Kirja-arvostelu: ”Raha ei ole sitä mitä luulet”

Tekoälyn näkemys pankkiirista pankkinsa edessä

Spoilerivaroitus, teksti sisältää juonipaljastuksia!

Raha luodaan tyhjästä. Noin, kirjan juoni paljastettu. Reilu 200 sivuinen teos selittääkin asian rautalangasta, mutta TikTok sukupolvelle tuohon yhteen lauseeseen voidaan typistää koko kirjan sanoma.

Hannu Sokala on jo aikaisemminkin julkaissut samankaltaisia kirjoja (Maailman 50 vaarallisinta sukua sekä Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä), mutta nyt hän avaa uutuusteoksessaan ”Raha ei ole sitä mitä luulet” rahan ja pankkien valtaa rautalangasta vääntäen. Tsiikataampa mistä on oikein kyse.

Ensimmäisessä luvussa piirretään värikynillä kuinka raha luodaan tyhjästä, tai siis ei tyhjästä vaan tietokoneen ruudulla koska pankille on annettu oikeus luoda rahaa (tyhjästä) koska ihmiset ovat tallettaneet sinne hieman rahaa. Järjestelmä olisi kusessa jos ihmiset eivät enää luottaisi järjestelmään, mutta sitä vaaraa tuskin on, koska ihmiset eivät tätäkään puhdasta kusetusta ymmärrä vaikka se kirjassa selitetään riittävän yksinkertaisesti että valtaosa asian saattaisi jopa käsittää. Propsit siitä ehdottomasti kirjoittajalle.

Toisessa luvussa käsitellään rahan ja pankkien historiaa, eli sitä kuinka ihmiset ovat luottaneet tiettyihin tahoihin niin paljon, että ovat antaneet omaisuuttaan muiden säilytettäväksi. Samalla siinä kerrotaan, kuinka pankkiireiden metkut saadaan loppumaan (Ranska, 1307) jos niin halutaan. Jos näistä historiallisista tapahtumista ja vallan (väärin)käytöistä vuosisatojen ajalta alkaa puhumaan ja vihjaa, ettei se meno ole muuttunut miksikään, saa välittömästi salaliittoteoreetikon leiman. Kuten vanha viisaus sanookin, ei pidä antaa faktojen pilata hyvää tarinaa? Nyt on faktat tiedossa, mutta tarina on vissiinkin väärä… vieläpä kun kirjassa kehdataan kertoa erään uskontokunnan ahkerasta koronkiskonnan hyödyntämisestä (s. 57).

Kolmannessa kappaleessa käsitellään kapitalistisen järjestelmän hienoutta, eli kuinka valtio pelastaa kansalta varastamallaan rahalla yksittäisten sijoittajien vedonlyöntitappiot. Kun (ei jos vaan kun) pankit kaatuvat, valtio pelastaa. Kuka olisikaan arvannut, että tyhjästä luotu raha josta vain harvat hyötyvät voisikaan aiheuttaa ongelmia myös tavan kansalle? Neljäs kappale laajentaa tätä pankkien valtaa käsittelevää osiota. Rahasi ovat turvassa siihen 100.000€:n asti suomalaisissa pankeissa, ehkä… jos sittenkään. Niin siis enintään siihen asti. Sitten kun kolisee, se tyhjästä luotu raha kun katoaa sinne samaan bittitaivaaseen, mistä se on tullutkin. Koko rahajärjestelmä voitaisiinkin typistää lainaukseen: ”Järjestelmä tietysti perustuu siihen, että siihen luotetaan ja uskotaan.”

Viidennessä luvussa kerrotaan vaihtoehdoista nykyiseen järjestelmään, mutta sen saa jokainen lukea ihan itse niin halutessaan ja ”no kerro mitä tilalle” itkijät saavat ihan keskenään ottaa kirjan kauniisiin kätösiinsä. Patrizio Lainàn bat'leth ei anna alennusta!

Kuudennessa luvussa taas Sokala puhuu puhelinkeskustelustaan Salen kanssa, Sokalan tekemän MOT-jakson jälkimainingeissa. Samalla siinä puhutaan kuinka uskomattoman laaja koko keskuspankkikusetus oikeastaan onkaan. Kappaleessa on myös eräs pieni asiavirhe, koska siinä puhutaan Saksan perustuslaista, jota ei kuitenkaan ole edes olemassa. Saksassa on peruslaki, ei varsinaista perustuslakia, vaikka tietysti tämän väitteen esittäminen aiheuttaakin melkoisen älämölön ja sen kaninkolon seuraaminen saattaa aiheuttaa Saksassa suoritettuna melkoisia vaikeuksia. Bretton Woodsin esiinnosto ja siitä puhuminen on myös hyvä asia, mutta siitä kaninkolosta pysytellään varsin kaukana. Älä siis missään tapauksessa lähde asiaa tutkimaan!

Ja sitten vielä 7. Lopuksi: Huonoin mahdollinen pankkimalli. Siinä puhutaan fabianistien talouskäsityksistä ja kryptovaluutoista, joita itse pidän lähinnä suurena kusetuksena digirahaa ajavien toimesta. Kirja päättyy Mervyn Kingin lainauksiin vuodelta 2010 velkaperintöjen jättämisestä jälkipolville: ”Me emme voi jättää heille perinnöksi myös helposti särkyvää pankkijärjestelmää.” ”Kaikista mahdollisista pankkitoiminnan malleista meillä on nyt käytössä se huonoin.”

…

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kirja on turvallinen tapa tutustua pankkien toimintaan, vaikkakin niiden tiedonmurusten syvemmälle seuraaminen saattaakin johdattaa entistä syvemmälle kaninkoloon miten maailma pyörii rahan ja vallan sekamelskassa. Suosittelen ainakin vilkaisemaan, tosin mitään varsinaisesti uutta tai ihmeellistä ei kirjassa tullut vastaan asiaa yhtään enemmän aikaisemmin tutkineelle. Kyllä, knoppitietoa menneistä tapahtumista tuli ainakin itselleni uutena, mutta kirjan juoni jos on valmiiksi tiedossa, mikään tajunnanräjäyttävä teos ei kuitenkaan ole kyseessä. Kirjan kieliasu ja teksti itsessään on sujuvaa ja helposti ymmärrettävää, eikä mitään pohjatietoja aiheesta tarvita - pelkkä mielenkiinto piisaa.

Eli, taviksille ja asiaan perehtymättömille ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Kolmatta rullaa foliota hatuksi jo taittelevalle varsin kevyttä iltaluettavaa valtamedian journalistin kieputtamana ja silkkihansikkain syyllisiin osoitettuna. Mutta hyvä kirja syöttää tavikselle suoraan lapaan...

Diskleimeri vielä päälle: laitoin Otavalle viestiä kun kuulin kirjasta ja he ystävällisesti laittoivat minulle siitä arvostelukappaleen luettavaksi (sen jälkeen, kun kerroin mihin se teksti sitten tulee). Pennin jeniä ei siis ole vaihtanut omistajaa enkä hyödy millään tavalla rahallisesti tästä hommasta. Mitään ulkoisia linkkejä kirjakauppoihin ja vastaaviin ei ole, ei tule, mutta uskoisin jokaisen olevan itse kykeneviä etsimään netistä ihan keskenään kyseisen opuksen jossain muodossa niin halutessaan.

Pitäisiköhän näitä tämmöisiä tehdä lisääkin, mitä meinaatte?