torstai 1. lokakuuta 2026
Vaarallinen uskomus
Mikä on ehkäpä vaarallisin uskomus, niin itselle kuin kaikille muille mitä maa päällään kantaa? Asiaa viimeksi tuli pohdittua lähes vuosikymmen sitten tekstissä ”Sodan vai Rauhan Uskomus?” ja ne mietteet nousivat jälleen pintaan kun törmäsin somessa taas kerran yhteen lukemattomista tyypeistä, jotka kuvaavat itseään tyyliin ”kristitty” ja ”aina elämän puolella” julistaen kuinka mukavaa on kun ihmisiä tapetaan. Mahdoin skipata sen tunnin pyhäkoulussa missä tappamista ihannoitiin?
Perusteluksi tälle epäloogisuudelle annetaan yleensä ”pahojen ihmisten tappaminen on hyvä asia”, mutta sekin taitaa mennä karvan verran ristiin Jeesuksen opeista, joita käsittääkseni kristittyjen tulisi seurata. Samaan hengenvetoon kuitenkin julistetaan miten vaarallinen ja paha ”rauhan uskonto” Islam oikeen onkaan kun heille opetetaan pahoja asioita. Kyllä, Islamin opeissa on tarkat ohjeet vääräuskoisten käsittelyyn, mutta vain pieni osa muslimeista ottaa sen ihan niin kirjaimellisesti. Heitä kutsutaan sitten islamisteiksi tai fundementalisteiksi, osoittaen kuinka heidän oma uskontonsa on radikalisoinut heidän ajattelumallinsa tehden heistä ”pahoja” tai ainakin vaarallisia ihmisiä.
Myös Raamatussa on yksi jos toinenkin kohta aiheen suhteen, kuin myös miten kaikkia kanssaihmisiä tulee kohdella. Sen sijaan että uskon oppeja, joita pitää pyhänä, noudattaisi, nämä ”kristityt” julistavat ja toimivat täysin päinvastaisella tavalla. Yhtenäistä on näillä kahdella, ”kristityllä” ja islamistilla, se, että niin kauan kun näet maailman heidän tavallaan, olet heidän kanssaan ja turvassa, siinä kun vastakkainen näkemys saattaa aiheuttaa hyvinkin räjähdysalttiin reaktion. Toki se räjähdys on yleensä hieman toisistaan poikkeava, mutta idea on sama: vahingoittaa vääräuskoisia.
Ja ei, en syytä kaikkia kristittyjä, kuten myöskään muslimeja moisesta. Molemmista löytyy runsaasti ”hyviä ihmisiä” jotka kunnioittavat muita ja haluavat elää rauhassa. Ehkäpä se uskonto itsessään ei ole se ongelma, vaan sen päälle pakkautuneet uskomukset mikä on ”oikea” tapa kohdata vääräuskoinen ihminen? Voisi ainakin kuvitella, että mitä ”sivistyneempi” on ihmisen kasvatus ja rauhallisempi elinympäristö, sitä pienempi riski on julistaa suu vaahdossa kuolemaa toisille? Viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että se ei taida olla ihan niin…
”Pahan voittoon ei tarvita kuin hyvien ihmisten tekemättömyys” - Edmund Burke - top10 listalta eniten väärän ihmisen suusta lainatuksi, tai oikeasti John Stuart Mill. Mutta kuka sen hyvän ja pahan määrittää? Suomen laki kieltää tiettyjen historiallisten tapahtumien ottamisen tekstissä esiin, joten esitetään asia kiertoteitse. Nostetaan siis kissa pöydälle mistä uskomuksesta on oikein kysymys. Se uskomus menee tähän tapaan: Minä olen oikeutettu käyttämään väkivaltaa, koska...
Vapaasti lainaten Jayne Cobbia (Firefly), ”Voin tappaa miehen reilussa tappelussa, tai jos epäilen hänen aloittavan reilun tappelun”. Eli itsepuolustus, jota voidaan pitää oikeutettuna tapana käyttää väkivaltaa toista kohtaan. Nykyään itsepuolustukseksi lasketaan myös tilanne, jossa toinen aloittaa ampumaan takaisin, joten siinä mennään enemmän Jaynen logiikalla. Minkä verran väkivaltaa on oikeutettua sitten käyttää itsensä puolustamiseen on jokaisen oma päätös. Joidenkin mukaan ennakoiva itsepuolustus on myös oikeutettua, mutta tällöin ei kyse ole edelleenkään puolustuksesta vaan hyökkäyksestä. Tätä suurta haitaria ”oikeutetusta” puolustuksesta kuvaa hyvin eri maiden lainsäädännöt. Jenkeissä (osavaltiosta riippuen, tietenkin) jos joku koskettaa autosi kahvaa, on oikeutettua ampua kohti koska siinä puolustetaan omaisuutta. Suomessa taas jos raiskauksen uhri teon keskellä raapaisee raiskaajaa naamaan, saattaa uhri saada suuremman tuomion.
Yksilötasolla tämä väkivallan oikeutuksen uskomus on siis jo varsin ongelmallinen. Ihmisen itsesuojeluvaisto auttaa asiaan jonkin verran, mutta nykypäivänä tuntuu että ihmisille opetetaan unohtamaan ne vaistot. Vanhoissa vitsikirjoissa oli osio ”kuuluisia viimeisiä sanoja” joista löytyä viisauksia kuten ”te helvetin enkelit olette nössöjä!” saattaa olla väärässä kohden lausuttuna itsetuhoinen teko. Nykyään ihmisen olemuksen perusteella oman käytöksen sopeuttaminen on rasismia ja syrjintää. Aniharva on kuitenkaan niin typerä, että lähtee vittuilemaan ”isommilleen” ihan tietoisesti? Some taas poistaa sen typeryyden samalla tavalla kuin se peltikoppi liikenteessä. Sanotaan ihan mitä tahansa ihan kenelle tahansa ja oletetaan ettei sieltä vastata takaisin pykälää kovemmin - oikeutetusti.
Mutta kun noustaan yksilöstä suurempaan ryhmään, aina yhteiskuntien tasolle, tämä vaarallinen uskomus on ihan arkipäivää. Uskalletaan vittuilla ja esittää kovaa vaikka kaikki merkit ovat varsin selviä että pataan tulee että soi jos se toinen osapuoli kokee oikeutetuksi antaa takaisin. ”Vääräuskoisia” uskalletaan pilkata, halventaa ja lietsoa sotaa harva se päivä, tosin se tapahtuu yleensä vasta kun joku muukin uskaltaa niin tehdä. Typeryys eli tässä kohden ”hullun rohkeus” onkin se ilmiö joka selittää osan. Se vihanlietsonta, stereotypioiden näkeminen ihmisten sijaan on loogisesti ajateltuna täysin järjetöntä, mutta siihen on itse asiassa täysin looginen ja ihmisen biologiaa hyväksikäyttävä syy.
Ja se syy on vanha tuttumme, propaganda ja tarkemmin sanottuna sotapropaganda. Ihmiskunta on hanskannut tämän kansankiihottamisen vuosituhansia ja tarkkaan dokumentoituna asiasta löytyy pelottavan paljon esimerkkejä ainakin puolentoista vuosisadan verran. Vanhempaakin materiaalia löytyy, mutta silloin ei vielä ollut samankaltaisia keinoja käytössä, eli massamediaa. Voisi kuvitella, että ihmiskunta olisi ottanut opiksi noista ajoista, mutta näyttää siltä että vain valtaapitävät ovat oppineet - tehokkaammaksi. Luodaan tunne niin järki jättää. Loppu onkin historiaa.
Tätä ihmisen biologiaa vastaan vaan ei ole olemassa ”korjausta”, ei vastakeinoja. Kiihotettua joukkoa ei voida tyynnyttää ilman väkivaltaa, tosin sen voimankäytön ei tarvitse olla kuolettavaa. Vastakkaisella propagandalla voidaan tilannetta yrittää rauhoittaa, mutta jälleen vahvistusvinoumien kanssa yksilöt vain kiihdyttävät oman puolensa hurmosta. Auktoriteetti voisi puhaltaa pilliin ja massan voima pysähtyisi kuin seinään, mutta tällä hetkellä ollaan kaatamassa vain lisää bensaa liekkeihin. Ajatus siitä, että mullan alla oikeassa oleminen on jollain tavalla jaloa on ainakin itselle varsin outo. Ehkäpä se johtuu siitä, että pidän edelleenkin kykenevänä olentona ratkaisemaan kaikki erimielisyydet puhumalla ilman väkivaltaa? Kykenevänä, mutta varsin usein ei niin halukkaana. Ja kun kaikki osapuolet ajattelevat olevansa oikeutettuja käyttämään väkivaltaa oman uskonsa puolesta ja vääräuskoisia vastaan, lopputulos on lähes poikkeuksetta sama: helposti hallittavat ajetaan tappamaan toisiaan ja vallanpitäjät nauravat matkallaan pankkiin.
Kaikki sodat ovat pankkiirien sotia. Hyödyllisten idioottien lihamylly odottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti