Maailman muuttamisesta

Vuosikausia monet ovat puhuneet maailman ”korjaamisesta” tai ”parantamisesta”, mutta suunta tuntuu monessa kohden olevan päinvastainen. Toisaalta, tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla ja päälle vielä ihmiset tuntuvat olevan kollektiivisesti varsin tyytyväisiä nykymenoon - eiväthän he ole kadulla marssimassa muutoksen puolesta. Voitaisiinko maailma sitten muuttaa ”paremmaksi”? Kyllä. Kuka sen muutoksen sitten tekisi ja kuinka?

Alkuun siis resepti siihen, miten asioita voitaisiin muuttaa, perustuen historiaan ja onnistuneisiin muutoksiin. Muutoksen aikaansaanti on itse asiassa varsin yksinkertaista, kunhan tietää mitä asiaa haluaa muuttaa ja mihin suuntaan muutoksen haluaa. Ongelma onkin usein siinä, että ihmiset haluavat ”parempaa”, mutta he eivät kuitenkaan osaa kertoa mitä se parempi on. Jos taas tietää mikä se ”parempi” on, voidaan sitten pohtia millä mittarilla näin oikeasti on, mutta ei siitä sen enempää.

Maailmaa ei luotu päivässä, joten on turha kuvitella, että jonkin asian muuttaminen tapahtuisi liioin välittömästi. Moni nopea muutos, jos puhutaan ihmisten tekemistä muutoksista, on vaatinut jopa vuosien esityön ja runsaasti suunnittelua, vaikka se saattaa vaikuttaa päällepäin spontaanilta muutokselta. Joskus jopa vuosikymmeniä on saatettu tehdä sitä pohjatyötä, propagoida kansaa ja muovata niin päättäjien kuin akatemia näkemyksiä, että jokin asia on saatu maaliin. Jos siis kuvittelee saavansa muutoksen aikaiseksi sormia napsauttamalla, kannattaa tähdätä hyvin pieneen muutokseen.

Useampikin asia voidaan nimittäin muuttaa välittömästi, kunhan vaan joku sen menee tekemään. Tiessä on kuppa johon kolautat joka aamu? Sangollinen soraa ja kuoppa täyteen - ongelma ratkaistu, ainakin joksikin aikaa. Oletus, että ”joku muu” sen tekee on kuitenkin se normi, joten kaikkien odotellessa että se joku muu sen tekee, todellisuudessa kukaan ei sitä asiaa tee ja ongelma jatkuu. Tässä kohden tuleekin nostaa hattua Elokapinalle, koska he tekevät sen marjailun sijaan. Toki se mitä he tekevät on parhaimmillaan turhaa ja pahimmillaan haitallista on taas eri asia, mutta he sentään tekevät sitä minkä he uskovat oikeaksi. Jos uskoo jonkin teon olevan ”oikea” ratkaisemaan se jokin ongelma, teon laillisuus ei välttämättä ole merkityksellinen asia - olihan se kerran ”oikein”. Ja ei, en ole yllyttämässä ketään rikkomaan lakia, vaan tarkoitus on osoittaa että lain ja moraalin ollessa vastakkain, joskus se oman moraalisen kannan seuraaminen saattaa olla kannatettava vaihtoehto. Elokapinan tapauksessa teot ovat kuitenkin yleensä järjettömiä ja ne ovat lähinnä kohdistettu niin, että niillä koetetaan pakottaa se joku muu tekemään jokin isompi asia sen sijaan että itse oltaisiin ”korjaamassa” ongelmaa.

Jos asiaa ei kykene tekemään itse mistä tahansa syystä, tarvitaan siihen sitten enemmän väkeä. Yhdistämällä useamman ihmisen voimavarat, voidaankin jo sitten muuttaa paljon suurempia asioita. Siihen kuitenkin tarvitaan yhteistyötä, joka onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Yhteen hiileen pitäisi puhaltaa, mutta usein nämä muutosprojektit kaatuvat siihen, että osa puhaltaa samaan hiileen, siinä kun osa hönkii mihin sattuu ja muutama on vielä kusemassa hiillokseen. Täytyisikin siis tietää mitä ollaan tekemässä ja miksi, jonka jälkeen mukaan lähtevät ainoastaan ne, jotka haluavat sen asian tapahtuvan sillä tavalla. Alkuun on siis kyettävä keskustelemaan sekä keinoista että syistä, sen sijaan että ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan.

Asioiden tärkeys onkin varsin yksilöllinen näkemys. Yhteistyö ei ole juurikaan mahdollista, jos osa mukana olevista ei pidä asiaa niin tärkeänä, että ottaa siihen tekemiseen osaa. Jos tekemisen sijaan vaan jahkaillaan sen jälkeen kun on jo päätetty tehdä, asia ei juurikaan etene. Lukematon määrä mahdollisesti positiivisia muutoksia tekevistä ryhmistä onkin kasahtanut juuri siihen ongelmaan, että suunnitelmaa ei joko ollut alkuunkaan tai se oli niin leväperäinen, ettei edes tiedetty mitä ollaan tekemässä. Toki on muistettava, että aniharva taistelu menee juuri kuten on suunniteltu alun jälkeen, joten jokainen suunnitelma on oltava elossa ja mukautuva tarvittaessa.

Vallankäytössä, jota jokainen asian muuttaminen omalla tavallaan on, on yksi tärkeä asia joka usein unohtuu tai puuttuu jopa kokonaan - resurssit. On se sitten aika, raha tai ”saappaat kadulla”, sitä valtaa on lähestulkoon mahdotonta käyttää ilman niitä resursseja. Millä tahansa ryhmällä voi siis olla valtava määrä potentiaalista valtaa, mutta jos resurssit uupuvat, sitä valtaa ei kyetä käyttämään. Monasti on siis ensin kyettävä keräämään riittävä määrä resursseja päästäkseen alkuun, nimittäin se kuoppa ei täyty jos sora, ämpäri tai aika sen sangon kantamiseen uupuu. Ajalla voidaan usein kompensoida rahaa ja päinvastoin, mutta puuttuvien saappaiden korvaaminen on usein haastavampaa. Suuri määrä ihmisiä voi saavuttaa jo varsin pienellä ajan ja/tai rahan käytöllä merkittäviä asioita, kunhan ollaan puhaltamassa siihen yhteen hiileen. Sosiaalinen media on tässä kohden merkittävä työkalu, kunhan kaikki tietävät mitä ja miksi jokin asia ollaan tekemässä tietyllä tavalla.

Itsensä muuttaminen on moninkerroin helpompaa kuin muiden, joten jos siihen jonkin asian muuttamiseen tarvitaan jonkin muun tahon tai ryhmän tekemään se itse asia, tarvitaan toimiva strategia siihen muihin vaikuttamiseen. Kaikkiin ihmisiin voidaan vaikuttaa tavalla tai toisella, joten mikä tahansa muutos on mahdollinen kunhan tiedetään oikea kohde ja oikea strategia sen kohteen ohjaamiseen haluttuun suuntaan. Jos ei tiedä kuka/ketkä ovat suoraan asiasta vastuussa, saatetaan tuhlata valtava määrä resursseja tyhjänpäiväiseen.

Aina ei kuitenkaan voi osoittaa sitä jotain yhtä tahoa jonka tulee muuttua, vaan tarvitaan suurempia yhteiskunnallisia muutoksia useammalta suunnalta. Tämä voidaan tehdä useammalla eri tavalla - joko suoraan näihin moneen eri tahoon vaikuttaen tahi epäsuorasti joko näihin ryhmiin tai heidän vaikutuspiiriinsä näkemyksiin puuttuen. Laajimmillaan saatetaan jopa vaatia koko kansan yleisen mielipiteen muuttamista johonkin asiaan kiinni päästäkseen. Mahdollista? Toki, mutta se vaatii runsaasti enemmän valtaa ja resursseja sen käyttämiseen. Tärkeää onkin tunnistaa ja tunnustaa se, kuinka ne omat rahkeet riittävät. Suuri virhe onkin lähteä niitä tuulimyllyjä vastaan taistelemaan tuuleen huutamalla. Jos ei itse halua kehitellä mallia, jolla yleiseen mielipiteeseen voidaan vaikuttaa, voisi ottaa mallia männäpäivien onnistuneista projekteista.

Mitä suurempi asia tai ihmisryhmä johon halutaan vaikuttaa, sitä kovemmat paukut on oltava piipussa. Resurssien tuhlaaminen ei yleensä ole kannattavaa, joten liian suuren kohteen valitseminen ja kuvitelma, että siihen kykenee vaikuttamaan johtaa yleensä vain turhautumiseen. Nämä ovat kaikki kuitenkin vain suunnitelman yksityiskohtia ja nyt päästäänkin siihen isompaan kysymykseen…

Pitäisikö sitä jotain asiaa muuttaa ja kenen maailmankuva olisi niin ”oikein”, että kaikkien tulisi sillä tavalla elää? Itse en ainakaan edes kuvittele tietäväni vastausta näihin kysymyksiin, vaikka moneen asiaan omaankin näkemyksen, joka olisi mielestäni tavalla tai toisella ”parempi” kuin tämä nykyinen sirkus. Kun ei yritä vaikuttaa vaan jakaa ainoastaan näkemyksiään onkin mielestäni hyödyllisempi vaihtoehto maailman ”parantamiseksi”. Jokainen voi itse päättää olisiko se jokin muutos tai asia itselle suotuisampi vaihtoehto kuin se nykyinen mikäonkaan. Jokaisen kun tulisi kantaa ihan itse vastuu siitä omasta elämästään ja päätöksistään. Olemme itse vastuussa omasta onnellisuudestamme, emme kenenkään muun. Emme usein voi vaikuttaa asioihin, mutta voimme vaikuttaa miten niihin asioihin suhtaudumme. On siis tunnistettava mihin voimme vaikuttaa ja ehkäpä vielä tärkeämmin, mihin niistä mihin voimme vaikuttaa, tulisiko niihin vaikuttaa… Meidän ei siis tarvitse hyväksyä jotain asiaa, mutta se ettemme hyväksy asiaa, ei tarkoita että meidän tulisi siihen sekaantua. Toisaalta taas maailma ei muutu paremmaksi itsestään, tai niin ainakin väitetään. Ehkäpä se kuitenkin muuttuu, jos jokainen muuttaa vain yhtä ihmistä - itseään.