Pirkkalan moniste oli se kuuluisa 70-luvun ”koulukokeilu”, joka nousee keskusteluun aina silloin tällöin. Tällä kertaa asia on nostettu pöydälle Ivan Puopolon podcastissa, jossa hän haastattelee filosofian opettajaa Arno Kortoa. Aloitetaan siis linkillä kyseiseen videoon…
Asetelma on itsessään mielenkiintoinen, mutta samalla surkuhupaisa esitys siitä, kuinka ihmiset oikeasti tunnistavat propagandan: jos olet asiasta samaa mieltä, se on totta, jos taas eri mieltä, se on propagandaa. Nyt on siis taas kerran tunnistettu (pahan) Neuvostoliiton suuntaan kumartava propaganda, unohtaen täysin nykypäivän täysin länteen kallellaan olevan propagandan. Kyllä, podin aiheena on nimenomaan historian opetus 70- ja 80-luvulla, mutta itsellä keskustelusta jää lähinnä tunne, että syy nykypäivän vastaavien ongelmien käsittelyyn jää tahallaan Puopolon sukupuolikommentteihin.
Kuten podissakin mainitaan, tuo 70-80-lukujen aikainen ”oikeaan suuntaan” kumartaminen avasi ovia ja oli kannattavaa, näiden asioiden juuri tällä tavalla esiin tuominen on täsmälleen samaa kumartamista - ainoastaan suunta on muuttunut. Kyllä, niin Puopolo kuin Kotro ovat molemmat asemassa, jossa yksikin väärä näkemys saattaa puraista persaukseen pahemman kerran, niin heitä ei voida suoranaisesti syyttää asiasta. Kun oma elanto riippuu joko ymmärtämättömyydestä tai siitä, että suu pysyy supussa, ei kannattane odottaa mitään kriittisempää näkemystä nykypäivän ongelmista?
Jos lainataan vielä samaan soppaan pari hieman vanhempaa teosta, Jacques Ellulin ”Propaganda” ja Aristoteleen ”Politiikka”, voidaan todeta että juuri tämä pienestä pitäen ”oikean” maailmankuvan takominen selkäytimeen on yksi toimivan yhteiskunnan peruspilareista. Se, että tämä malli pyyhkii taas demokratian aatteella persettään on sitten #eriasia, mutta tämä vanha viisaus on ollut hyvin vahvasti tiedossa ja siitä saadaan kiittää niin Pirkkalan monistetta kuin nykypäivän sukupuoli- ja ilmastohumppaa.
Suosittelisinkin näille kahdelle podissa esiintyneelle tyypille lukaista nuo kaksi teosta näin alkuun ja sitten tarkastella kriittisesti niitä omia uskomuksia sekä nykypäivän median ja koulujärjestelmän toimintaa. Se, että asiaa ei pidä ongelmana vain siksi, että sattuu olemaan itse asiasta samaa mieltä on toki arkipäiväistä, antaa karvan verran kuvan älyllisestä laiskuudesta. Toki se suun avaaminen saattaa olla uran kannalta kohtalokas veto, joten ymmärrän hyvin jos ei kauheasti hutsita puhua siitä, miten se täsmälleen sama Pirkkalan meno jatkuu edelleenkin - ainoastaan eri suuntaan kumartaen. Omalla tavallaan onkin varsin vapauttavaa olla lähes täysin irti niistä kahleista, joita yhteiskunnallinen asema mukanaan tuo. Kun ei välitä hirveämmin mitä ne muutkin ajattelevat kun tämmöistä höpöhöpöä puhuu pääsee vaarallisen lähelle vapautta tässä nykyisessä tyranniassa.
Tosin kun kaikki ovat hiljaa joilla olisi edes hitunen sananvaltaa, saadaan ne 10.000+ sukupuolta ja muuta kivaa. Se kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa - kapitalistinen sananvapaus. Nauttikaa siis kilpailun muodostamasta tavasta päättää totuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti