Yle kuriin?

Jälleen kerran jengi on ihan täpinässä kansalaisaloitteesta nimeltä: Yle kuriin nyt! Poliitikot tulevat tosin pyyhkimään tälläkin aloitteella persiinsä, kuten kaikilla muillakin aloitteilla joita he eivät itse halua ajaa, mutta tämä aloite on jälleen yksi turhimmista aloitteista. Selitän asian tarkemmin, mutta katsotaan nyt alkuun mitä ollaan hakemassa.

”Vaadimme, että Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään.”

Ylen budjetti on per perse palttiarallaa 95€ (aloitteen mukaan), joka on maailman kärkeä. Pienen kansan ansiosta summa ei siis ole likikään yhtä suuri kuin monessa muussa maassa, mutta asukasta kohden se on tosiaan kärkiluokkaa. Asiasta on veivattu vuosikausia ja kauhisteltu, kuinka paljon rahaa palaa propagandaan. Tämä kuri koskee kuitenkin lähes ainoastaan rahoitusta, joka on tarkoitus saada kuriin leikkaamalla ”turhista” toiminnoista.

Kyllä, olen samaa mieltä siitä, että budjetti on paisunut pahemman kerran, mutta toimintojen leikkaaminen ja rajoittaminen ei nähdäkseni ole kuitenkaan se ratkaisu Ylen laajempaan ongelmaan. Ainoita todellisia hyötyjiä näistä leikkauksista kun ovat kaupalliset mediat, ei kansa. Kun heiltä viedään yksi kilpailija pois, heidän oma pelikenttänsä laajenee. Siksi pidinkin varsin outona kaupallisenkin median toimesta tapahtunutta ”Uusi Juttu”-median hehkutusta - miksi ihmeessä he mainostaisivat kilpailijaansa? Ihmisellä kun on edelleen rajattu määrä tunteja päivässä käytettävään ja tästä ajasta mediat kilpailevat keskenään. Huomiotalous on päivän juttu.

Jos Yle karsii tuotantoaan ja ulkopuolisia ostoksiaan, se ei tarkoita millään tavalla että informaation laatu paranisi tai propagandan määrä vähenisi. Siinä menisi lähinnä vino pino viihdettä ja sarjoja (joista osa voisi toki kadota kanavalta) joita kansalaiset voivat katsoa ilmaiseksi. Maksukanavia lisää ja mainostajien kustantamaa sontaa tilalle ei taida millään mittarilla parantaa mediakenttämme tilaa. Korporaatiomediat kun eivät tuota muuta kuin hyötyä itselleen, eli rahaa, kun taas valtion media voisi tuottaa kansalle oikeasti hyödyllistä ohjelmaa. Tuottaako Yle sitten hyödyllistä ohjelmaa kansalle?

Pääosin, ei, mutta se voisi niin tehdä halutessaan. Sillä vaan ei satu olemaan pienintäkään halua niin tehdä, vaan Yle on agendamedia muiden joukossa joka tarkkaan valikoi haluamiaan näkemyksiä kansalle. Ei siis kansan haluamia, vaan johtoportaansa haluamia. Jotkut ovat ehdottaneet Ylen tarkempaa hallintaa poliitikkojen suunnalta, eli poliittiset puolueet saisivat vielä enemmän omia agendojaan kansan tietoisuuteen sen sijaan että se pieni keskittymä ohjelmapäälliköitä ja vastaavia on päätäntävallassa mitä kansalle suolletaan ulos. En siis pidä median vahvempaa poliittista ohjausta liioin askeleena parempaan suuntaan.

Tulisiko kansan sitten saada päättää mitä Yle tuottaa? Ämpäreitä ja piikkejä kiltisti jonottava kansa valitsemassa sopivaa ohjelmatarjontaa? Eeeeehkä ei kuitenkaan, mutta hieman valistuneempi kansa saattaisi kyetä demokraattisesti valitsemaan hieman laadukkaampaa ohjelmistoa kaikelle kansalle. Miksi ei siis järjestettäisi Yle-vaaleja, jossa kansan keskuudesta valittaisiin ne ohjelmapäälliköt, tai ainakin taho joka ohjeistaa ja hyväksyy ohjelmahankinnat? Ei se ainakaan huonompaan suuntaan sillä menisi…

Pääongelma Ylessä on kuitenkin se, että kuten kaikissa muissakin autoritäärisissä valtioissa (lähes kaikki länsimaat) kansalle tarjotaan kolmea ohjelmatyyppiä: valtion propagandaa, viihdettä ja urheilua (plus sää, jonka voisi kyllä lukea muualtakin). Siis paskaa ja sirkushuveja, joissa viestinnän taso sammuttaa ne viimeisetkin harmaat solut korvien välistä ja idioottilaatikkoa katsotaan rankan työpäivän jälkeen nollaamaan se nuppi. Tämä ehkäpä pykälää vähemmän haitallinen viinaan verrattavissa oleva täysin ilman aivotoimintaa vaativa ohjelmistotarjonta mahdollistaa pääosin vain helpommin ohjailtavan kansan herrojensa pillin mukaan tanssivaksi laumaksi, joka voidaan yllyttää tarpeen vaatiessa vaikka ja mihin.

Mitä sitten sieltä töllöstä ja netistä pitäisi tulla ulos, että se olisi kansalle hyödyksi? Tähän ei tietenkään ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta, vaan ne valinnat ovat jokaisen henkilökohtaiseen arvomaailmaan pohjautuvia. Itse näkisin asia- ja keskusteluohjelmien tarjonnan lisäämisen positiivisena asiana. Myös kaikki wanhat kotimaiset elokuvat ja sarjat voisivat olla siellä Yle-Areenassa katsottavissa, jolloin voitaisiin puhua kulttuurin säilyttämisestä. Ilman siis mitään sensuuria ja triggerivaroituksia, kaikki viimeisen sadan vuoden aikana valtion varoilla kokonaan tai osittain tuotetut ohjelmat voisivat olla koko kansan ilona Netflixin korvaajana. Ja niihin keskusteluohjelmiin voitaisiin oikeasti kutsua myös niitä muitakin näkemyksiä omaavia ihmisiä, sen sijaan että neljän hengen runkkurinki nyökyttelee keskenään kuinka taas ollaan samaa mieltä ja heidän kanssaan eri mieltä olevat ovat pahoja syntisiä. Ainahan sitä voi toivoa, mutta en pidättele hengitystäni että tähän olisi muutosta tulossa.

Ylelle on kuitenkin nostettava hattua siitä, että aina välillä sielä on ihan oikeasti hyvääkin tuotantoa, niin uutisissa kuin muissa ohjelmissa. Propagandaa, toki, mutta eipä ilman sitä tämä länsimainen demokratia pysyisi edes pystyssä. Suurin osa ihmisistä kun ei halua tai edes kykene tekemään itsenäisiä päätöksiä oikeastaan mistään asiasta, joten he tarvitsevat auktoriteetteja kertomaan heille miten ajatella. Osin tämä tarve on tosin luotu median toimesta, mutta ikävä kyllä se on varsin suurella osalla ihmisistä tilanne, että he eivät vaan kertakaikkiaan kykene elämään ilman tarkkaa auktoriteettien ohjailua. Ja tähän tarpeeseen Yle on ”hyvä” ratkaisu…

Jos se olisi kansansa puolella, eikä sitä vastaan. Tätä kirjoittaessa allekirjoituksia on kasassa lähes riittävä määrä, joten jos haluat tuhlata aikaasi täysin turhanpäiväiseen aloitteeseen ja osoittaaksesi vallanpitäjille kenen leirissä seisot, käy toki tunnistautumassa vahvasti palveluun että profiilisi valtion rekistereissä saa vahvistuksen. Koska eiväthän ne koskaan syöttäisi sitä dataa tekoälylle, joka osaa tulkita ajatusmaailmaasi paremmin kuin itse!

Loppuun vielä kikkakolmonen jolla pääset irti propagandasta: laita se idioottilaatikko kiinni, älä selaa uutisia tai somea, ehkäpä jopa nettiä ylipäänsä, muutamaan päivään lainkaan niin saatat huomata, kuinka paljon vähemmän maailma ahdistaa kun jatkuva pelottelu ja vihanlietsonta taukoaa hetkeksi. Kun joku muu valitsee puolestasi mikä on ”tärkeää” tietoa, voit olla aivan varma siitä että sinulle koetetaan syöttää jotain agendaa, suuntaan tai toiseen.