristella pitäisi kaikki anopista lähtien niin että talo näkyy kuusta asti ja päivän sana onkin kaikessa ”kuluttaminen”. Sillä kun voi helposti osoittaa naapureille, että ei olla mitään rupusakkia!
Juu, netistä ja leffoista omaksutaan ne tavat, mutta mitä itse en kaipaisi kopioitavaksi ovat ne slummit ja kokonaiset kaupunginosat, mihin köyhät loppusijoitetaan. Suomessa ei tosin samankaltaisia kadulla asuvia laumoja pääse syntymään, koska ihmiset jäätyisivät kuoliaaksi, mutta kaukana siitä ei olla ja erona lähinnä se, että meillä nähdään nälkää ja säästetään lääkkeistä tuetuissa vuokra-asunnoissa - eli rahat dumpataan omistajien taskuihin samalla kun kerrotaan että autetaan tavan tallaajaa.
Miksi näin? Yksi suuri syy löytyy siitä, että vuosikymmenien ajan tänne on roudattu muiden maiden köyhiä jakamaan sitä pientä pottia, joka ennen piisasi juuri ja juuri oman kansan heikko-osaisten avuksi. Se kuuluisa ”pohjoismainen malli” toimi kohtuullisesti ja tavan tallaajalla oli motivaatiota maksaa siitä, että jos oma elämä romahtaa niin jostain saa apua ja tukea. Mutta nyt koko elämänsä korkeita veroja maksanut suomalainen saa lähinnä eioota ja juuri sen verran tukea, ettei ensimmäisen vuoden aikana kuole nälkään tai tule heti häädetyksi kotoaan. Kun itse kiristää sitten vyötä ja katsoo seitsemänhenkisen maahanmuuttajaperheen lataavan ostoskärryt täpötäyteen ja lastaavan kamat uudenprameaan autoon, ei kannata ihmetellä miksi joku saattaa sanoa hieman mikroaggressiota kovemmin asiasta?
Matemaattinen yhtälö pohjoismaisessa mallissa nykymenolla on kuitenkin mahdoton. Työtä tekevä kansanosa kutistuu suhteessa tuella eläviin ja laki edelleen määrää minimitason, johon ei ole yksinkertaisesti varaa. Verotusta tietenkin kevennetään hyväosaisilta, koska heistä halutaan pitää kiinni etteivät pakene ulkomaille. Koska byroslavialla on liian suuret verkostot ruokittavana omia kavereitaan, ei niistäkään voida leikata. Verot on jo vedetty kaakkoon, kaikilta paitsi omistavalta luokalta, joten se turvaverkko alkaa pikkuhiljaa repeillä. On nimittäin hyvä huomata, että kaikki nämä tuet alimmalle luokalle jotka myydään ”turvaverkkona” eivät ole mitään hyväntekeväisyyttä tai ihmisoikeuksien ylläpitoa, vaan halpa henkivakuutus sille omistavalle luokalle. Ruokkivaa kättä ei yleensä purra, joten halvin tapa pitää soihdut ja talikot poissa kartanon porteilta on tarjota leipää ja sirkushuveja.
Ainoa tapa olisikin korjata lait soveltumaan nykyiseen tilaan. Siihen suuntaan ollaan jo menossa, eli sirkushuvien kyytipojaksi jokaisen olisi kustannettava oma leipänsä. Tukien minimitasoa on siis tarkasteltava uusiksi ja se merkitsee sille alimmalle kymmenykselle todella kylmää kyytiä - aivan kuten jenkeissä. Mutta hei, näin se neoliberaali talouspolitiikka toimii - jos et pärjää kilpailussa, se on täysin omaa syytäsi. Mitäs synnyit huonot kortit kädessä! Olisit ollut terve, rikkaasta perheestä ja keskivertoa älykkäämpi niin saisit oikeutetusti enemmän.
Entäs jos kansakunnan hyvinvointia ei mitattaisikaan BKT:lla, vaan leipäjonojen pituudella? Sen sijaan että lasketaan kuinka hyvin sillä ylimmällä kymmenyksellä menee, katsottaisiin miten siellä alimmassa portaassa ihmiset pärjäävät? Suurin ongelma ei olekaan esimerkiksi lapsiköyhyys, vaan että joku LGBBQ+ ei vahingossakaan joudu väärään vessaan. Toki se kaikki on kopioitu suoraan demokraattien johtamista jenkkimestoista, ymmärtämättä miltä se kolikon kääntöpuoli näyttää alati kasvavalle joukolle.
Enemmistöllä menee kuitenkin vielä aivan liian hyvin, että saataisiin hommaan stoppi. Yleislakko ja kunnon vaaliboikotti niin hienostoalueella asuva kulttuuritoimittajakin saattaisi joutua tekemään oikeaa journalismia. NIMBY pelaa vielä hienosti, mutta ehkäpä sekin päivä koittaa kun ne ongelmat leviävät sen ylemmän keskiluokan byrokraattienkin pihoille. Eteläisemmässä Euroopassa, Ranska noin esimerkkinä, se paska on taas osunut tuulettimeen vaikka tarina koetetaan kieputtaa joko tekoälyn tekemäksi deep-fake materiaaliksi tai Putinin syyksi kun oma hallinto päästi ketut kanatarhaan. Suomessa siihen on toki vielä matkaa, koska nyt vedetään niitä hiljaisia ja heikkoja ryhmiä vasta kiikkuun. Mutta kun heitä ei puolusta, ei ole kukaan puolustamassa kun se sattuu omalle kohdalle, aivan kuten Niemöller kirjoitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti