Viimepäivinä Elokapinan toimet ovat taas vaihteeksi puhuttaneet ja joutessani tullut kuunneltua Alan Wattsia, joiden yhdistäminen saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta mutta hänen otsikon mukainen esityksensä ”Road to Hell is paved with good intentions” (ei linkkiä, itsepalvelu) osui naulankantaan. Hyviä aikomuksia omaava ihminen haluaa muuttaa maailman, hyvä ihminen katsoo syvään itseensä.
Maailma on varsin monimutkainen paikka ja eri asioiden yhteyksiä toisiinsa voidaan yleensä havaita ja tutkia vain tiettyyn pisteeseen saakka. Jonkin asian muuttaminen saattaa vaikuttaa ennalta-arvaamattomasti johonkin toiseen asiaan ja sen seurauksena se jokin toinen juttu saattaa mennä päin helvettiä. Kun kyse on politiikasta, usein se aiottu asiakin menee päin honkia ja siinä sivussa menee vielä moni muukin asia vituiksi.
Tiede kuvittelee usein tietävänsä eri asioiden yhteydet ja kyllä, joissain tapauksissa varsin rajallinen määrä muuttujia vaikuttaa siihen tutkittavaan asiaan ja näin voidaan sitten päätellä miten tämä mualimamme toimii. Mitä monimutkaisemmasta asiasta puhutaan, sitä etäämmälle ymmärryksemme asiayhteyksistä loittonee. Ihminen ja lääketiede on tästä yksi parhaita esimerkkejä. Tarkkailemalla muutamaa osaa hetkellisesti kuvitellaan, että siitä voidaan päätellä jonkin asian toiminta ja näin kehittää siihen ”lääke” tai vastaava. Traumakirurgiassa ollaan kyllä edistytty paljon ja isoistakin vaurioista huolimatta kyetään parsimaan ihminen takaisin kasaan, mutta aniharvoin saadaan kuitenkaan enää kokonaista aikaiseksi vaan jotain hieman siihen suuntaan.
Tieteessä ja muissa vastaavissa asioissa siis on ainakin joskus hyvät aikeet, mutta kun emme tiedä miten toimimalla siihen tulokseen edes päästäisiin. Vielä huolestuttavampi havainto on kuitenkin se, että emme usein edes tiedä mitä se ”hyvä” edes on. Jos otetaan se lääketiede taas esimerkiksi, kuvitellaan nyt sitten että joskus löydettäisiin/keksittäisiin lääke vaikkapa joihinkin yleisiin ”neurodivergenttinä” pidetyistä diagnooseista, autismi ja AD(H)D, missä kohden se ”hyvä” sitten tapahtuisi? Jos ihmisestä saataisiin ”normaali” sen lääkkeen ansiosta, kenen etua siinä oikeasti haluttaisiin? Toki monet haasteet saattaisivat siinä helpottua, mutta olisiko se ihmiselle sitten oikeasti eduksi? Jälleen kun kuvitellaan, että ne hyvät aikeet oikeasti johtaisivat johonkin ”parempaan”, jota ei kuitenkaan pystytä määrittämään. Valtiolle ”normaali” ihminen on toki se paras vaihtoehto, koska hän on silloin koneiston ratas joka voidaan tarvittaessa vaihtaa toiseen minkään muun muuttumatta. Mutta onko se ihmiskunnan kehityksen kannalta kuitenkaan positiivinen asia?
Takaisin kuitenkin Elokapinaan ja heidän hyviin aikeisiijn. Hehän ovat pelastamassa maailmaa, voisiko sitä suurempaa asiaa edes olla? No okei, se heidän kantansa nyt perustuu olettamiin ja villiin ennustuksiin, joista yksikään ei ole tuntunut osuvan kohdalleen viimeisen vuosisadan aikana, mutta mitäs pienistä. Vaikka se ”tieteen konsensus” on median mukaan päivänselvä aiheen suhteen, varsin monet näkevät asian toisin jolloin se kaikki mitä nyt tehdään väärän asian korjaamiseksi saattaakin johtaa vielä paljon suurempaan katastrofiin. Meillä kun ei ole pienintäkään hajua siitä, mitkä kaikki asiat oikeasti vaikuttavat ilmastoon. Sen lisäksi emme tiedä miten niihin oletettuihin asioihin voisi vaikuttaa, emmekä tiedä mitä vaikutuksia sillä oikeasti olisi vaikka kykenesimmekin niihin vaikuttamaan. Päälle vielä mitä sivuvaikutuksia sillä ilmastoon sörkkimisellä tulee olemaan tunnutaan unohtavan ihan täysin. Jos Elokapina siis saisi oikeasti tehtyä sen mitä aikovat, olisiko se tie helvettiin vaiko paratiisiin? Tämä kivimöhkäleemme kun on selvinnyt varsin hyvin jo vuosituhansia ilman ihmisten apua, ehkäpä jopa paljon paremmin aikana kun emme kuvitelleet olevamme kaikkitietäviä Jumalia, jotka voivat muokata asioita haluamallaan tavalla.
Samalla voidaan nostaa esiin se pikkuseikka, että Elokapinan mielestä tarkoitus pyhittää keinot. Mitä tahansa voidaan tehdä, koska se perimmäinen tarkoitus sille on kuitenkin se maailman pelastaminen. Kuinka monen tuhannen ihmisen elämän pilaaminen on hyväksyttävää, jos tarkoitus olisi pelastaa kaikki? Ovatko kaikki keinot sallittuja että se itselle tärkeä asia tulee tehdyksi, vaikka se olisikin kaikkien muiden kustannuksella? No tottakai, kun ollaan pelastamassa koko maailmaa, eikös? Paitsi että meillä ei ole hajuakaan ollaanko tekemässä edes etäisesti oikeita asioita asian suhteen…
Jos nämä kaikki ihmiset jotka nyt haluavat pelastaa maailman vaatimalla muita tekemään asioita sen sijaan tekisivät ensin itse mitä saarnaavat, voitaisiin nähdä että mihin kaikkeen se oikeasti vaikuttaa siinä mittakaavassa. Nythän kaikki ovat aina vaatimassa muilta niitä toimia tai jos ei toimia niin rahaa, voitaisiinkin sanoa että mitäs tekisitte tai maksaisitte asian ihan itse. Politiikassa tämä muiden työllä ja varoilla hyvän ihmisen teeskentely on arkipäivää ja jos hommat menevät pieleen, syy on aina kansassa koska heidän mandaatillahan asiaa tehtiin. Kukaan ei joudu huonoista päätöksistä vastuuseen, mutta vahinkojen korjauksesta lasku tulee aina kansalle, kuten taas kerran Elokapinan maalauksesta. En kyllä huomannut kovinkaan suurta muutosta ilmastossa kun sitä maalia räiskittiin sirkustel… eduskuntatalon tolppiin, eikä se puhdistusoperaatio tainnut liioin ainakaan auttaa asiaa etenkään kun jälleen poltettiin rahaa sen taiteen puhdistamiseen.
Kumpi sitten onkaan syynä maailman ongelmiin - se, että sanotaan yhtä aikeena ja tehdään jotain aivan muuta, vaiko se, että sanotaan ja tehdään mitä sanotaan ymmärtämättä niitä todellisia seuraamuksia? Jos yksittäiset ihmiset tekisivät ne asiat vain yksin ja itse, ainakin se vahinko isossa mittakaavassa jäisi pienemmäksi kuin jos jokin valtio tekee jotain, oli se sitten tahallaan tai vahingossa haitallista. Kyllä, asioita pitää tehdä ja virheistä pitäisi oppia. Tämä virheistä, niin omista kuin muiden, oppiminen on vaan melkoisen heikkoa yksilötasolla ja täysin olematonta valtion tasolla. Toki jos asioita tehdään tahallaan ”pieleen”, jälki on usein sen mukaista. Aina on tosin mahdollista, että kaikki tämä tahallinen ja varmasti myös osin tahatonkin perseily saattaa johtaa myös johonkin hyvään - sen vain aika näyttää. Tie helvettiin on kuitenkin kivetty hyvillä aikomuksilla… ehkäpä niillä pahoilla aikomuksilla löydetään vaan oikopolku sinne helvettiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti