Ihmiset tekevät elämänsä aikana runsaasti asioita, jotka voivat vaikuttaa täysin turhalta tai tyhjänpäiväiseltä. Esimerkiksi koulussa saatetaan kirjoittaa useampikin essee jostain asiasta, josta siis koko luokka kirjoittaa ja se lopputulema on hyvin pitkälti itsessään arvoton, vaikkapa joku ”kerro kesälomastasi” (joka ei oikeasti ketään kiinnosta kirjoittaa, saatikka lukea). Se arvo ei siinä esseessä, tai missä tahansa muussakaan asiassa, ole siis se lopputulos, vaan se vaiva tekemiseen on arvokasta tekijälle itselleen. Kun sen seuraavan kerran pyydät tekoälyä jaarittelemaan jostain asiasta puolestasi, se loppukin arvo katoaa hyvin pitkälti.
Byung-Chul Han kirjassaan ”The disappearance of rituals” ja Rory Sutherland luennoillaan ovat molemmat puhuneet ajan ”tuhlaamisen” tärkeydestä niin yksilölle itselleen kuin koko yhteiskunnalle. Itse olen huomannut tämän ajan tuhlaamisen tärkeyden juuri näitä kirjoituksia tehdessäni. Useampikin tunti aikaa kirjoittaessa ja korjatessa krijoitusvirheitä tekstiin, jota juuri kukaan ei lue ja valtaosaa ei nappaa, voisi kuulostaa hukkaan heitetyltä ajalta etenkin kun näistä ei saa niin pennin jeniä. Mutta se arvo näistä jaarituksissa on siinä, että käytän omaa aikaani asian syvällisempään pohtimiseen ja siitä oppimiseen, johon kirjoittaminen on aivan loistava keino. Vielä parempi olisi raapustaa näitä kynällä paperille, mutta kun kynä ei ole enää vuosiin pysynyt kädessä niin naputtelu on ainoa vaihtoehto. Ehkäpä näistä hajatelmista joku muukin voi sitten saada jotain irti, tai ainakin saadaan pidettyä joku tollo hetkeksi pois netistä ölisemästä kun he tavaavat näitä tekstejä?
Tämä tehokkuuden maksimointi onkin ajanut ihmiskunnan outoon tilaan, missä arvo lasketaan lähes ainoastaan sillä, kuinka paljon rahaa voitaisiin siinä ajassa tehdä. Junat optimoidaan kulkemaan mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B, että ihmiset voivat sitten olla tehokkaita sielä määränpäässään. Toki moni käyttää senkin matka-ajan työntekoon, koska jokainen sekunti on arvokas eikä niitä tule tuhlata vaikkapa maisemien katseluun tai rentoutumisen. Lomatkin on mitoitettava niin, että mahdollisimman lyhyessä ajassa lataudutaan maksimaalinen määrä, että loman jälkeen ollaan jälleen töissä 110% panoksella.
Kun ihmisillä ei ole enää aikaa antaa mielensä levätä tai pohtia jotain muutakin kuin juuri siihen senhtekiseen työjuttuun kuuluvia asioita, heillä ei ole mahdollisuutta oikeasti ajatella. Kaikki on hektistä ja päälle vielä napataan sosiaalisesta mediasta uutiset ja puheenaiheet puristettuina muutamaan lauseeseen, koska eihän niillä yksityiskohdilla nyt ole niinkään väliä? Ei siis mikään ihme, että ihmiset vain omaksuvat suoraan mediasta sen hetkisen ”yleisen mielipiteen” asiasta kuin asiasta ja toistavat niitä sitten omina ajatuksinaan. Yhteinen mielipide, kyllä, mutta yleinen mielipide tarkoittaisi sitä, että ihmiset olisivat päätyneet siihen joko omillaan tai keskustelun kautta, ei sitä että joku ulkopuolinen taho kertoo miten ajatella.
Han puhuukin kirjassaan rituaalien katoamisesta, jota hän pitää varsin huolestuttavana, mutta samalla ”luonnollisena” ilmiönä neoliberaalissa järjestelmässä. Koska vain rahalla ja kilpailulla siitä on arvoa, kaikki muu on turhanpäiväistä ja jopa halveksuttavaa. Ihmiset kyllä kommunikoivat varsin paljon, mutta mitään yhteisöllisyyttä ei pääse juurikaan muodostumaan koska kenellä nyt siihen olisi aikaa? Mutta mistä rituaaleista on oikein kysymys, ollaanko nyt manaamassa demoneja esiin vaiko uhraamassa neitsyitä? Ei toki, vaan paljon arkipäiväisempiä rituaaleja, jos niitä semmoiseksi haluaa kutsua.
Omalla tavallaan kirkko olikin oman valtakautensa aikana se merkityksellisin rituaalien luoja ja ylläpitäjä. Kerran viikossa koko yhteisö kokoontui yhteen kuuntelemaan pappinsa jaarittelua ja epäsointuista yhteislaulua palttiarallaa tunnin ajaksi, vaikka olisi sitä nyt ollut varmasti parempaakin tekemistä kotosalla tai töissä. Kuitenkin tämä ”yhdessä tuhlattu aika” muodosti yhteisön, antamalla heille jonkin rituaalin. Periaatteessa sillä itse rituaalilla mikä se onkaan ei ole niin suurta merkitystä, vaan sillä että kaikki ryhmään kuuluvat osallistuvat siihen ja tavallaan unohtavat hetkeksi itsensä. Aivan samalla tavalla sitä aikaa tuhlataan yhdessä niin Juhannusjuhliin tai Joulupöydän ääressä istumiseen - ei niinkään siksi etteikö sitä olisi parempaakin tekemistä, vaan että rituaalin omaisesti tehdään yhdessä jokin asia.
Edelleenkin on toki olemassa joitakin rituaaleja, joissa koko neoliberaali ajattelu heitetään menemään ja palataan aikaan, jolloin ajalle annettiin muutakin kuin rahallista arvoa - oikeastaan päinvastoin, koska rahaa käytettiin ajan tuhlaamiseen. Oli se sitten rippijuhlat, synttärit, häät tai hautajaiset, ihmiset käyttävät joskus jopa huomattavia summia rahaa ja rutosti aikaa jonkin asian rituaalin suorittamiseen. Juu, joskus siitä juhlasta se juhlaväkikin tai ainakin juhlakalu hyötyvät rahallisesti (esim. rippijuhlissa on monella pääosassa ne saadut lahjat), mutta pääosin se on rahan menoa kutsua ihmisiä osallistumaan rituaaliin, jolla ei isommassa kuvassa ole välttämättä niin mitään merkitystä. Vanha viisaus onkin se, että jakamalla ihmisten kesken suru vähenee ja ilo moninkertaistuu.
Yksi esimerkki ajan arvon osoittamiseen voidaan nähdä taas siinä, kuinka ihmiset puhuvat keskenään. Siis se, millä nopeudella puhutaan. Joissain paikoissa voi toiselle osoittaa kunnioitusta puhumalla nopeasti, koska tällöin ei tuhlata sen kuulijan aikaa, siinä kun hitaasti puhuminen saattaa toisaalla osoittaa kunnioitusta, kun osoitetaan että arvostaa sitä toista niin paljon, että käyttää runsaasti omaa aikaansa asiaan. Sama toki pätee kirjoittamiseen ja jokainen saakin omalla kohdallaan päättää onko pitkä teksti mistä tahansa aiheesta muiden halveksimista kun tuhlataan heidän aikaansa menemättä suoraan asiaan, vaiko arvostamista kun pyritään kertomaan se asia moniulotteisemmin. Miten ajattelet itse asiasta, näin noin kahdeksan sanan kohdalla kun ei vieläkään olla päästy loppuun?
Itse en ole koskaan rituaaleista välittänyt ja kokenut ne vähintäänkin ajan hukkana, joskus lähempänä jonninmoista kidutusta. Niiden arvoa ei kuitenkaan pidä vähätellä ja huomaankin hyvin kuinka se yhteisöllisyys ja mihinkään yhteisöön kuuluminen ovat jääneet lähes kokonaan väliin kohdallani. En tosin osaa mitään yhteisöä kaivata, koska en ole koskaan tuntenut kuuluvani oikeastaan yhteenkään yhteisöön, vaikka olenkin ”joutunut” esimerkiksi koulun kautta mukaan jos jonninmoisiin rituaaleihin kevätjuhlista taksvärkkipäiviin. Osalle tämä ei haittaa juurikaan, mutta suurelle osalle ihmisistä tämä yhteisöllisyys on elintärkeä osa elämää. Ehkäpä jokin yksinkertainen rituaali, vaikkapa käydä hoilaamassa karaokea kerran-pari viikossa ja kuunnella muidenkin nuotin vierestä laulamista on osin syynä siihen, että jaksaa taas takaisin sorvin ääreen palata?
Entäpä nettiyhteisöt? Pelkkä keskustelupalsta riittää osalle tuntea yhteenkuuluvuutta, siinä kun osa norkoilee Twitter-huoneissa päivästä toiseen janoten sitä yhteisöä. Jotkut taas yrittävät muodostaa yhteisöä jonkin tubettajan kanavan ympärille, mutta siinä on helposti vaarana että se yhteisö on enemmän sen kanavan omistajan ympärille muodostunut fanitus tai kenties viha”kultti”. Ei kuitenkaan ole mahdotonta etteikö se netin kautta muodostuva yhteisö omine rituaaleineen kykenisi täyttämään niitä vaatimuksia yhteisön syntymiseen ja säilymiseen, mutta se kontaktin puute ja yhden tai useamman aistin puute kommunikoinnissa rajoittaa sitä kanssakäymistä melkoisesti. On nimittäin aivan eri lukea tahi kuulla, kuin että istua siinä vieressä kun joku päräyttää kunnon pierun ilmoille…
Väitänkin tämän ajatuksen, tyhjänpäiväisen arvon arvioinnin uudelleen, olevan merkityksellinen asia ihan jokaiselle. Tämä teksti itsessään ei toki ole niinkään arvokas, eikä se ketään, itseni mukaan lukien, haittaisi vaikka se päätyisi bittitaivaaseen vaikka saman tien. Mutta se itse ajatus ajan arvosta ja rituaaleista joissa sitä aikaa ”tuhlataan” on merkityksellinen. Vai onko? Sen on jokaisen pääteltävä itse. Toivotankin siis jokaiselle tähän saakka lukeneelle merkityksellistä päivänjatkoa ja ähäkutti niille, jotka sain pidettyä ainakin hetken poissa pahanteosta. Jos taas aikomuksesi on muuttaa maailmaa, kannattaisi tutustua tarkemmin rituaalien merkitykseen yhteisöjen luonnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti