Varmasti ihan puhtaasti sattumalta ”Raha ei ole sitä mitä luulet” kirja jättää yhden jos toisenkin pikkuseikan varsin vähälle huomiolle, tai ei mainitse niistä lainkaan. Toki kaikkea ei yksiin kansiin voi tietenkään laittaa, joten se annettakoon anteeksi että jotain jätettiin kertomatta. Mutta mistä aiheista olisin sitten itse toivonut hieman enemmän pohdintaa aiheen tiimoilta?
Kuka omistaa ne pankit ja kenen pillin mukaan maailma sitten pankkijärjestelmän kautta oikein pyörii? Vaikka kirjassa varsin selvästi osoitetaan osa siitä pankkien vallasta, siinä jää täysin huomiotta kuka sitten todellisuudessa omaa sen vallan ja miten ihmeessä vain harvoille on kukaan täysissä järjissään oleva voinut koskaan antaa kenellekään oikeuden luoda rahan tyhjästä?
Sanotaan että raha on valtaa, mutta tarkemmin ajateltuna se on vain resurssi jota voidaan sitten valtapelissä käyttää. Vaikka kirjassa hienovaraisesti kapitalistista mallia näpäytetäänkin, tuntuu se fabianistien ja neoliberaalien kädenjälki ohjaavan tarinaa haluttuun suuntaan. Vain pankeissa on se ongelma, vaikka ne ovat vain yksi oire kapitalistisen järjestelmän sisällä. Oikeat vallankäyttäjät antoivat itselleen oikeuden tuottaa resurssia, jolla he voivat laillisesti varastaa kaikilta muilta heidän kiinteän omaisuuden. Näppärä tapa tuo laillinen ryöstäminen - aivan kuten orjakauppakin oli aikoinaan täysin laillista ja hyväksyttävää.
Keskuspankkien esitetyt kryptovaluutat eivät liioin saa minkään sortin kritiikkiä, mikä myös sopii varsin hyvin agendaan. Mikä olisikaan parempaa, kuin korvamerkitty raha? Et omista mitään ja olet onnellinen, kun sosiaaliset pisteesi määräävät miten paljon saat mitäkin tuotetta kuluttaa, jonka hinta taas määräytyy sen hiilijalanjäljestä. Toki jos näistä asioista puhuu julkisesti, saa heittää hyvästit suurelle kirjanjulkistamiselle ja mahdollisesti myös sen tuloille, koska vain hullut salaliittoteoreetikot toistavat näiden suurien toimijoiden suunnitelmia ääneen. Jokaisessa kirjassa saa toki niistä asiasta puhua, mutta sen jälkeen kirjaa ei löydä edes kissojen ja koirien kanssa. ”Freedom of speech, not reach”, eli sananvapaus, ei saavutettavuuden, kuten Musk Twatterissakin julistaa.
Joku voisikin pitää huolestuttavana sitä kirjassa mainittua seikkaa, että valtaosa ihmisistä ei tajua tahi tiedä oikeastaan tuon taivaallista pankkijärjestelmästä, tai nyt ylipäänsä edes rahasta. Jopa finanssialan työntekijöiden tietämys oli kirjan mukaan vain piirun verran korkeammalla kuin tavan kansan, mistä voidaankin päätellä sen julkisen salaisuuden olevan varsin tarkoituksellista. Sinänsä sekään ei ole mikään ihme, koska myös tämä ”demokratiamme” on samanlainen näytelmä, josta kansa on ihan pihalla? Kapitalistinen sananvapautemme, eli se jolla on eniten rahaa on oikeimmassa, onkin luonut meille melkoisen savuverhon noinkin merkityksellisten asioiden ympärille - varmaankin ihan sattumalla.
Onko raha sitten todellista? Seteli kädessäsi tuntuu olevan jokin konkreettinen asia (jolla voi pyyhkiä perseensäkin niin halutessaan) ja ne numerot tietokoneen ruudulla jotka kertovat paljonko sitä rahaa tililläsi myös ovat myös aitoja, tavallaan. Siinä on vaan se, että ne kaikki on luotu tyhjästä ja ainoa syy miksi niillä on mitään arvoa, on ihmisten luottamus ja uskominen itse järjestelmään. Jos luottamus katoaa, niin katoaa samalla sen rahan arvo. Sama pätee myös tähän ”demokratiaan”, eli niin kauan kun ihmiset uskovat sen olevan oikeutettua, sillä on valta heidän ylitseen. Ja juuri siksi kaikki virallista tarinaa vastaan puhuminen ja puhuvat ovat äärimmäisen vaarallisia demokratiallemme. Aivan samoin kuin uskominen siihen, että harvojen tyhjästä luoma resurssi olisi millään mittarilla arvokasta tai luottamuksen arvoista.
Mistä herääkin kysymys, mitäs helvettiä on tapahtunut kun moinen kirja päästettiin edes levitykseen? Ylen ja hyysärin toimittaja on tietysti ”luotettava taho”, joten häneen voi luottaa, eikös? Kyllä, en usko kirjan sisältävän kovinkaan montaa asiavirhettä, tahallisia semmoisia sitäkään vähää, mutta vahinkoja toki aina sattuu eikä kukaan ole täydellinen. Joten miksi ihmeessä kansalle juuri nyt voidaan kertoa asioita, jotka saattavat vähentää heidän luottamustaan järjestelmään? No, suurta nollausta ajatellen kansa vaatimassa pankkien lopettamista ja keskuspankkikryptoon siirtymistä olisi esimerkiksi varsin positiivinen asia. Median luotettavuuden kannalta on aina positiivista kertoa myös totuuksia, koska suurinta osaa asia kuitenkaan nappaa ja voidaan aina kertoa, että kyllähän me tästä uutisoitiin… ja hei, kato mikä tuolla on! Ja toki se sama surullinen asia, että onhan näistä maailman ongelmista kirjoitettu hyllymetreittäin jo nyt kirjoja, mutta eikai kukaan oikeasti kuvittele, että ne oikeat vallanpitäjät yht'äkkiä tekisi parannusta ja alkaisi tekemään asioita kansan parhaaksi?
Mistä voidaankin tehdä johtopäätös, että tuolla kirjalla ja koko aiheella ylipäänsä ei taida olla niin mitään merkitystä mihinkään suuntaan. Vallanpitäjät tekevät täsmälleen kuten tahtovat ja heidän lähes rajattomilla resursseillaan kansa saadaan uskomaan lähes mihin tahansa. Kaikki siis hyvin, ei mitään nähtävää? Jännä opus joka tapauksessa, mutta aihe taitaa kuitenkin kuulua siihen kategoriaan kuin niin muukin merkittävä asia - not my circus, not my monkeys.
Toisaalta, tämän kirjan pehmoinen lähestymistapa näihin oikeisiin ja suuriin ongelmiin taitaa kuitenkin olla ainoa edes auttavasti toimiva tapa saada se tavan kansa edes auttavasti kuusalle maailman menosta. Joten juu, edelleenkin suosittelen opusta.
... ja jos ei usko pankkien ja rahan valtaan, tässä pieni maistiainen uutisista: "Keskuspankkiirilta tylyt terveiset maahanmuutosta myös Suomeen: ”Tarvitaan huomattavia ponnisteluja” - Jos työperäistä maahanmuuttoa ei saada vauhtiin euroalueella, edessä voi olla esimerkiksi merkittävä korkotason nousu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti