Työläisten juhla

”Kapitalismi on erikoinen uskomus että häijyimmät ihmiset häijyimmillä motiiveillaan työskentelisivät jotenkin yhdessä kaikkien meidän hyväksi.” -John Maynard Keynes

Kysymykseen ”miksi poliitikot eivät pidä liitoista?” on helppo vastaus - liitoilla olisi halutessaan valta laittaa koko järjestelmä polvilleen ja pakottaa poliitikot toimimaan heidän etujensa mukaisesti. Tästä seuraakin varsin looginen jatko sille, miksi kansalle yritetään myydä samaa aatetta - suojelemaan järjestelmää kansalta.

Suomi on jo pitkään seurannut jenkkejä tässä asiassa, joten ei ole ihme, että paraatipuheissa ylistetään (pien)yrittäjiä työläisten sijaan. Käytännön ero yrittäjän ja duunarin välillä on monasti marginaalinen, ainakin siihen saakka kunnes se yrittäjälle työskentelevä joukko alkaa kasvamaan. Suuri osa ihmisistä ikävä kyllä kykene yhteistyöhön sillä tasolla, että kaikki voisivat olla edes suunnilleen samalla viivalla, vaan työyhteisöihin tunnutaan kaipaavan hierarkioita. Joku käskee, muut tekevät.

Jenkit ovatkin propagoineet yhteistyötä vastaan jo vähintään vuosisadan, joten ei pitäisi yllättyä kun se sanoma on uponnut kansaan niin hyvin. Samaa perua on se ihan jäätävä punaisen pelko, tosin Suomessa sitä ei ainakaan helpottanut 1918 käydyt kärhämät. Kaikki mikä leimataan sosialismiksi tai kommunismiksi on pahaa näin rankasti yleistäen kansankielessä. Siis niille, jotka ovat ostaneet kapitalismin unelman, siinä kun vasemmistolaisemmalle kannalle suuntautuneet eivät näitä aatteita pahoina pidä. Suurin osa ei tosin taida tietää tahi ymmärtää mitä ne aatteet edes ovat, mutta he osaavat näyttää esimerkkimaina NL/Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean, joita kuvataan jommalla kummalla termillä. Ovatko/olivatko ne sitä? Paperilla, ehkä, tosin keskusjohtoinen diktatuuri olisi sopivampi termi, mielestäni.

Niin yrittäjien kuin ”työläisten” etu olisi kuitenkin yhdistää voimansa ja suunnata se ärtymyksensä niitä heidän kurjuuteen syyllisiä kohtaan, eli valtiota. Älyttömän verotuksen vuoksi ja miten osa maksuista naamioidaan ”työnantajien kuluiksi” aiheuttaa sen, että se työtä todellisuudessa tekevä lohkaisee suuren määrän työnsä tulosta valtion pohjattoman kassan täyttämiseksi. Vielä kun päälle maksetaan suuria tukia niille, jotka eivät ole töissä (mistä tahansa syystä) tehden työttömyydestä joskus jopa kannattavampaa kuin matalapalkkaisen työn tekeminen, on soppa valmis. Ja kenen ansiota se on? No sen saman valtion…

Työn ja kulutuksen verottaminen onkin se kaikista helpoin tapa varastaa kansalta rahaa ilman, että sillä on todellista vastustusta. Mutta mitä mä nyt sekoilen, vastustetaanhan sitä jatkuvasti?! Kyllä, asiasta purnataan ja kirjoitellaan somessa tulikivenkatkuisia viestejä, mutta mitä sitten? Eri ryhmät on käännetty toisiaan vastaan tappelemaan niistä jämistä, eikä ammattiliittojen lisäksi mitään vastavoimaa pääse muodostumaan. Ammattiliitot taas itsessään ovat naimisissa SDP:n kanssa, joka taas on osa maamme yksipuoluejärjestelmää, joten siltäkään suunnalta on turha odottaa vastustusta nykymenoon. Se tavan duunari voisi vastustaa jopa SDP:n perseilyjä, mutta liittojen pättävissä elimissä olevat eivät ole niin tyhmiä, että kääntyisivät sitä omaa vallan verkostoa vastaan.

Todellinen valta on aina löytynyt siitä omistavasta luokasta. Osa tosin laskee omistavaksi luokaksi jo ne, joilla on varaa omaan taloon, bemariin ja vuotuisiin etelänmatkoihin, vaikka tällä hieman varakkaammalla kansanosalla ei ole kuin marginaalisesti enemmän todellista valtaa tavan duunariin nähden. Ainoa ero alemmilla luokilla onkin lähinnä se, kuinka suuri henkilökohtainen kriisi on edessä kun se pyykkikone laukeaa tai on hetken sairaana. Omistavasta luokasta voidaan puhua vasta sitten, kun taskurahalla voi ostaa huvikseen uuden Bentleyn. Ja varmasti ihan sattumalta tätä luokkaa ei juurikaan veroteta valtion toimesta. Tai no, verotetaan, koska hehän maksavat suuren osan verotuloista, kun kuluttavat moninkertaisesti! Mutta suhteessa siihen omaisuuteen, he maksavat vain marginaalisen osan varallisuudestaan veroja, siinä kun ne alemmat luokat saattavat maksaa Suomessakin puolet, ellei enemmänkin, kaikesta varallisuudestaan veroihin. Mutta se on kuulemma reilua, koska muutoinhan media nostaisi asian esiin, eikös?

Käsi pystyyn siis kuka yllättyi, että omistavan luokan mediat eivät ole vaatimassa omistavan luokan verotusta, vaan sen sijaan lietsovat eripuraa niiden kaikkien alempien luokkien ja alaryhmien kesken? Joka ikinen hallitus toisensa jälkeen sen mahdollistaa ja suoltaa aivan täyttä sontaa omalle äänestäjäkunnalleen kertoen, kuinka ne muut jotka äänestivät väärin ovat syyllisiä siihen omaan kurjuuteen. Koko länsimaisen demokratian oikeutus valtaan kun on se, että enemmistö äänestää ja siinä luovuttaa valtansa harvojen haltuun. Se, että niitä harvoja voidaan käskyttää rahalla täysin vapaasti jätetään täysin huomiotta. (Siitä rahan vallasta lisää 9.5. julki tulevassa artikkeliparissa: tämä ja tämä, eli linkit aktivoituvat vasta myöhemmin).

Viimeistään koronasirkus olisi pitänyt avata kansan silmät - pienyrittäjien paikat pakotettiin kiinni ja duunarit lomautettiin, mutta ison rahan liiketoiminta sai jatkua täysin vapaasti. Keksittiin uusi mörkö, jota kaikkien pelätä ja vihata (itse virus ja sitten ne pahat denialistit), kääntäen huomion pois niistä valtion tekemistä toimista, jotka taas perustuivat lääketeollisuuden käskyihin. Taustalla jatkuvasti pyörivä ilmastohumppa on sitä samaa sirkusta, eikä tämä sotateollisuuden riemujuhla poikkea millään tavalla siitä samasta kusetuksesta. Kansalta varastetaan, omistavalle luokalle annetaan ja syyllinen siihen kaikkeen löytyy aina siitä median osoittamasta möröstä. Huippuunsa viilattu propagandakoneisto suorittaa sitä täsmälleen samaa vallanpitäjien suojelua ja edun ajamista kuin aina ennenkin. Ja kuka sen kaiken maksaa selkänahastaan? Se tavan kansa, niin duunarit kuin yrittäjät. Heikoilta, sairailta ja vähäosaisilta leikataan jatkuvasti ja se vielä toistaiseksi työllään itseään elättävä joukko lietsotaan vihaamaan niitä ”sosiaalipummeja”, vaikka ovat itsekin vain yhden sattuman päässä itsekin siinä tilassa.

Ainoa varma asia on se, että aniharva haluaa kysyä kuka tästä hyötyy. Järjestelmään uskovat kertovat hyötyjäksi aina jonkun vieraan vallan tai jonkin pahan syntisen sisäisen ryhmän, koska syyllinen ei voi koskaan löytyä niistä omista herroista. Koska jos joutuisi myöntämään tulleensa ajaneeksi harvojen etua kaikkien muiden kustannuksella, olisi itse vastuussa sen tavan kansan kärsimyksestä. Ja kuka sitä nyt haluaisikaan kantaa vastuuta teoistaan saatikka sanoistaan? Ei ainakaan poliitikot, jotka saarnaavat sananvastuusta kantamatta itse mitään vastuuta omista sanoistaan, saatikka teoistaan.

Eli oikeen mukavaa Valpurin päivää, taas on tarjolla runsaasti runsaasti vihattavaa ja pelättävää, samalla kun ne harvat naureskelevat matkallaan pankkiinsa.