Takaiskuvaikutus

Moni jaksaa vieläkin vääntää poliittisista asioista sosiaalisessa mediassa siinä uskossa, että kykenisi vaikuttamaan muiden mielipiteeseen asiasta, mutta jos on uskominen tutkittuun… ei ehkä kannattaisi vaivautua. “When Corrections Fail: The Persistence of Political Misperceptions” - Brendan Nyhan & Jason Reifler, osoitetaan, että vasta-argumentointi saattaa itse asiassa vain vahvistaa vastapuolen näkemystään omasta kannastaan, sen sijaan että oikeastaan minkä tahansa ”todisteen” avulla voisi sen toisen saada vaihtamaan mieltään.

”Backfire effect”, joka voitaisiin kääntää takaiskuvaikutukseksi ja josta Reifler ja Nyhan puhuvat tutkimuksessaan, kuvaa juuri tuota tilannetta, missä vasta-argumentit saattavat joissain tapauksessa ampua vain omaan nilkkaan. Jos toinen on omaan ideologiaansa perustuen päättänyt jonkin asian olevan jollain tavalla, todisteet sitä vastaan saattavatkin vain vahvistaa sen toisen omia uskomuksia. Suo siellä, vetelä täällä, eli vahvistusvinouma (confirmation bias) aiheuttaa tavallaan myös hyvin samankaltaisen vaikutuksen, jolloin omaan aatteeseen sopivat todisteet kelpaavat vähän turhankin hyvin.

Tästä voidaankin tulla siihen päätelmään, että todisteiden ja argumenttien esittäminen oman kannan puolella aiheuttaakin lähinnä vain yhden asian: kahtiajakautumisen etäisyyden kasvamisen. Molemmat osapuolet ottavat omat todisteensa satavarmoina itselleen ja vastapuolen todisteet vain omia näkemyksiä pönkittävänä asiana. Ei ihme, että hajota ja hallitse toimii niin hyvin?

Mikä useammassakin tutkimuksessa on tullut ilmi on se, että niitä harvoja toimivia tapoja saada ihminen muuttamaan näkemystään jo ennalta päättämäänsä asiaan, on saada ”faktatietoa” näkemältään korkealta ja uskottavalta auktoriteetilta. Siksi onkin varsin tärkeää poliittisen pelin kannalta, että jokaisella puolueella on uskottavat johtajat, jotka osaavat saarnata juuri sille omalle seurakunnalleen tarinan halutulla tavalla. Poliittisissa asioissa kun ne faktat voidaan esittää monella tavalla ja kääntää jopa päälaelleen merkitykseltään. Päälle vielä tunteisiin vetoava viestintä, jolloin faktoilla ei ole mitään merkitystä niin johan on vaalikarja helposti ohjailtavissa.

Vaikuttamisen kannalta tilanne on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Kyllä, täysin vastakkaista osapuolta et saa suostuteltua sitten millään ja hän saattaa hyvinkin vain vahvistaa omaa kantaansa (kaivautua syvemmälle omaan poteroonsa), mutta ne kaikki muut sivusta katsojat jotka eivät ole vielä hakanneet omaa kantaansa kiveen saattavat kallistua suuntaan tai toiseen. Siksi tietyistä asioista ääneen puhuminen on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme. Kaikki kun eivät ole vielä betonoineet kantaansa tai edes kuulleet niistä ”poikkeavista asioista” joista valtamedia on hiljaa, he saattavat tutkia molempien puolien todisteet ja ajatella itse, tai ainakin kuvitella ajattelevansa itse. Edelleenkin se suurin todisteen paino kun on sillä auktoriteetilla, joten sitten verrataan onko toisen tutkijatohtori uskottavampi kuin professori ja erikoisasiantuntija.

Vallanpitäjiä sinällään ei kiinnosta viittä vesilusikkaa se, pönkittävätkö ne valtamedian jatkuvat valheet väärinajattelijoiden näkemyksiä vai eivät, koska heillä on edelleen lähes täysi monopoliasema ensitiedon suhteen asiassa kuin asiassa. Ihmiset tuppaavat uskomaan sitä ensiksi kuulemaansa eniten, joten niin kauan kuin valtamedia ehtii ensiksi paikalle, virallinen tarina on se johon enemmistö ihmisistä perustaa näkemyksensä. Mutta mikä heitä oikeasti huolestuttaa, on se poikkeavan tiedon näkyvyys ja mahdolliset vaikutukset siihen ”neutraaliin” kansanosaan. Tosiuskoville se vastapuolen sanoma kun vain vahvistaa omaa uskomustaan, joka on siis se takaiskuvaikutus, mutta niille, jotka eivät ole ihan täysin myytyjä viralliseen tarinaan, altistus ”väärälle” tiedolle tai mielipiteille on äärimmäisen vaarallista vallanpitäjille.

Ymmärtämättään miten sosiaalinen media oikeasti toimii, nämä silakoiden ja NAFO-trollien kaltaisten ryhmien toiminta itse asiassa vain pahentaa tilannetta vallanpitäjille. Kyllä, nämä trollit kykenevät häiritsemään ja uhkailemaan ihmisiä hiljaiseksi, mutta samalla he nostavat algoritmien silmissä myös sitä vastapuolen kantaa tavan tallaajien silmien eteen. Malliesimerkki hyödyllisistä idiooteista, sanoisin.

Vai… ovatko nämä tämän esimerkin kaltaiset tutkimukset vain sitä vahvistusvinoumaa kaltaisilleni, jotka ovat tutkineet mediaa ja psykologiaa siltä suunnalta, että meitä kusetetaan jatkuvasti?

Jos ajatellaan takaiskuvaikutusta ja vaikuttamista yleensä, se osoittaisi että kyllä niitä kapuloita voidaan heittää rattaisiin ja niillä on vaikutusta, mutta samalla että järjestelmään uskovia ei voida koskaan eikä millään tavalla saada hylkäämään näkemyksiään. Kaikki tutkimukset puhuvat sen puolesta, että massoihin voidaan vaikuttaa tietyillä keinoilla ja niitä keinoja ei voi käyttää ilman koneiston resursseja. Kuitenkaan niillä eri keinoilla ei voida koskaan vaikuttaa koneiston hyljänneisiin, mikä aiheuttaa sen äärimmäisen uhan demokratiallemme. Demokratia kun voisi toimia vain silloin, kun kaikilla on yhtenevät faktat maailmasta.

Ja kuten tiedämme, ne hallinnon viralliset auktoriteetit eivät tuota faktoja, vaan hallinnolle sopivia löydöksiä joilla voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa. Media sitten toistaa niitä osatotuuksia juuri sopivasti kieputettuna ja näin kansaa voidaan viedä kuin pässiä narusta mihin tahansa haluttuun suuntaan. Näihin vahvasti koneistoon uskoviin ei liioin voi vaikuttaa, koska he ottavat kaikki poikkeavat todisteet takaiskuvaikutuksella todisteeksi omalle kannalleen. Joten… miksi vaivautua?

Todisteiden sijaan täytyisikin esittää kysymyksiä, jolloin ihmiset saattaisivat pysähtyä ja alkaa miettimään. Toki kenelläkään ei ole pienintäkään pakkoa vastata yhteenkään esitettyyn kysymykseen ja suurin osa koneistoon uskovista ei edes pyri omilla kysymyksillään tekemään juuri muuta, kuin tuhlaamaan muiden aikaa ja pönkittämään omia uskomuksiaan. Itse en enää juurikaan vaivaudu vastailemaan utelijoiden kysymyksiin, koska minulle on ihan se ja sama mihin ihmiset uskovat tai eivät usko. En liioin jaksa alkaa kyselemäänkään, siitä ihan samasta syystä… mutta tutkimusten valossa se kyseleminen olisi lähestulkoon ainoa tapa vaikuttaa, jos niin haluaisi tehdä. Väärinajattelijoilta kysely vaan saattaa johtaa päinvastaisiin tuloksiin kuin mitä jotkut ajattelevat, tai no, kuvittelevat ajattelevansa. Jos he oikeasti ajattelisivat, he kiertäisivät kaukaa ne ”väärät mielipiteet”, koska se saattaisi muuttaa heidän ajatteluansa? Paitsi että, jos ihmiset ajattelisivat, he haastaisivat myös niitä omia ajatelmiaan ja huomaisivat, etteivät oikeasti tiedä oikeastaan mistään juuri mitään. Sokrates oli viksu tyyppi.