Suomen uutisten artikkeli ”Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta” (arkistosta) kertoo Kataliina Kortesuon uudesta kirjasta nimeltään ”Tunteet tapissa” ja antaa siitä melkoisen positiivisen kuvan. Itse en ole kyseistä opusta lukenut, enkä usko että liioin tulen ihan heti lukemaan, joten perustetaan tämä juttu tuohon artikkeliin. Puberteettinen yhteiskunta, joksi nykytilaa kirjassa kuvataan, on varmasti hyvin osuva termi, mutta artikkelista saa kuvan, että ”me” teemme päätöksiä järjellä ja ne ”muut” perustavat päätöksensä tunteisiin. Täytynee siis antaa triggerivaroitus heti alkuun - on harhakuvitelma, että ihmiset kykenevät tekemään päätöksiään puhtaasti järjellä, kun kyseessä on lähes mikä tahansa 1+1 ongelmaa monimutkaisempi asia.
Ei siinä, jutusta saa kuvan, että kirjassa puidaan runsaasti tämän tunneperäisen maailmankuvan ongelmia. Pelolla ja vihalla ihmiset saadaan tekemään lähes mitä tahansa ja tämän tietävät tahot joilla on valtaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin käyttävät näitä strategioita häikäilemättä hyväkseen viestinnässään. Korona ja Venäjä piisannevat esimerkeistä? Koko markkinointibisnes perustuu juuri tunteisiin vetoamiseen ja suosittelenkin kuuntelemaan Rory Sutherlandin mainioita luentoja aiheesta. Katsomalla maailmaa juuri ”puhtaasti” loogisen ajattelun kautta ja käyttäytyen kuinka ongelmat ovat matematiikan kaltaisia ”vain yksi ainoa oikea vastaus” päädytään kuitenkin uusiin ongelmiin.
”Tietopohjainen konsensusyhteiskunta” vihjaakin siihen, että halutaan kollektiivista yhteiskuntaa ja ”me paremmin tietävät” olemme se joukko, joka tekee oikeita päätöksiä oikealla tavalla, siinä kun ne ”muut” tekevät kollektivismin väärin. Jo 80-luvulta lähtien länsi on ajanut kohti individualistista mallia, johon koko kapitalistinen ideologia perustuu ja jota SU:n kaltaiset mediat myös pyrkivät kannattamaan, mutta nyt se onkin niin kauhia ongelma että ihmiset käyttäytyvät kuten heitä on opetettu käyttäytymään nämä vuosikymmenet? Niin no, luodaan ongelma ja tarjotaan ratkaisu - sehän on täysin looginen malli hallita kansaa, ei tunneperäinen, koska siinä kohden voisi tuntea omantunnontuskia, kun ajetaan puhtaasti omaa etua muiden kustannuksella. Ja näitä tuntemuksia ei hyvä hallitsija tietenkään koe… hyvä hallitsija, tai sitten psykopaatti.
Päätöksenteko niin politiikassa kuin markkinoilla menee kuitenkin niin, että jos sinulla on esittää ”faktat”, tilastot ja numeeriset arvot päätöksesi taustalle, se on sitä loogista ja tietopohjaista päätöksentekoa jota kirjassakin perätään. Se, että lopputulos on sitten jotain ihan muuta, ei voi tietenkään johtua niistä loogisista päätöksistä, vaan ne tunteen varassa toimivat ihmiset nyt vaan mokasivat hommat - sinä et ole vastuussa tulleista ongelmista, koska päätös perustui logiikkaan. Tässä kohden päädytään kuitenkin siihen harhaan, että oletettiin niiden lukujen olleen oikein, niistä merkityksellisistä asioista ja vieläpä otettiin kaikki muuttujat huomioon. Päälle vielä se olettamus, että ihmiset olisivat edes jossain ihmiskunnan historian aikana olleet rationaalisia olentoja. Salli mun nauraa…
Kuka tahansa matematiikkaa yhtään ala-astetta pitemmälle opiskellut tietää, mitään yhtälöä ei voida ratkaista jos siinä on liian monta tuntematonta muuttujaa. Vaikka olisit maailman älykkäin ja loogisin olento, tai jopa supertietokone rajattomalla teholla, on täysin mahdotonta päätyä yhteen ainoaan oikeaan tulokseen vaan ongelmassa voi olla rajaton määrä ”oikeita” vastauksia. Asia kuitenkin aina esitetään niin, että tämä ”meidän” ratkaisumme on se ainoa oikea, koska se perustuu niihin faktoihin, katso nyt vaikka! Ja sitten ihmetellään miksi homma kusi reisille.
Koska kuvitellaan, että ollaan itse niin helvetin loogisia ja oikeassa, päätöksenteossa on kuitenkin teeskenneltävä tietävänsä kaikki asiaan liittyvät muuttujat ja niiden vaikutukset, joista sitten ollaan päädytty siihen ainoaan oikeaan tulokseen. Tämä päätös sitten myydään muille tunteisiin vetoamalla, koska valtaosa ihmisistä ei kykenisi millään ratkaisemaan niitä monimutkaisia yhtälöitä, joilla tulokseen päädyttiin. Ja ne jotka kykenisivät seuraamaan sitä koko ketjua, jolla tulokseen päädyttiin, saattaisivat myös huomata kuinka hataralla pohjalla päätös oli ja se romuttaisi koko tarinan. Malliesimerkkinä tästä jälleen korona ja sen mukana tulleet hulluudet, jotka kyettiin jo alkuvaiheessa osoittamaan täysin virheellisiksi tiedettyihin asioihin nähden, mutta siltikin asiat puskettiin läpi hallinnon haluamalla tavalla.
Ja koska päätökset saletisti perustuivat laskelmiin, niistä ei kukaan ota vastuuta kun tehtiin päin honkia. Nyt sitten osataan osoittaa niitä kohtia, missä ei uskottukaan faktoihin vaan tehtiin mitä haluttiin, mutta siinä sirkuksen päätapahtuman aikana oltiin kaikkialla kovaan ääneen vaatimassa konsensuksen noudattamista ihan kaikille. Jälkiviisaus on helppoa, mutta ongelma ei ollut logiikassa tai edes niissä tunteissa, vaan siinä, että vallanpitäjät tekivät mitä halusivat ja helposti manipuloitava kansa uskoi niihin satuihin. Joutuuko tästäkään tapauksesta ne oikeat syylliset vastuuseen? Tuskin.
Ei, ihmiset eivät ole tulleet enemmän tunteiden valossa toimiviksi yksilöiksi kuin ennen, mutta siitä on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää, mikä on vissiin myös osin kirjassa oleva päätelmä. Sen lisäksi että se on hyväksyttävämpää kuin ennen, nykypäivän lännessä yhä useammalla ihmisellä on siihen mahdollisuus. On varaa mennä fiilispohjalla kun ne elämän perustarpeet on jo tyydytetty. Samalla on myös havaittavissa trendi, missä se ”varaa” halutaan poistaa mutta pitää ihmiset edelleen tunteiden vallassa - et omista mitään, mutta olet onnellinen! Sattumaa, tietenkin?
Se miltä jokin asia tuntuu on kuitenkin usein varsin merkittävä osa kokemusta. On täysin loogista ja numeroiden valossa perusteltavaa rakentaa uusi toudella nopea junayhteys suurten kaupunkien välille, koska siinä säästetään useita minuutteja aikaa ja ihmiset ovat täten tehokkaampia. Entäpä jos murto-osa siitä rahasta käytettäisiinkin vain siihen, että se nykyinen, karvan verran hitaampi yhteys olisi miellyttävämpi kokemus ihan kaikille matkustajille, sen sijaan että säästettäisiin joiltakin ihmisiltä se muutama minuutti aikaa siinä matkanteossa? Jos kaikille annettaisiin mukava istuin ja enemmän tilaa, he voisivat nauttia matkasta ja jopa tehdä sitten niitä töitäkin matkan aikana, jolloin hetkeäkään ei menisi edes hukkaan. Ratkaisu olisi siis edullisempi yhteiskunnalle ja se saattaisi saada lähes kaikki ne samat hyödyt siinä sivussa, joita sillä puhtaasti matemaattisella ratkaisulla lähdettiin hakemaan. Sen lisäksi, että ihan kaikki palvelua käyttävät hyötyisivät siitä. Emme kuitenkaan osaa enää arvostaa sitä ”tyhjänpäiväistä”, vaan kaikessa vaaditaan tehokkuutta niillä muutamalla mittarilla, joita voidaan mitata numeroilla.
Kyllä, on tärkeää käyttää loogista ajattelua päätöksenteossa ihan joka asiassa, mutta ne tunteet on otettava myös huomioon koska emme ole vain rattaita koneistossa… emmehän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti