Kun tässä nyt on vuosikymmen propagandaa ja psykologiaa tullut opiskeltua, se edelleenkin jaksaa ihmetyttää kuinka helposti ihmisiä oikeasti voidaan manipuloida varsin yksinkertaisilla keinoilla. Edward Bernays, propagandan ”isä”, kirjoitti aikoinaan asiasta vinon pinon kirjoja ja kun päälle lätkäistään vielä Jacques Ellulin havainnot, saa aiheesta jo varsin hyvän otteen ja samalla sen varsin huolestuttavan huomion, että toimiakseen edes auttavalla tasolla, tämä länsimainen demokratiamme vaatii propagandan käyttöä massojen ohjailuun. Ei siis että siitä on vain hyötyä, mutta se on pakollinen osa - aivan kuten se on pakollinen osa mitä tahansa muutakin hallintajärjestelmää.
Kun siis puljut, kuten NORDIS (The Nordic Observatory for Digital Media and Information Disorder) tekee yhteistyötä EDMO:n kanssa (European Digital Media Observatory) manipuloi… eikun siis ohjatakseen kansaa ”oikein äänestämiseen” projektissaan “Viisaasti vaaleihin”, kyse ei ole mistään siististä pikku projektista, vaan kriittisestä ja pakollisesta osasta länsimaista demokratiaa. Ja kyllä, vaikka kyseessä olisi ns. ”oikea” liberaali demokratia, propaganda olisi siltikin oleellinen ja hyvin pitkälti pakollinen osa sitä järjestelmää. Näissä kahdessa on vaan aika melkoinen ero siinä propagandan sanomassa, josta lisää hieman myöhempänä.
Liberaalissa demokratiassa tärkeimpänä arvona olisi se vapaus, nimenomaan sananvapaus. Ajatusten markkinapaikka olisi se ratkaiseva osa mihin suuntaan milloinkin se vaakakuppi kääntyisi ja enemmistön tahto määrittäisi kansan suunnan, jota sitten hallinto laittaisi käytäntöön. Median tehtävänä olisi kertoa ne kansalaisia koskevat asiat mahdollisimman objektiivisesti ja avoimen keskustelun avulla asioista päätettäisiin sitten yhdessä. Yksittäistä kansalaista suojeltaisiin enemmistön mielivallalta, kuin myös siltä hallintokoneistolta, mutta hän edelleenkin joutuisi tietyissä rajoissa myöntymään enemmistön mielipiteeseen. Päätöksenteko olisi kuitenkin hidasta ja vaivalloista, koska asioista tulisi keskustella avoimesta ja vapaasti, mitä pidettiinkin suurena ongelmana antiikin ajan demokratoissa - nopeita päätöksiä ei saatu aikaiseksi, koska enemmistö piti suostutella samalle linjalle, oli se linja sitten mikä tahansa. Kuitenkin ne arvot joiden pohjalta järjestelmä toimi, täytyi olla ennalta määritetty ja siihen propaganda soveltuu aivan loistavasti. Kun kaikki uskovat siihen vapaaseen järjestelmään ja sananvapauteen, heillä on jokin tietty malli jonka pohjalta sitten kaikki muutkin asiat sutviintuvat.
Länsimaisessa demokratiassa kansaa yhtenäistävä tekijä ei kuitenkaan ole se sananvapaus eikä ajatusten markkinapaikkaa ole liioin olemassa. Sen sijaan kansalle annetaan tarkkaan valikoituja tietoja ja asenteita, joidenka pohjalta he sitten saavuttavat sen enemmistön näkemyksen josta tulee ”kansan tahto”. Moni kuvitteleekin, että vaaleissa äänestettäisiin niistä asioista joista politiikassa puhutaan, mutta todellisuudessa joka ikiset vaalit ovat vain ja ainoastaan suosiokilpailu jonka perusteella pieni joukko ihmisiä valitaan tekemään päätöksiä kaikkien muiden ylitse. Pöyristyneitä niistä petetyistä vaalilupauksista on aina pilvin pimein, mutta voisi kuvitella että kun se sama on toistunut joka ikinen kerta että niillä lupauksilla on pyyhitty persettä, voisi ainakin kuvitella että jossain kohtaa saman virheen toistaminen piisaisi. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen ja kunhan nyt vaan seuraavalla kerralla äänestetään oikein, asiat korjaantuvat!
Liberaalissa demokratiassa ne yhteiset arvot siis ohjaisivat kansaa siihen vapaaseen keskusteluun, siinä kun länsimaisessa demokratiassa kerrotaan tiettyjen näkemysten asioista olevan merkki ”hyvästä kansalaisesta”. Molemmissa siis käytettäisiin runsaasti propagandaa, mutta toisen tarkoitus olisi opettaa kansalle miten he voisivat keskustella ja ajatella niin itsenäisesti kuin samalla yhteisöllisesti, siinä kun toisessa annetaan suoraan mitä heidän tulee mistäkin asiasta ajatella ja ennen kaikkea tuntea. Se kriittinen osa, propaganda, olisi kuitenkin kaiken taustalla koska joka tapauksessa eri vallasta kisaavat ryhmät tulevat käyttämään myös heidän omaa propagandaansa siihen päälle.
Vallasta kilpailevat ryhmät joutuvatkin sovittamaan sen oman propagandansa siihen vallassa olevaan ilmapiiriin. Liberaalissa demokratiassa he voivat siis keskittyä mihin tahansa asiakysymykseen ja koettaa kaupata sitä omaa näkemystään kansalle, siinä kun länsimaisessa demokratiassa se propaganda on oltava samoilla linjoilla sen hetkisen virallisen tarinan kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä nykyistä virallisen tarinan mukaista ”oikeaa näkemystä” saisi vastustaa, vaan sitä, että keskustelu on pidettävä niissä virallisen tarinan mukaisissa asioissa. Kun keskustelussa on vaikkapa maahanmuutto, voit olla puolesta tai vastaan, mutta sinun on pidettävä se keskustelu siinä maahanmuutossa. Chomsky sanoikin asiasta varsin osuvasti: “The smart way to keep people passive and obedient is to strictly limit the spectrum of acceptable opinion, but allow very lively debate within that spectrum.”, joka olisi vapaasti käännettynä: Älykäs tapa pitää ihmiset passiivisina ja tottelevaisina on rajoittaa tiukasti hyväksyttävän mielipiteen kirjoa, mutta sallia hyvin vilkas keskustelu tämän kirjojen sisällä.
Ja juuri tätä Chomskyn ajatusta koko länsimainen demokratia noudattaa. Tietyistä asioista käydään keskusteluja politiikassa, mutta niistä joistain jutuista ei hiiskuta sanallakaan. Ne ”pahat” aiheet ja näkemykset leimataan nykypäivänä disinformaatioksi, koska se sana on hivutettu sanavarastoomme juuri siihen tarkoitukseen - osoittamaan ne pahat syntiset. Tavan kansa pitää itseään ”hyvänä” ja oikeudenmukaisena täysin sen mukaan kuin heille ensin se asia iskostetaan, ei sen mukaan miten he itse siitä ajattelevat. Kun heille annetaan näitä triggerisanoja, he osaavat automaattisesti hyökätä niitä ”väärinajattelijoita” vastaan, koska he eivät itse asiassa ole koskaan ajatelleet asiaa itse, vaan ovat omaksuneet sen virallisen tarinan version osaksi omaa uskomusjärjestelmäänsä. Tämä kaikki tehdäänkin täysin tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti, koska se suojelee tätä länsimaista demokratiaa, kuulemma siis yhteiseksi hyväksi ja niinpäinpois.
Koska ihmisille ei ole opetettu kriittistä ajattelua saatikka edes auttavasti keskustelutaitoa, on todella helppoa pitää se virallisen tarinan mukainen keskustelu käynnissä. Jos et tykkää jostain esiin nostetusta asiasta, voit mennä huutamaan kantaasi turuilla ja toreilla saaden aina vastaasi ihmisiä, joilla on myöskin siitä samasta asiasta vahva mielipide. Reaktiivinen toiminta varmistaa sen, ettei asioihin juurikaan tule muutosta ja kun päälle vielä se päivän trendaava vitutus vaihdetaan joka välissä, saadaan aikaiseksi runsaasti polittiselta keskustelulta vaikuttavaa huutokilpailua, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Miksei? Koska ne asiat on päätetty jo hyvissä ajoin ja se keskustelu on vain tapa määritellä kuka kuuluu mihinkin leiriin. Jos siis olet asiasta X mieltä Y, sinä kuulut ryhmään Z, ole hyvä ja mene tuosta ovesta huutamaan ryhmille A, B ja C kuinka he näkevät sen asian väärin, kiitos.
Yksi tärkeimmistä näkemyksistä, joka kansaan länsimaisessa demokratiassa on iskostettu, on se että tämä nykyinen malli vaikkei täydellinen olekaan, on kuitenkin se paras mahdollinen ja ennen kaikkea se oikeuttaa vallan muiden yli. Koska enemmistö äänestää, heidän mielestään se pieni joukko on oikeutettu valtaan muiden ylitse ja suosiokilpailun voittajat pääsevät hillotolpalle painamaan käskystä nappia. EU-vaaleissa kansan enemmistö on sitä mieltä, että yksikään ehdokas tai puolue ei ole oikeutettu siihen valtaan, mutta kansalla ei siihen ole kuitenkaan sananavaltaa koska he vain hetkeä aikaisemmin antoivat sen päätäntävallan jo niille oman maan parlamentaristeille, jotka päättävät otammeko osaa tuohon EU-sirkukseen. Ja yllätyspyllätys, he kaikki ovat sitä mieltä että tottakai!
Mutta kansalle pitää tarjota illuusio päätäntävallasta, joten EDMO rummuttaa jälleen asiaa. NORDIS komppaa ja julkaisee laajan kampanjan puolustelemaan sitä oikeutusta ja vaikka kansaa ei EU juurikaan kiinnosta, se on indoktrinoitu uskomaan että tällä sirkuksella olisi oikeasti jotain merkitystä. Skene itkee kuinka äänestämättömät pelaavat globalistien pussiin, eli he toistavat jälleen kerran sitä EU:n virallista kantaa kuinka on disinformaatiota epäillä EU:n vallan oikeutusta. Siksi nyt onkin tärkeää ohjata huomio vaikkapa siihen, kuinka paha äärioikeisto on saamassa kannatusta ympäri juurooppaa ja kuinka kaikki EU:n valtaa epäilevät ovat Putinin trolleja. Joten nyt kannattaa länsimaisessa demokratiassa ratsastaa sillä äänestyksen rummutuksella, koska siinä on virallinen tarina taustalla!
Propaganda on siis äärimmäisen tärkeää demokratialle. Se on pakollinen osa saada kansa ajattelemaan tietyllä tavalla, että saadaan oikeutus valtaan muiden ylitse. Kun katsoo miten helppoa yleistä mielipidettä on ohjata propagandalla, pistää miettimään kuinka typerä koko ajatus kansan vallasta myöskin on - sinänsä kun on se ja sama ohjataanko kansaa ensin ajattelemaan vaiko suoraan sanoa mitä ajatella, massoja voidaan aina manipuloida toimimaan halutulla tavalla. Nyt heidän ei haluta ajattelevan juuri lainkaan, vaan toistavan niitä ulkoa annettuja mantroja. Mutta ehkä se sitten ensi kerralla, kunhan kaikki äänestävät oikein?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti