Tässä tullut taas vaihteeksi kuunneltua Aalto-yliopiston Esa Saarisen systeemiajattelu-luentoja samalla kun tullut lueskeltua hänen Filosofia!-teostaan, tuli mieleen että siitäkin on jo kaksi vuotta kun seinälle ripustettiin omalla nimellä varustettu plakaatti Prof. Dr. h.c. of Philosophy. Itselle sinänsä varsin merkityksetön taulu, mutta auktoriteetteihin uskoville se vissiin merkitsee automaattisesti oikeassa olemista, joten … olen kai sitten oikeassa?
Saarisen 2023 luento alkaa Evansin kaksiprosessimallista ajattelusta, missä ensimmäinen systeemi on nopea, intuitiivinen ja automaattinen ajattelu, joka perustuu kokemukseen ja pikaisiin havaintoihin usein tunnepohjalta. Toinen taas on syvällistä ja hidasta, analyyttista ja harkittua ”aktiivista” ajattelua, eli funtsitaan asiaa syvällisemmin. Tätä toista vaaditaan uusien ongelmien ratkaisuun ja tarkempaan harkintaan, mikä tuntuu monella jäävän usein kokonaan tekemättä. Näiden kahden yhdistelmällä ihminen sitten ajattelee asioita ja perustaa toimensa niihin. Ensimmäiseen ajatteluun kykenevät enemmän tai vähemmän kaikki aivoilla varustetut olennot, toinen on ihmisille erityinen ja varsin nuori tapa märehtiä asioita.
Vaikka saarisen videoita onkin katsottu jo yli 2 miljoonaa kertaa ja arviolta miljoonan tunnin ajan, ei se ainakaan tuohon kansan ”toisinajatteluun” ole tainnut kovinkaan merkittävää lommoa tehnyt? Suurin osa ihmisistä kun toistaa vaan reaktiivisesti ulkoa kuultua ja keskustelu heidän kanssaan on varsin monasti lähinnä ajan hukkaa. Jos nimittäin haluaa tietää miten se ”vastapuoli” ajattelee, taitaa olla parempi lukea jokunen kirja tahi kuunnella joitain luentoja aiheesta, kuin koettaa saada tolkkua vesitetyistä tulkinnoista, joita ihmiset etenkin somessa käyttävät. Eri ryhmillä kun on jostain syystä lähes poikkeuksetta lähes täsmälleen samat kommentit ja argumentit, mikä voisi osoittaa ettei se näkemys ole varsinaisesti muuta kuin omaksuttu kanta, itsenäisen ajattelun sijaan.
Mutta miksi olisikaan? Itsenäiseen ajatteluun kyllä niin Saarinen kuin monet muutkin kannustavat, mutta nyky-yhteiskunnassa on paljon helpompaa olla ja elää kun pitää omat näkemykset vain omana tietonaan. Vain niillä auktoriteeteilla on lupa tuoda julki uusia näkemyksiä, joista sitten valitaan se oikea sen mukaan mihin ryhmään kuuluu. Onhan sekin toki itsenäistä ajattelua, koska ihan itse toistaa opittuja argumentteja, mutta veikkaisin että jos Sokrates tulisi nyt kadulla vastaan, ei yhteenkään näkemykseen löytyisi ainuttakaan omaa pohdintaa. Toki Sokrates jo osoitti aikoinaan, että ei kannata kysyä vaikeita kysymyksiä yksinkertaisista ja itsestäänselvistä asioista…
Ei kannata olla oikeassa kun hallinto on väärässä - tämän Voltaire ja moni muukin on tiennyt jo hyvän aikaa. Viimeistään silloin, kun niitä omia virallisesta tarinasta poikkeavia näkökulmia tuo julki, törmää siihen valliin joka on rakentunut sen virallisen tarinan ympärille. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan koskaan poikkea siitä tarinasta, joten heillä ei ole mitään tartuntapintaa siihen maailmaan, jossa ns. ”väärinajattelijat” elävät. On toki runsaasti aiheita, joista voidaan myös olla eri mieltä ja silti pysytellä sen vallin ”oikealla” puolella, että mahdollisuus kohtuullisen turvallisiin keskusteluihin olisi kuitenkin olemassa.
Sosiaalinen media ei tosin taida olla se oikea paikka käydä keskusteluja, etenkään niistä asioista, jotka ovat sen virallisen tarinan Overtonin ikkunan karmien rajalla tai sen takana. Välittömien vastausten puute on eräs ongelma niissä somekeskusteluissa, mutta jos ajatellaan menneitä aikoja, ihmiset kykenivät käymään syvällisiä keskusteluita kirjeiden välityksellä eli vastausten saamiseksi saattoi joutua odottelemaan kuukauden päivät. Aika ei siis pitäisi olla rajoite, mutta harvan mielenkiinto säilyy missään keskustelussa tunteja pidempään, saatikka päiviä jos toinen menee vaikkapa välissä töihin tahi nukkumaan.
Tästä kaikesta onkin noussut uudehko ilmiö, eli ”estän kaikki kanssani eri mieltä olevat”-tekniikka. Ei siinä, harvemmin sitä tulee netissä vastaan tahoja, jotka edes haluaisivat keskustella asiasta vaan he lähinnä toistavat ulkoa opittuja näkemyksiä. Mistä tämän voi päätellä? Siitä, että vastaukset ovat aina samoja. Tyypillisimmin näitä opittuja kommentteja näkee uskon asioissa, eli ateistit vs. uskovaiset tai lätty vs. pallo keskusteluissa. Yhtä ainutlaatuisia vastauksia saa toki myös politiikasta puhuttaessa, mikä johtunee siitä, että valtiousko ja oman puolueen seurakunta eivät juurikaan eroa muiden uskontojen pyhistä kirjoista ja niiden toistosta. Joten kannattaako niistä sitten edes somessa tai muualla vääntää, kun samat voi lukea tahi kuunnella omaa tahtiaan netistä? Toki se ”tutki itse” ei liioin toimi, koska samasta asiasta voi olla satoja näkemyksiä ja juuri sen vastapuolen kuvittelemaan oikeaan lähteeseen ei yleensä viitata suoraan. Itse en tosin lähde yleensä ketään estämään (tosin olen tullut estetyksi varsin usein), ellei kyseessä ole joku maahisen mulkero joka koettaa henkilöön käymällä voittamaan argumentin. Paljon helpompaa vain ohittaa moinen kommentti/tyyppi ja antaa hänen mölytä rauhassa. Toisaalta, somessa näitä taulapäitä voi käyttää myös hyödykseen - joka ikinen kommentti ja reaktio antaa algoritmille viestin, että nyt on jotain tärkeää meneillään, eli vastaamalla myös niihin typerimpiinkin juttuihin saa näkyvyyttä omalle sanomalleen, jos sitä pitää tärkeänä.
Joten kannattaako sitä ajatella itse syvällisemmin asioita, etenkin jos se oma näkemys poikkeaa virallisesta tarinasta? Kyllä. Se on elinehto koko ihmiskunnalle ja sananvapautta tulisi aiheen suhteen käyttää. Kannattaa kuitenkin olla sen verran fiksu, ettei kylvele niitä tiedonjyväsiä ihan kaikkialle koska juurtuakseen, pitää sen maaperän olla kunnossa. Siksi tämäkin teksti olisi kannattanut aloittaa jollain propagandasta opitulla iskulauseella, koska se olisi virittänyt lukijan haluttuun tilaan ja täten omaksumaan sen tiedon paljon todennäköisemmin. Mutta silloin se sotisi vahvasti omia arvojani vastaan, joidenka mukaan toisten manipulointi niin omaksi eduksi kuin ”yhteiseksi hyväksi” ei ole juurikaan oikeutettua. Jokaisen tulisi ajatella ihan itse ja päättää sitten harkinnan jälkeen asioista, ei niin että lähes kaikki viestintä on rakennettu vaikutuksen maksimoimiseksi.
Tai no, koko "kannattaako olla eri mieltä" voitaisiin tiivistää 14.3.2022 Ukkolan tekemään Pekka Kallioniemen haastatteluun, eli "kaikki jotka ovat kanssani eri mieltä, ovat Putinin rahoittamia".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti