Vihademokratia

Demokratia aatteena on toki jo vanha ajatus, mutta tämä länsimainen demokratia jota koko läntinen ja osin itäinenkin mualimanosa potee, on kyllä jotain… muuta. Ensimmäinen varoitusmerkki voisi olla se, että järjestelmästä puhutaan usein demokratiana, vaikka se taitaa lukea joka ikisen maan perustuslaissa tai vastaavassa, että kyse on tasavallasta, ei demokratiasta. Demokraattinen, toki, kun oikein mitataan ja tutkitaan, mutta ei edelleenkään demokratia.

Valistuksen ajan suuret mielet kehittivätkin ajatuksen liberaalista demokratiasta, joka ainakin paperilla kuulostaa hyvältä ajatukselta. Sananvapaus on keskeinen ajatus ja ns, ”ajatusten markkinapaikka” on se yleinen näkemys missä paras idea voittaa julkisessa keskustelussa ja siitä voittajan kannasta tulee uusi sääntö. Vähemmistöillä on kuitenkin oikeus mielipiteisiinsä ja heitä tulee suojella enemmistön diktatuurilta, joka demokratia pohjimmiltaan on. Kansaa kuuluisi suojella vallalta, mielivallalta, että se vapaa sana voisi kukoistaa ja kehittää koko yhteiskuntaa uusille korkeuksille.

Mutta toisin kävi…

Kiitos brittien, mukaan sekoitettiin puolueet. Kyllä, organisaatioilla on enemmän valtaa kuin yksittäisillä ihmisillä, joten omalla tavallaan oli varsin looginen kehitys, että poliitikot alkoivat muodostamaan samanmielisten kanssa liittoutumia, jotka sitten kisaavat vallasta. Mutta sen sijaan että se kilpailu käytäisiin sanan säilällä argumentoimalla, peli muuttui puhtaasti numeroiksi ja ”enemmistö” oli oikeassa täysin riippumatta heidän kantansa vahvuudesta millään muulla mittarilla, kuin että millä puolella oli enemmän väkeä. Enemmistödiktatuuri siis ja kuten historia on opettanut, diktaattorit eivät ole kovinkaan avoimia kritiikille.

Tavan kansaa ei juurikaan se politiikka ole koskaan kiinnostanut, mutta sitä kansaa tarvittiin edelleen yhteen asiaan länsimaisessa demokratiassa: vallan oikeutukseen. Se oikeutus saatiin äänestämällä ja siinä kohden ei enää se ”paras argumentti” olekaan niin kovaa valuuttaa verrattuna hyvään myyntipuheeseen. Poliittinen propaganda muuttuikin varsin nopeasti asioista tunteisiin, koska niitä on paljon helpompaa käyttää kansan agitoinnissa. Vanha sanonta että ”asiat riitelevät, ei ihmiset” on vaan lähinnä vitsi, koska se vaatisi aivan toisenlaisen asenteen niihin asioihin… joita kansalle ei edes yleensä kerrota. Se mitä kansalle kerrotaan, on lähinnä se, mitä mieltä se hänen oma puolueensa on asiasta mieltä ja mitä tunteita sen kuuluu herättää.

Kaikista helpoin agitoitava tunne on viha ja pelko tulee siinä heti perässä. Syyllinen kaikkiin ongelmiin löytyykin lähes poikkeuksetta niistä vastapuolen joukoista. Poliitikot tekevät toki ne päätökset, mutta kukas sen vastapuolen päästikään valtaan pilaamaan kaikki asiat? No ne perhanan väärin äänestäneet muut ihmiset, koska kukaanhan ei itse koskaan äänestä väärin! Se poliitikkojen keskinäinen nokittelu siirtyikin kadulle tavan kansalaisten välille, sen sijaan että ne asiat riitelisivät sielä parlamentissa ja paras argumentti voittaa. Liberaalin demokratian sijaan saimmekin vihan ja pelon voimalla kulkevan enemmistödiktatuurin, jossa paras propagandisti voittaa ja paskapuheella voi myydä minkä tahansa asian kansalle, joka ei tiedä tahi ymmärrä itse poliittisesta pelistä tuon taivaallista - heille riittää, että se oma suosikkiagitaattori kaataa hunajaista myrkkyään heidän korviinsa, loppu hoituu itsestään.

Kun se myrkytetty sanoma on uponnut kansaan, jokaiselle ryhmälle omansa, kansa kääntyykin itse itseään vastaan. Vanhat kaveruudet saattavat päättyä kuin seinään, kun saa tietoonsa sen toisen äänestäneen väärin tai kannattavan vääriä asioita. Koko liberaalin demokratian idea on unohdettu, että jokainen saa ihan vapaasti olla asioista juuri sitä mieltä kuin on ja asiat puhutaan auki kun sille on tarvesta. Vastapuoli on pahoja syntisiä, joidenka kanssa ei voi edes keskustella vaan heidät olisi lynkattava! Jos et ole puolellani, olet minua vastaan, joten neutraali kantakin saattaa aiheuttaa ongelmia. Jokaisella on vahva mielipide asioista, vaikka he eivät niistä tiedä juuri muuta, kuin mitä hänelle on mediassa tai omien ryhmien kautta kerrottu.

Tunteiden ohjaama päätöksenteko on tunnetusti johtanut aina kaikista parhaisiin valintoihin, eikös? Media suoltaa omaa agendaansa 24/7 ja kansa tunnistaa siitä tietovirrasta tiedon oikeellisuuden sen perusteella, mistä on jo valmiiksi samaa tai eri mieltä. Jos on samaa mieltä, se on totta, jos taas eri mieltä, se on propagandaa. Sen oman puolueen tai ryhmän lasit päässä maailma on mustavalkoinen - itse ollaan hyviksiä, kaikki muut pahoja syntisiä. Kaikki nämä puolueet ja ryhmät sitten taistelevat keskenään vallasta ja sen ollessa nollasummapeli, kilpailu on kovaa ja sitä käydään joka kentällä.

Mutta sitten tapahtuukin se kikkakolmonen, josta kansa ei ole vieläkään päässyt kärryille. Kaikki nämä puolueet ja ryhmät, jotka haukkuvat toisiaan ja syyttävät kaikkia muita kaikesta mahdollisesta, ovatkin hyvää pataa kun pitää painaa sitä nappia jaa/ei. Jos kansalaiset painaisivat nappia oman näkemyksensä mukaan, saataisiin asioista demokraattisempi päätös, mutta kun nämä ”edustajat” ovat asialla, löytyykin se konsesus asioista ryhmien kesken jopa täysin päinvastoin kuin vain päivää ennemmin saarnattiin omalle kannattajakunnalleen. Mitenkä siinä niin pääsi käymään? Juuri oltiin saarnattu, kuinka ne muut tekevät väärin ja siksi heidän kanssa ei voi olla edes puheväleissä ja sitten kuitenkin lyödään kättä päälle ja kaikki on hyvin?

No se on se tasavalta, joka tekee mitä sen on suunniteltukin tekevän.

Peli toimii siis näin: kansalle annetaan aiheita riidellä keskenään, ettei se yhdistyisi herrojaan vastaan. Sitten neljän vuoden välein mitataan kuka on onnistunut suututtamaan omilla paskapuheillaan parhaiten kansan ja kansa kirmaa vaaliuurnille päättämään, kenen valehteluun he uskovat eniten. Voittajat pääsevät sitten kansan mandaatilla päättämään niistä asioista… sen mukaan, kuinka heidän omat herransa haluavat. Kansa antaa vallan poliitikoille, poliitikot käyttävät sitä kuinka heitä käsketään ylhäältä. Se on tasavallan perusidea - kansa antaa vallan harvoille, oikeat vallanpitäjät sitten ohjaavat niitä harvoja ja kansan valitsemia tahoja. Yksinkertaista, eikö? Siksi meillä voisi aivan yhtä hyvin olla vain yksi puolue, koska valtaan päästyään (lähes) kaikki alkavat toistamaan niitä samoja mantroja. Ano Turtiainen oli niitä harvoja poliitikkoja, jotka eivät kumartaneet järjestelmää tällä tavalla…

Jossain kohtaa pitäisikin niiden lamppujen syttyä, kun kansa joutuu jopa lobbaamaan eduskuntaa omasta taskustaan, että saisivat mieleisiä päätöksiä… vaikka se päätöksiin vaikuttaminen piti tapahtua sillä äänestämisellä lobbaamisen sijaan. On kaiken maailman veronmaksajien liittoja ja muita, jotka kaatavat rahaa poliitikkojen taskuun että he tekisivät mitä lupasivat vaalipuheissaan?! Mutta ei, syyllinen löytyy sieltä naapurista, joka äänestää väärällä tavalla… Onko siis itse asiassa hyvä asia, että kansalla ei oikeasti ole pätkääkään valtaa jos näinkin yksinkertainen asia ei mene jakeluun?

…

Liberaalin demokratian idea on siis ihan passeli, mutta niitä aatteita ei olla koskaan laitettu käytäntöön. Raha puhuu ja pelon sekö vihan hurmoksessa kulkeva kansa viettää aikansa ja tuhlaa energiansa muiden yhtä paljon valtaa omaavien kanssa riitelyyn. Väärää mieltä ei saa olla mistään asiasta, tai on oikeutettua sulkea ulos koko yhteiskunnasta. Koko sirkus pyörii propagandalla, valtamedian pillin mukaan. Ja sinulle kerrotaan, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Cool story, brah?