Tilastokeskuksen mukaan noin joka viides (pyöristetään positiivisemmaksi) suomalainen työssäkäyvä on valtiolla tai kunnalla töissä. Ongelmahan ei olisi minkäänmoinen, jos valtiolla olisi rahanluontioikeus itsellään - se voisi itse painaa sen rahat jotka se tarvitsee. Mutta kun tämä byrokratiakoneisto maksatetaan niiden muiden tilipussista, alkavat ne pikkuviat järjestelmässä pakkautumaan. Suomi taitaakin olla maailman kärkimaita siinä suhteessa, montako virkamiestä on kansalaista kohden? Voidaan toki sanoa, että moinen takaa järjestelmän vakauden, kun välissä ei ole yksityisiä toimijoita omaa etuaan ajamassa, mutta tämä olisi totta ainoastaan silloin, jos se koko koneisto toimisi kansalaisten edun mukaisesti.
Koko järjestelmä on kuitenkin läpeensä mätä ja lähes ainoa syy miksi paska ei ole osunut vielä ihan täysin tuulettimeen ovat ne lukemattomat ihmiset, jotka edelleen koettavat tehdä hyvää työtä kannattelemalla järjestelmää. Kaksoisvaltio estää niin kaatumisen, kuin muutoksen, jota on kaivattu jo vuosikymmeniä. Kun ylin maan johto annettiin maan ulkopuolelle, ensin EU:lle ja sitten loput on jaettu muiden vastaavien organisaatioiden kesken (kuten NATO), kaksoisvaltion rooli muuttui huonojen päätösten ehkäisemisestä ylhäältä annettujen käskyjen noudattamiseen ja paskan valuessa aina alaspäin, laittamaan se kansa maksamaan kaikista virheistä.
Jos kuviteltaisiin ideaalinen maan johto ja kaksoisvaltion virkamiehistö, mutta olisimme edelleen kiinni EU:ssa, olisimme toki edelleen kusessa, mutta ei ihan kaulaa myöten kuten nyt. Ylhäältä tulevat käskyt ja säännökset olisi tarkkaan punnittava ja niiden haitat kansalle minimoitava. Vapaaehtoiset osat ohitettaisiin suoralta kädeltä ja joka ikiseen kohtaan pyrittäisiin hakemaan poikkeuksia, joita monet muut maat ovatkin hakeneet ja saaneet - mutta ei Suomi, koska olemme mallioppilaita auktoriteettien perseennuolennassa. Vaikka jokin asia vaikuttaisikin kansaan ylhäältä annettuna negatiivisesti, se voitaisiin usein kompensoida maan sisäisesti laittamalla oma maa ja kansalaiset ensimmäiseksi prioriteetiksi. Koko virkakoneisto siis suojelisi kansaa ylikansalliselta vallalta ja vaikka olisimmekin edelleen alistettu kansa, maan sisällä asiat toimisivat edes jotenkuten. Suomalaisilla on kuitenkin vuosisatojen kokemus olla vieraan vallan alla ja sotia heidän sotansa viimeiseen suomalaiseen asti. Nykyisten päättäjien ansiosta voimme ehkä pian jatkaa tuota vanhaa traditiota?
Vaikka siis joutuisimme maksamaan hyvin lähelle maanpetokseen syyllistyneiden päättäjien meille langettamaa laskua EU:n suhteen, kansan etua ajava maan johto kykenisi ongelmaa paljon lievittämään. Toki he ensimmäisenä päätöksenään eroaisivat EU:sta ja pyyhkisivät persettä kaikilla kansainvälisillä sopimuksilla, joista on haittaa kansalle, mutta se on toinen asia. Nimittäin tämä koko länsimainen demokratia kaksoisvaltioineen on aina, joka paikassa, toiminut varsin toisenlaisella periaatteella joka on tunnustettu ja tunnistettu moneen kertaan. se taktiikka on ollut: Johtoon on laitettu aina se suurin persereikä. Jos sinne vahingossa on äänestyksessä lipsahtanut hyvä tyyppi, siitä on päästy eroon nopeutetulla poistumisella. Joka ikisen portaikon huipulla byroslaviassa on vallassa aina muiden vastaavien kanssa hyvin toimeen tuleva henkilö ja kun ne muut ovat aina oman sarjansa suurimpia persreikiä, huipulla pysyäkseen on oltava tai tultava heidän kaltaisekseen jos haluaa pysyä siellä portaikon huipulla. Alemmilla portailla on runsaasti pyrkyreitä odottamassa vuoroaan apinoiden kuninkaaksi.
Byroslaviassa kun oma etu tulee aina ennen muiden etua, mutta ne ”muut” on jaettu vielä useampaan eri kategoriaan ja tässä hierarkiassa on selvä jako kuka saa ennen muita oman osansa. Oma perhe ja kaverit sekä kaverin kaverit ovat listalla aina ennen niitä muita pulliaisia, joten verkostoituminen on avainasemassa pinnalla pysymisessä. Oli se sitten valtakunnallinen tai vaan paikallinen päätöksiä tekevä toimielin, jostain kumman syystä ne samat toimijat sattuvat aina saamaan tahtonsa läpi siinä kun muut häviävät. Samat verkostot sitten tukevat jäseniään kun jossain aukeaa uusi palkkiovirka tai kun kansalta taas mennään kysymään kenen saappaan polkemaksi haluat seuraavaksi tulla. Näistä hyvä-veli-verkostoista ei liioin parane turhan kovaan ääneen puhua, koska heillä on yhteyksiä koneiston sisällä joka suuntaan ja siksi asiat alkavat jostain syystä hankaamaan kovasti vastaan. Toki se kolmen vuoden hidastelu että pääsee kotoaan ulos on puhdasta sattumaa erään verkoston johtajalle vittuilun jälkeen, mutta ei siitä enempää.
Kun joka ikinen paikka missään johtavassa asemassa on aina kilpailulla päätetty, on sulaa hulluutta olettaa yhdenkään rehellisen ja suoraselkäisen ihmisen koskaan pääsevän mihinkään merkittävään asemaan. Nämä vuosikymmenten/satojen aikana muodostuneet verkostot pitävät aina huolen omistaan ja jos katsoo vaikkapa sinne Suomen itsenäistymisenkin aikoihin, ne vanhat vallan verkostot olivat varsin hyvin voimissaan ja saivat oman tarinansa aina yleiseksi mielipiteeksi näkyviin.
Mutta miksi sitten asiaan ei tule muutosta, kun saammehan vapaasti äänestää vaaleissa? Voisikohan siinä olla vaikuttavana tekijänä se, että ne ihmiset siellä alemmilla portailla ovat riippuvaisia järjestelmän pystyssä pysymisestä? Ei kannata horjuttaa venettä, kun itse on ensimmäisenä putoavien joukossa. Kannattaa tukea ja äänestää sitä kaveria, koska siitä on paljon enemmän hyötyä itselle kuin ajatella niitä kaikkia muita. Ja kun lähes kaikki ajattelevat samalla tavalla, saadaan sama järjestelmä kerta toisensa jälkeen. Eri verkostojen valtasuhteet elävät toki vuosien saatossa ja he kilpailevat keskenään, mutta mitä ylemmäksi siinä hierarkiassa mennään, sitä yksimielisempiä päätöksistä ollaan koska keskinäinen kilpailu vaarantaisi koko verkoston olemassaolon.
Nyt jengi on ihan täpinässä keräämässä pressakortteja Väykälle (tulos tiedetään lähipäivinä kuinka kävi), kun ne puolen tusinaa muuta ehdokasta ei päässyt lähellekään kilpaillessaan keskenään. Ja mitä sillä saavutetaan? Äänestysprosentti nousee, siis kokonaisäänien määrä, joka on ainoa luku jota todellisuudessa seurataan - se kertoo moniko edelleen uskoo näiden verkostojen oikeutettuun valtaan. Mutta jos ei nyt, niin kyllä se varmasti ensi kerralla kunhan vaan kaikki äänestää oikein! Ne tuhannet ja taas tuhannet byroslavian virkamiehet jatkavat edelleen asemissaan, vaikka koko eduskunta saataisiin vaihdettua. Ja kaikki ne paskantärkeät virkamiehet suojelevat asemaansa niin kansan, kuin niiden hyvien koneiston tyyppien kustannuksella. Kansalla olisi teoriassa valta muuttaa se kaikki, mutta kun lähdetään napit vastakkain vuosikymmeniä asemiinsa juurtuneita verkostoja vastaan, tarvitaan vähintään vastaavat resurssit siihen valmiiksi. Järkevästi pelaamalla se juurakko voitaisiin toki katkoa, yksi juuri kerrallaan… mutta siitä ei saisi mainetta ei mammonaa, ainoastaan paskat niskaansa joka suunnasta, koska se horjuttaa niin monen asemaa.
Muiden tekemää peliä ei voi voittaa pelaamalla niiden säännöillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti