Turhautuminen tähän nykyiseen ”järjestelmään” on hitaasti mutta varmasti kasvanut vuosien saatossa. Joissain maissa tämä on suoraan peilannut uusien ”pahojen” puolueiden syntyyn ja niiden kohtuullisen koviin tuloksiin paikallisissa vaaleissa. Suomessa näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, mikä on aiheuttanut entistä enemmän negatiivisia tuntemuksia siinä häviävän pienessä kansanosassa, jonka mukaan asiat eivät nyt mene ihan kuin Strömsössä. Syy tähän ei ole mikään yksiselitteinen, eikä asiaa voida selittää millään TikTok-videolla niin, että se kykenisi huomioimaan edes osan niistä tekijöistä. Vaatisi vähintäänkin kirjallisen sanoja peräjälkeen, mutta raapaistaan nyt kuitenkin vaan pintaa hieman lyhyemmällä logoksella.
Tiivistettynä ongelma voitaisiin puristaa otsikon väitteeseen: ”kaikki puhuvat mutta kukaan ei kuuntele”, josta vuosisatojen aikana varsin monet ihmiset ovat puhuneet ja vähemmän yllättävästi eivät ole juurikaan tulleet kuulluksi. Vaikka kyseinen ominaisuus ihmisissä on varsin luonnollinen, suuri ansio tästä itse ongelmasta kuuluu kuitenkin propagandalle, jota on pommitettu kansoille jo vuosisatoja. Koska propagandan vaikutus ihmisiin tässä suhteessa on myös ollut tiedossa vähintään vuosisadan, voitaneen puhua varsin tietoisesta toiminnasta vaikka paraatipuheissa poliitikot antavat usein ymmärtää kuinka tärkeää heille mukamas se kansan yhtenäisyys on. Jos se kansan hyvinvointi ja yhtenäisyys olisivat merkittäviä asioita, ei propagandaa kuitenkaan käytettäisi nykyisellä tavalla tahallaan jakamaan kansaa osiin?
Ihmisille varsin tyypillinen tapa valita oma maailmankatsomuksensa on seurata jotain auktoriteettia ja omaksua heidän näkemyksensä omakseen. Vaikka niin moni kertookin olevansa ”itsenäinen ajattelija” eikä seuraa mitään auktoriteettia, väitän että suuri osa ihmisistä näin kuitenkin toimii. Erona onkin se, mitä auktoriteettia ihminen seuraa - jos ei seuraa virallisen tarinan saarnaajia, ei mukamas ole enää ”auktoriteettiuskovainen”. Kuitenkin on varsin vahvasti nähtävillä ilmiö, jossa se epävirallinen tarina omaksutaan tuosta vaan kunhan se oma uusi auktoriteetti niin kertoo. Luonnollista ja tyypillistä, kyllä, mutta edelleen yhtä ongelmallista… vai onko?
Auktoriteetti voidaan kuitenkin korvata tarinalla, eli sillä propagandalla. Ihmiset edelleenkin tunnistavat propagandan sen perusteella, ovatko he sen kansaa samaa mieltä vai eivät. Joten ne sopivat tarinat ovat totta ja siitä poikkeavat sitä pahaa vihollisen propagandaa. Jos siihen päälle vielä saadaan sopiva auktoriteetti kertomaan sitä tarinaa, propagandasta tulee vieläkin uskottavampaa, mutta eipä niitä uutisten kirjoittajia kukaan taida pitää varsinaisena auktoriteettina? Niin no, ei ehkä sitä kirjoittajaa, mutta kun on ”luotettava media” niin kaikki sieltä tuleva on luotettavaa ja siitä poikkeava propagandaa.
Jo reilun vuosisadan ajan ihmiset ovatkin olleet jatkuvassa propagandapommituksessa joka suunnalta. Mainokset eivät enää ole edes mainoksia, vaan ne nähdään vilahduksina värejä ja symboleja hokien ”kuluta, osta”. Uutiset kertovat maailman kauheuksista mitä tulisi pelätä ja vihata, joten kaikelle löytyy aina sopiva syntipukki. Lopputulos siinä jatkuvassa propagandassa onkin se, että ihmiset eivät enää osaa elää ilman sitä jokapäiväistä annosta suoria ja epäsuoria ohjeita. Ja riippuen täysin siitä kenen propagandalle altistuu, ihminen valitsee sen ”puolensa”.
Löhtöolettama kaikelle viestinnälle onkin se, että oma puoli kertoo totuuden ja kaikki siitä poikkeava on valhetta, jota ei tarvitse siis edes kuunnella. Kun kaikki julistavat sitä omaa maailmankuvaansa kuuntelematta pätkääkään mitä muilla on sanottavaa, maailma polarisoituu ja jokainen uusi näkökanta kaivautuu siihen omaan poteroonsa valmiina taistelemaan niitä muita, vääräuskoisia, vastaan. Sen sijaan että asioista keskusteltaisiin, kaikki julistavat sitä omaa oikeellisuuttaan ja leimaavat niitä kaikkia muita asiaan kuuluvilla termeillä. Keskustelujen sijaan kuullaan saarnoja joille osa hurraa ja osa manaa alimpaan helvettiin.
Tämä jakautumisen ja polarisoitumisen tapahtuminen propagandan ansiosta on siis tiedetty ja tunnettu hyvän aikaa, jolloin ei voida pitää millään tavalla vahinkona nykyistä tilaa. Hajota ja hallitse on myös tunnettu ja tiedetty vuodesta miekka ja kilpi, joten siinä olisi kohtuullinen selitys tälle tietoiselle toiminnalle. Mutta yhtään alemmalla tasolla tässä valtahierarkiassa olevalla ei välttämättä ole tietoa tahi ymmärrystä kaikista propagandan seuraamuksista, mikä tekeekin vastuun jakamisesta aiheen suhteen varsin haastavaa. Kaikki propaganda siitä yhdestä virallisesta tarinasta poiketen kun jakaa ihmisiä uusiin leireihin. Paitsi että… ei ole olemassa yhtä virallista koko maailman laajuista tarinaa, vaan jokainen maa tuppaa maalaamaan sen oman itsensä haluamallaan tavalla eli viimeistään siinä kohden törmätään poikkeaviin näkemyksiin kun ylitetään maan rajat.
Jos siis kuvitellaan että Suomessa olisi vain yksi yhteinen tarina, joka on luotu propagandan keinoin, olisiko meillä sittenkään rauha maassa? Ei, koska edelleen ihmiset olisivat kilpailemassa keskenään ties mistä asiasta. Propaganda on opettanut heille, että oikeaa mieltä olevat ovat hyviksiä ja muut pahiksia tai vähintäänkin alempiarvoisia, joten edelleenkin kansa jakautuisi osiin. Ja näiden osien välillä kommunikointi on edelleenkin mahdotonta, koska ne ”muut” nähdään vihollisena tai vähintäänkin kilpailijana omalle vallalle. Ennen vanhaan valtarakenne oli sinänsä paljon yksinkertaisempi - oli ne joilla on ja ne joilla ei ole. Asemaan yleensä synnyttiin ja näiden luokkien välillä oli vissi ero. Mutta tämä meidän ”demokratia” toi kansalle harhauskomuksen siitä, että ihan jokaisen äänellä olisi merkitystä, vieläpä yhtä paljon kuin niiden kaikkien muidenkin äänellä (sekä mielipiteellä että sillä äänestyslipun äänellä).
Palataan kuitenkin Suomeen takaisin ja siihen, miksi meillä ei saada niitä poikkeavia ääniä edes auttavasti kuuluviin. Kyse on pitkälti vallasta, sen käytöstä ja määrästä. Suomessa, väittäisin, puuttuu pitkälti niin osaaminen, ymmärrys kuin resurssit lähteä mukaan siihen kilpailuun joka määrittää kenen ääni tulee kuulluksi. Meillä myös onnistuttiin luomaan aivan loistava populistinen protestipuolue (persut), johon valtaosa ihmisistä edelleen uskoo - he siis uskovat persujen olevan sitä mitä heistä kerrotaan: joko pelastaja tai saatanasta seuraava, kannasta riippuen.
Jenkeissä taas on havahduttu siihen, miten propagandalla kyllästettyyn kansaan voidaan vaikuttaa varsin helposti. Ai kuinka muka? Osoittamalla sen vastapuolen näkemyksen virheet ja tuomalla se keskustelu kansan keskuuteen yleisön kuultavaksi. Ei ole mielestäni sattumaa, että rapakon takana tuhannet ja taas tuhannet vaikuttajat menevät väittelemään ”vastapuolen” kanssa ja vaikka heidän omia kanaviaan edelleenkin seuraa lähinnä se heidän oma yleisönsä, niissä kuvattavissa tapahtumissa on mukana niitä toisella tavalla ajattelevia. Tämä ruohonjuuritason toiminta on varsin tehokas tapa muuttaa ihmisten näkemystä ja jos nämä tarinat saadaan isolle yleisölle julki, kansan yleinen näkemys saadaan kääntymään. Ja kappas, tämä on täsmälleen sama strategia kuin valtamedialla on käytössä. Erona vain ne resurssit, jossa valtamedialla on raha, mutta heitä vastaan puhuvilla saappaat kadulla. Onko kumpikaan puoli jenkeissä sitten ”oikeassa”? Ei, vaan molemmat palvelevat ison rahan etuja mutta ihmiset uskovat että se heidän puoli on hyviksiä ja toinen pahiksia. Eli isommassa kuvassa täysin turhanpäiväinen sirkus, mutta ne keinot joilla vaikutetaan on kuitenkin hallussa.
Summa summarum, kusessa ollaan ja vaikka osa tämän sirkuksen läpi näkeekin, näkevät eivät asialle mitään kykene tekemään koska heidän täytyisi lähteä siihen samaan kilpailuun mukaan ja siltä ei nyt lainkaan näytä. Itse en taas halua lähteä… Keinot tiedetään, historiasta voitaisiin ottaa oppia (esim. Gandhin suolamarssit ja Charta77) ja netti mahdollistaisi ennenkuulumattoman yhteisrintaman muodostumisen. Paitsi että ei, koska jokainen ryhmä haluaa juuri sen omanlaisensa maailman eikä kukaan halua kuunnella mitä niillä muilla olisi sanottavaa. Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, eli pitäisi kuunnella kaksi kertaa enemmän kuin puhua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti