Kuten Pätkä usein sanoikin: asiahan ei tietysti minulle kuulu. Mutta mikä kuuluu? ”Ei mun sirkus, ei mun apinat” on hyvä lähestymistapa moneen asiaan, koska joka asiaan puuttuminen ei yleensä aiheuta muuta kuin itselle vähintäänkin päänvaivaa. Einstein kertoi, että pysy loitolla negatiivisista ihmisistä, koska heillä on ongelma jokaiseen ratkaisuun. Itsekin olen usein nostanut asioita esiin jotka vaivaavat ja ratkaisuja niihin on monasti lähes lähes mahdotonta löytää, joten miksi niihin sitten edes pitäisi puuttua? Otetaan muutama esimerkki…
Tapaus Vatniksoup, josta eräs ”asiantuntija” on jo pitkään toitottanut (esim tässä videossa ihan hiljattain). Venäjä käyttää jatkuvasti propagandaa ja suorittaa informaatio-operaatioita kuulemma lakkaamatta, samalla kun on oikeutettua joukkovainota ja tehdä laittomia listoja ihmisistä jotka ajattelevat väärin. Yksi disinformaation tapa Venäjällä on kertoa osatotuuksia ja jättää heille haitalliset asiat kertomatta?! Älä helvetissä? Ja tämä eroaa lännen propagandasta ja disinformaatiosta… miten? Sodan ensimmäinen uhri on aina totuus. Hauskana asiassa voidaan pitää sitä, että hän käyttää juuri tätä propagandatarkoituksissa kehitettyä termiä vatnik, joka on halventava termi ihmisestä, joka uskoo Venäjän propagandaan sokeasti. Tätä kerrotaan sitten totuutena sille Eurostoliittoon uskovalle porukalle, joka ottaa sen toisen puolen tarinan täytenä totuutena. Sotapropagandassa yleinen tekniikka on dehumanisoida vastapuoli, jolloin heitä voi halventaa ja jopa tappaa ilman tunnontuskia. Kaikki ne miljardit eurot, joita lännessä tähän käytetään ei sitten vissiin vaikuta ihmisten mielipiteisiin kun sitä heille 24/7 syötetään, mutta Venäjän propaganda jolle valtaosa ihmisistä ei koskaan edes altistu on vaarallista disinformaatiota? Kukahan siihen propagandaan nyt sitten sokeasti uskoo? Mutta, ei mun sirkus, ei mun apinat… vaikka alunperin ajattelinkin analysoida tuon videon juurta jaksaen. Mitään hyötyä siitä kun ei ole, koska erehtymättömät ihmiset tietävät uskovansa vain totuuteen ja uskovien kanssa on turha kiistellä.
Toinen mistä voisi myös kirjoittaa, on tulevat väärin äänestämiset niin jenkeissä kuin EU-vaaleissa. Jenkkien asiat eivät nyt suoranaisesti liioin suomalaisille kuulu, vaikka Yle hävisikin toissavaalit Trumpille ja siitä on itketty siitä lähtien koko läntisessä mediassa. Nyt on myös jälleen koko universumin tärkeimmät vaalit tuloillaan, eli kun valitaan uudet mepit tuonne Eurostoliiton sirkukseen. Sillähän onkin ihan hemmetin suuri vaikutus mikä tietyn kansan siunaama miljardööri valitaan jenkkien johtoon? Tai että mikä koulutettu apina painaa oikeaa nappia EU-parlamentissa käskyn mukaan? Ai niin, se on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme, jos järjestelmää kyseenalaistaa ja mahtaa olla vieläpä Venäjän disinformaatiota osoittaa lännen poliitikkojen korruptio? Asiaan ei voi vaikuttaa, eikä se nyt edes liioin taida juurikaan kuulua valtaosalle kansasta, joten sekään ei ole mun sirkus eikä apinoita.
Entäpä kun kansanedustajalla on mutka matkassa ja vaalikamppailun lähtölaukaukset on ammuttu? Poliittinen sirkus pyörii 24/7 ja kansa seuraa idioottilaatikosta edustajien puheita… mutta ei juurikaan niitä tekoja. Juu, ammuskelu on teko, mutta sitä seuraava keskustelu on vain sirkushuveja kansalle ja asia suoraan koskee ainoastaan asianomaisia itseään, ei juurikaan muita. Hieno aihe medialle ja sosiaalisessa mediassa loputon meemien lähde, mutta eipä se tuokaan sirkus taida liioin olla millään mittarilla merkityksellinen kuin aivan muutamalle ihmiselle?
Muutama päivä sitten kylällä katseltiin taivaalle kun rajavartiolaitoksen helikopteri pörräsi järven rantoja pitkin. Poliisipartioita taisi olla puolen tusinaa matkalla ja myöhemmin tiedotettiinkin, että oltiin etsimässä autoa (ja sen kuskia). Noin suuri operaatio täytyi merkitä jotain isoa ja merkittävää asiaa, eli nyt jahdattiin jotain suurrikollista tai vastaavaa, ehkäpä jopa jotain, joka oli vihapuhunut netissä? No, ilmoitukset muuttuivat ja myöhemmin selvisi, että henkilöä haettiin hänen terveydentilansa vuoksi. Mitä sitten oikeasti oli meneillään, se ei vielä ainakaan ole selvinnyt, mutta kadonnut nuori mies löydettiin kuolleena jo samana iltana… ja henkilöllisyyskin selvisi, osuen vielä kohtuullisen lähelle. Osanottoni omaisille ja kepeät mullat. Mitään asialle ei tosin voinut, eikä jälkipyykki liioin kuulu kenellekään ulkopuoliselle, mutta se nostaa kysymyksen, mikä sitten kuuluu?
Oikeiden ongelmien esiin nostaminen ja niihin puuttuminen
Oikeita ongelmia on useita, mutta ne kaikki koskettavat vain tiettyjä ihmisiä, ei koskaan kaikkia. Kyllä, osa laajoista ongelmista koskettaa melkein kaikkia ihmisiä maan päällä, mutta niihin sillä yksittäisellä ihmisellä on aniharvoin mahdollista vaikuttaa millään tavalla. Usein ne jotka pystyisivät asiaan välittömästi vaikuttamaan eivät niin kuitenkaan ole halukkaita tai kyvykkäitä puuttumaan, mikä on taas sitten oma ongelmansa. Poliitikot esimerkiksi tuppaavat lähinnä vain luomaan uusia ongelmia, että voivat esiintyä pelastajana kerätäkseen kannatusta itselleen, vaikka käytännössä eivät yleensä korjaa yhtään mitään vaan lähinnä pahentavat tilannetta tai luovat vain uusia ongelmia vanhojen päälle.
Kyllä, aktivismilla on mahdollista muuttaa asioita ja siitä hyvänä esimerkkinä ovat mediaan ja akatemiaan pesiytyneet woke-aktivistit. He ajavat omaa agendaansa päivästä toiseen ja korjaavat näkemäänsä ongelmaa, unohtaen siinä sitten sivussa kaikkien muiden asiat ja ongelmat, usein pahentaen tilannetta suurelle yleisölle. Ilmastoaktivistit on toinen samankaltainen sakki, aivan kuin nämä koronafanaatikot, jotka molemmat edelleenkin ajavat harvojen etuja kaikkien muiden kustannuksella. Mutta he näkevät ongelman ja koettavat puuttua siihen, vaikka se asia nyt ei heillekään kyllä monessa kohtaa kyllä kuulu pätkääkään.
Pitäisikö siis vaan keskittyä niihin omiin asioihin? Ja vielä tarkemmin, itsensä muuttamiseen muiden sijasta? Itseen kun voi vaikuttaa paljon helpommin kuin niihin muihin ja kun yleensä siinä muiden muuttamisessa jätetään ne muiden ongelmat huomiotta, siinä omassa innossaan saattaa kyllä kyetä korjaamaan sen ongelman omalle kohdalle, mutta samalla tulee luoduksi uusia ongelmia niille kaikille muille osallisille. Huolehdi siis omista asioistasi, älä sekaannu muiden juttuihin!
Paitsi että, mitäs jos se toinen ei pysty itse omaa ongelmaansa ratkaisemaan, mutta sinä voisit sille tehdä jotain? Jos näkee että toista vaikka kiusataan tai pahoinpidellään, pitääkö siihen puuttua? Ja vielä tarkemmin, kannattaako siihen puuttua? Epäkohtaan puuttuminen saattaa nimittäin aiheuttaa myös itselle uusia ongelmia, joka tuli varsin kouriintuntuvasti taas itsekin todistettua, mutta ei siitä sen tarkemmin. Kun joku toinen tekee mielestäsi väärin, mutta jätät siihen puuttumatta vaikka voisitkin siihen mennä väliin, tarkoittaako se sitä että hyväksyt asian? Suurin osa maailman ”pahuudesta” kun edelleenkin tapahtuu vain siksi, että hyvät ihmiset eivät puutu asiaan edes sen vertaa, että avaisivat suunsa.
Tai no, ne ”pahat” asiat tietysti lähtevät sen ”jonkun” tekemisistä tai tekemättömyydestä, mutta kun niiden annetaan tapahtua niiden toimesta, jotka voisivat asiaan puuttua, se ”paha” asia sitten tapahtuu. Mutta kenen sirkus se sitten on? Odottaminen, että joku muu tekee asialle jotain harvemmin ratkaisee asiaa, eikä tämmöinen ongelmien esiin nostaminen liioin asioita juuri koskaan korjaa. Mihin se raja on siis vedettävä, että se olisi se oma sirkus ja omat apinat? En osaa sanoa, mutta itse olen tietoisesti vetänyt sitä rajaa huomattavasti lähemmäksi kotia, enkä enää puutu läheskään niin moneen asiaan koska en koe niiden olevan semmoisia, että niihin puuttuminen millään mittarilla auttaisi asiaa. Niistä pelkästään omista asioista huolehtiminen ei tosin liioin toimi, koska emme elä maailmassa yksin ja se muiden ongelma saattaa koska tahansa valahtaa omalle pihalle ja sitten siihen puuttuminen on vielä paljon hankalampaa.
Niihin epäkohtiin puuttuminen joka tasolla olisi siis tärkeää… ehkä. Se havaittu epäkohta kun saattaa olla jonkun toisen keino ratkaista oma ongelmansa. Ja mikäs minä olen muiden asioihin puuttumaan, kun en tiedä niitä syitä? Keskustelemalla asioista vapaasti voitaisiin moni ongelma välttää tai ratkaista, mutta se nähdään niin ongelmallisena asiana että sananvapautta halutaan rajoittaa joka suunnasta. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että totuus ei tarvitse puolustajaa, ainoastaan valhe. Toisaalta taas uhrit tarvitsevat usein apua, tai edes mahdollisuuden tulla kuulluksi. Kaikkea vääryyttä ei voida koskaan poistaa maailmasta, mutta voimme silti olla ihmisiä toisillemme ja antaa jokaiselle mahdollisuuden kertoa oma kantansa ja murheensa. Jo se saattaa olla merkityksellinen asia yksilölle, kun tuntee että sai sanottua ja tuli kuulluksi ja ymmärretyksi. Kun kilpailu on vallassa, heikkouksien paljastaminen vaan tuppaa pahentamaan asiaa…
Eli… niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti