Kun tässä vuosikausia on tullut puhuttua demokratian illuusiosta, on vastaan tullut varsin moninaisia argumentteja suuntaan ja toiseen. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on varsin vahvoja mielipiteitä etenkin nykyisen järjestelmän puolesta, mutta ei edes auttavaa ymmärrystä tahi tietoa asiasta. Kun sitä tiedon puutetta koittaa paikata, saa lähinnä kohdalleen naurua ja pilkkausta, koska kyllähän meille kerrottaisiin jos ongelmia olisi.
Parit viimeiset vaalit ovat selvästikin saaneet ihmiset oikeen kunnolla innostumaan tästä järjestelmästä ja mitä voidaan pitää positiivisena asiana on se, että usko on monella alkanut hiipumaan siihen itse järjestelmään. Ei kuitenkaan oikeutukseen vallasta muiden yli, mutta minkäs teet. Pitääkin nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat kyenneet vaihtamaan omaa mielipidettään asiasta sen jälkeen, kun siihen ”demokratian” seinään on riittävän kovaa oman päänsä lyönyt.
Uskottavuus sille näkemyksen äkkinäiselle muuttamiselle vaan taitaa olla pahasti kortilla. Jos vielä edellisten parin vaalin aikana oltiin kovasti rummuttamassa järjestelmää ja sen muuttamista äänestämisellä, tai vielä paremmin oltiin itse vielä ehdokkaana, mielen muuttaminen sen tappion jälkeen saattaa helposti kuulostaa enemmänkin katkeruudelta, kuin pitkällisen harkinnan tulosta. Onko se sitten katkeruutta, vai jotain muuta kuten oikeudenmukaisuuden haluamista? Toisaalta, se nyt taitaa olla ihan se ja sama miksi se näkemys on muuttunut. Tervetuloa todelliseen maailmaan, Neo.
Selityksenä sille, että demokratia toimii pidetäänkin usein sitä, että se enemmistö sanelee mitä kaikkien tulee tehdä ja jos ei kelpaa niin se ei ole demokratian syy vaan ihan oma vika tai ongelma - olisit äänestänyt oikein. Tämä ajatus kantaa aina siihen asti, kunnes hallinto tekee jotain omasta mielestä väärää, jonka jälkeen alkaakin ne meriselitykset ja ”no kun niin oli pakko tehdä”-lässytykset. Jos hallinto tekee mikä ei ole kansan yleinen tahto, onko se silloin demokratiaa? Ai niin, olisitte vaan äänestäneet oikein!
Jos ihmisten yleistä ymmärrystä demokratiasta tai tasavallasta voidaan pitää varsin alhaisena, se ei ole mitään verrattuna siihen totaaliseen tietämättömyyden, ymmärtämättömyyden ja typeryyden tasoon mikä ihmisillä on manipuloinnista, jota ennen kutsuttiin propagandaksi. Ihmiset kuvittelevat muodostavansa mielipiteensä itse ja saavan heille tärkeää tietoa valtamedian kautta, minkä vuoksi se yleinen mielipide on hyvän demokratian mittari. Reilu sata vuotta tutkittua ja testattua manipulointia ei tietenkään kykene ohjailemaan kansaa haluttuun suuntaan, eikös?
Mitä meille siis käsiin? Järjestelmä, joka teeskentelee olevansa jotain mitä se ei ole, paitsi niillä mittareilla kuten vallanpitäjät kertovat sitä kuuluvan mitattavan. Media, jonka tärkein tehtävä on muodostaa se yleinen mielipide ja pitää se lauma kurissa. Ja päälle poliitikot, jotka eivät välitä pätkääkään kansasta paitsi silloin kun ruinaavat heidän tukeaan vaaleissa. Ai niin, ja kansa joka nielee tämän kaiken purematta. Mikä voisikaan mennä pieleen?
Demokratian illuusion murtaminen on kuitenkin lähes mahdoton tehtävä, koska sen takana on niin valtava koneisto jonka koko olemassaolo perustuu siihen illuusioon johon kansan enemmistö uskoo. Menikin likemmäksi seitsemän vuotta itselle myöntää, että sitä tuulimyllyä vastaan ei kannata lähteä. Kaikki se tieto itse järjestelmästä on jo olemassa, jos sitä haluaa itse lähteä hakemaan ja tutkimaan, koska mitään varsinaisesti uutta ei itse järjestelmään ole tullut enää pitkiin aikoihin. Ainoa muutos mitä tähän länsimaiseen demokratiaan on tullut viime vuosikymmeninä, onkin sosiaalisen median mukana tuoma julkinen laumasieluisuus. Ennen näistä asioista puhuttiin kahvipöydissä ja kuppilan tiskillä, nyt se on siirtynyt suurelta osin nettiin, missä sukkanuket voivat luoda mistä tahansa näkemyksestä ”yleisen mielipiteen”. Jee?
Tilanne onkin haastava, koska ilman niitä vastaan puhujia, koneisto saa rullata täysin ilman vastustusta. Siltä kannalta katsottuna on äärimmäisen tärkeää pitää asiasta edelleenkin melua, eikä vaan laittaa hanskoja tiskiin ja antaa psykopaattien ja narsistien johtaa kansoja ilman vastustusta. Toisaalta, ketään ei voi pakottaa tutkimaan mitään tai sisäistämään tietoa ja vielä vähemmän ymmärtämään asiaa, joten niihin muihin vaikuttaminen on käytännössä lähes mahdotonta. Ainoa tapa vastata siihen länsimaisen demokratian tyranniaan olisi käyttää samoja keinoja, kuin millä se tarina on iskostettu kansaan: propagandalla. Tämä taas tiedetään sielä vallanpitäjien keskuudessa ja siksi meillä on tajuton määrä lakeja ja pykäliä joko olemassa tai tulossa, joilla pyritään estämään muiden kuin vallanpitäjien vaikuttaminen yleiseen mielipiteeseen. Suurin joukoin on myös hankittu ihmisiä toimimaan portinvartijana itse järjestelmälle, mutta sekään ei tunnu kelpaavan todisteeksi.
Jokaisen pitääkin itse päättää onko se sen kaiken vaivan arvoista koettaa pelastaa ihmisiä itseltään. Korona meni heittämällä läpi, samoin kuin ilmastohumppa. Se n. 80% ihmisistä tulee aina seuraamaan ja noudattamaan vallanpitäjiä ja heidän käskyjään. Kollektivistinen näkemys ei tule koskaan muuttumaan, ainoastaan se kenen joukoissa se kansa milloinkin seisoo. Propagandalla sitä laumaa voitaisiin kuitenkin ohjailla ja kuten briteissä ja Islannissa nähtiin, kansa voidaan saada kääntymään valtaansa vastaan, mutta vain sitä sen hetkistä valtaa, ei itse oikeutettua valtaa muiden yli vastaan.
Onnea matkaan siis kaikille jo pitkään kusetukseen heränneille kuin myös niille, jotka vasta ihan juuri ovat siihen havahtuneet. Vielä puoli vuotta sitten olisin varmaan jatkanut sanalla ”taistelemme”, mutta nyt se täytyy muuttaa muotoon ”taistelette”.. Eli taistelette sitä vuosisatojen saatossa resurssejaan kerännyttä valtakeskittymää vastaan, jonka ainoa tarve kansalle on oikeuttaa se valta kaikkien muiden ylitse. Siksi kaikkia länsimaista demokratiaa vastaan puhuvia pidetäänkin suurimpana vihollisena. Mutta kannattaako sitä tyranniaa vastaan taistella? Sanoisin että ei, vaan keskittää energiansa itseensä, lähipiiriin ja siihen omaan ”heimoonsa”, koska enemmistölle peli on jo hävitty. Kukin toki tavallaan…
…
Jos kerran uskoo siihen demokratiaan, tulisi uskovan myös siihen sananvapauteen ja ajatusten markkinapaikkaan. Sen sijaan nämä tähän sirkukseen uskovat haluavat kieltää pyhän lehmänsä kritisoinnin, vaikka se sananvapaus on olennaisin osa koko järjestelmää, jota väittävät kannattavansa. Syy miksi tähän ”tasavaltaiseen” järjestelmään osin päädyttiinkin, oli yrittää estää enemmistön diktatuuri ja suojella niin yksilöä kuin vähemmistöjä sekä enemmistöltä kuin valtiolta itseltään. Mutta kun ei ymmärrä mitä puolustaa, tulokset ovat sen mukaisia. Kaikki ne ”no mitä sitten tilalle” tuppaavat lähinnä osoittamaan, ettei itsekään oikeen tykkää mutta muiden pitäisi aina korjata asiat. Se ”muiden” varaan aina kaiken jättäminen onkin ehkä se suuri syy kaikkeen pahaan mitä maa päällään kantaa.
Loppuun vielä toteamus: Järjestelmä ei ole rikki - se toimii juuri kuten sen on tarkoitettu toimivan. Pelkkä illuusio vallan suojelemiseksi kansalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti