… jos on omat housut.
Ylellä hiljattain julkaistu Kari Enqvistin kolumni: ”Päättäjien pakkopuhe loukkaa ajattelevaa ihmistä” (linkki arkiston kautta, tietenkin) raottaa ikkunaa akateemisen ajattelun ongelmaan. Ongelmat nähdään, tiedetään ja tunnistetaan, mutta syistä ei parane ääneen juurikaan lausua, vaan se on piilotettava kolumneihin piiloon kaikkien nähtäville. Nyt puhutaan hienosti kiertäen pakosta, jota ei oikeasti ole olemassakaan, mutta tarinana se on kansalle helppoa myydä.
Kuten Enqvist jo otsikossaan osoittaa, tämä ongelma josta hän puhuu ei vaivaa kuin pientä osaa kansasta. Miten niin pientä osaa? ”Ajattelevaa ihmistä”, joka siis koskettaa varsin pientä joukkoa ihmisistä, koska suurin osa ajattelun sijaan vaan toistaa ulkoa opittuja mantroja ja ottavat heille kerrotut tarinat osaksi omaa uskomusjärjestelmäänsä jolla sitten voivat oikeuttaa omat näkemyksensä jotka eivät yhtään tarkemmin ajateltuna kestä paivänvaloa juurikaan. Taitavan puhujan suusta uskottavalla äänenpainolla kerrottuna se kaikista typerinkin aate uppoaa kuitenkin kuin kuuma veitsi voihin ja sen ansiosta saammekin sitten nauttia woken kaltaisista ideologioista.
Ei siinä, Enqvist on kyllä nähdäkseni hyvinkin oikeassa ajatelmissaan pakkopuheen ongelmista ja kuinka sitä käytetään oikeuttamaan jopa täysin pähkähulluja asioita. Nyt on pakko tehdä näin, koska mitään muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Niitä vaihtoehtoja kun on olemassa, mutta ne muut näkemykset on mediassa ja täten ihmisten tietoisuudessa vaan laitettu mappi-Ö:hön, johon ei yhdenkään hyvän ihmisen parane vilkaista. Jos leikittäisiin demokraattista järjestelmää, sitä liberaalia demokratiaa jossa julkisessa keskustelussa nostettaisiin kaikki näkökulmat esiin ja sitten ”paras” idea voittaa, nämä pakosta puhuvat jantterit naurettaisiin ulos keskusteluista ja heidän absoluuttiset näkemykset jäisivät pian unholaan.
Järkiperäinen keskustelu onkin unohdettu jo hyvän aikaa sitten ja ”suuret johtajat” ovat mahtaneet kautta aikojen käyttää niiden kansalle haitallisten asioiden myymiseen juuri tätä ”pakko”-retoriikkaa. Toki jo hyvän aikaa sitten on havaittu, että järkiperusteluilla ei juurikaan pysty tunnepohjaista sanomaa kumoamaan, joten ei sinällään ole mikään ihme, että pelon ja vihan kyytipoikana ”pakko” myy. Meidän on pakko suojella ihmisiä tappamalla, koska rauha ei ole vaihtoehtona.
Näillä auktoriteeteilla, kuten Enqvist, olisi kuitenkin sen verran runsaasti sananvaltaa, että he median avustamana voisivat helposti avata sitä keskustelua aiheesta kuin aiheesta ja pakottaa ne poliitikot puolustamaan omia pakkojaan. Avainasemassa on kuitenkin se media, joka on oikeiden vallanpitäjien kontrolloimaa, joten siltä suunnalta ei taida apua olla tulossa. Ne vallan vahtikoirat kun eivät vahdi valtaa, vaan he vahtivat ettei mikään uhkaa sitä nykyistä valtarakennetta, jossa kansa valitsee orjuuttajansa (poliitikot) ja ne valitut puhuvat päät toistavat omien herrojensa käskyjä. Sitten kansa papukaijana toistaa heille kerrottua ja kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita, kun osaavat toistaa mitä heidän oletetaan toistavan.
Wahlroos olikin varsin oikeassa sanoessaan, että 80% ihmisistä on idiootteja. Hän toki tarkensi sitä osoittaessaan, että se tarkoittaa raha-asioita, mutta suurimmassa osassa asioista se raha on varsin oleellinen tekijä. Nämä ”pakkotoimet”, joita hallintomme nyt joutuu tekemään ovat nimenomaan rahaan vahvasti liittyviä asioita. Meidän täytyy leikata sairailta ja köyhiltä, että voimme lähettää lisää rahaa ulkomaille ihmisten tappamiseen! Onhan se toki ilkeästi sanottu, mutta aika helvetinmoiden idiootti täytyy olla, että uskoo tuohon tarinaan. Jos sitä rahaa lähtisi seuraamaan, eli kuka hyötyy tästä kaikesta, jopa ne pahimmatkin idiootit saattaisivat havaita mitä on oikein tapahtumassa maailmassamme. Mutta nyt media kertoo että näin se nyt vaan on pakko tehdä ja idiootit ottavat kaikki oman kansan kurjuuttamiset kuivana kakkoseen.
Asiaan ei liioin ole muutosta odotettavissa, koska se sama 80%, Suomessa lähemmäksi 90%, kansasta edelleen uskoo siihen viralliseen tarinaan oikeutetusta vallasta heidän ylitseen ja kiristää vaan vyötään kun se leipä viedä oligarkien taskuun toisaalle. Ei voi muuta kuin sivusta katsoa ja ihmetellä miten itsetuhoisia ihmiset oikeasti ovat, kun heitä on vuosikymmenten ajan peloteltu ja uskoteltu, että vihaamalla oikeaa ryhmää se jollain tavalla parantaa heidän omaa asemaansa. Historiasta löytyy runsaasti vastaavankaltaisia esimerkkejä ja osataan jopa ihmetellä että kuinka ne ihmiset silloin ennenmuinoin saattoivatkaan tukea niitä sen hetken tyranneja ja sallia sen kaiken. No, nyt se nähdään jälleen kerran toistuvan, mutta sokeus sille omalle hirmuhallinnolle on kansan keskuudessa lähes täydellinen. Enqvistin kaltaiset ajattelijat sen kyllä näkevät, siitä olen lähes satavarma, mutta he ymmärtävät pelin hengen eivätkä halua itse joutua tikun nokkaan osoittaessaan sen tyrannian.
Syy miksi media sitten nostaa näitä hienovaraisia kritiikkejä esille löytyykin sitten propagandasta. On nimittäin tärkeää teeskennellä riippumatonta ja puolueetonta mediaa nostamalla esiin sopivan hienovaraisia vastalauseita, koska muutoin entistä useampi saattaisi alkaa kyseenalaistamaan heidän toimintaansa vallan tiedotus- ja suhdetoiminnan torvena sen vahtikoiran sijasta. Nykymaailmassa paha saa palkkansa, ne väärää mieltä olevat taas lynkataan. Enemmistölle tämä toki käy, koska heille kerrotaan poikkeavien mielipiteiden tuhoavan ”demokratian”. Kyllä, länsimainen demokratia ja demokratiat noin ylipäänsäkin vaativat toimiakseen varsin yhdenmukaisen kansan ja sen luomiseksi media on nykypäivänä ainoa keino.
Triljoonien taalojen koneistoa voi toki yrittää kampittaa ja jarruttaa, kunhan vaan muistaa laittaa kapuloita oikeiden rattaiden väliin. Hauskintahan tässä onkin seurata, kuinka nämä ”hyvät ihmiset” vahvistavat sen heidän mielestään väärän sanoman levittäjiä nostamalla niitä vääriä asioita entistä laajemman yleisön eteen. Syy miksi ennen ne marginaaliset näkemykset jäivätkin marginaalin oli se, että ihmiset eivät vaivautuneet niihin reagoimaan. Nyt kun aiheutetaan paskamyrsky jokaisesta väärästä näkemyksestä, kiihdytetään sitä väärien näkemysten leviämistä entisestään ja aiheutetaan virallisesta tarinasta poikkeavien puheiden kaikuminen yhä useampaan kolkkaan. Kiitokset siis kaikille idiooteille, kun ulisette turuilla ja toreilla kuinka joillain ihmisillä on vääriä näkemyksiä! Kun valtio sitten ”joutuu” rajoittamaan ihmisten sananvapautta entisestään, ne Enqvistitkin joutuvat kääntämään kelkkaansa koska ajattelevat ihmiset eivät kovinkaan pitkään kykene olemaan hiljaa tyrannian kasvaessa. Toki niitä ajattelevia ihmisiä ei ole kovinkaan paljoa, mutta he kykenevät kiihottamaan kansaa niin halutessaan.
Olisiko se Ylenannon kolumni sitten myrskyvaroitus? Korona-ajan jälkipyykit näyttävät jo varsin pahalta ja kun tämä Ukrainan sirkus lävähtää käsiin niin siinä on selittelyä kerrakseen odotettavissa. Vai meneekö tämä likapyykki vasta jälkipolvien ihmeteltäväksi, että miten ihmeessä noin suuri joukko oli hailaamassa EU:n fasisteja? Sata vuotta on se normaali suoja-aika, jonka jälkeen jäljelle jääneistä todisteista lähdetään tarinaa perkaamaan. Nyt kaikki on ainakin toistaiseksi vielä digitaalisena tallessa, joten todistusmateriaalia piisaa. Edellisten sotien jälkipyykissä kun niitä todisteita on tuhottu melkoista tahtia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti