Algoritmien luoma hulluus

Bloomberg oli hiljattain julkaissut lyhyen klipin Al Goren pitämästä puheesta (alkuperäinen twatterpostaus ja kansantubesta kopio), jossa hän puhuu algoritmien luomasta AI:sta - Artificial Insanity, eli keinotekoinen hulluus. Tämä uhkaa demokratiaa ja on kuin AR-15 joka tulisi kieltää! Hän ei ole sinällään väärässä näissä väitteissään, mutta jättää joko tietämättömyyttään tahi tyhmyyttään, tai sitten täysin tietoisesti ja tahallaan, muutaman oleellisen asian mainitsematta. Tavan kansalle ja tähän samaan lahkoon kuuluville viesti tietysti uppoaa kuin kuuma veitsi voihin, mutta jos ongelmaa lähtee purkamaan yhtään syvällisemmin, puheessa annettu uhkakuva saa varsin toisenlaisen merkityksen.


Mikä ihmeen algoritmi?

Ennen kuin kaikki puhuivat tekoälystä, puhuttiin algoritmeista, jotka tässä kontekstissa ovat hyvin yksinkertaisia tekoälyn kaltaisia ohjelmanpätkiä, jotka yleensä mukautuvat omissa rajoissaan tilanteen mukaisesti. Sosiaalisessa mediassa tämä tarkoittaa, että algoritmi on se, mikä päättää mitä juuri sinulle näytetään. Jos tilannetta vertaa esimerkiksi foorumeihin tai niitä edeltäneisiin keskustelupalstoihin, niissä lajittelu tapahtui yleensä puhtaasti ajan mukaan - viimeisin postaus näytetään ensin ja ihmiset olivat itse vastuussa julkaisujensa oikeasta sijainnista eli sen kategoriasta tai aihealueesta. Käyttäjät voivat yleensä itse päättää näytetäänkö ensin esimerkiksi uusin tai suosituin, pääajatuksena on kuitenkin että käyttäjä itse valitsee mitä näytetään. Tämä toimii kohtuullisen hyvin, kun määrät ovat kymmenissä tai sadoissa, mutta mitä tapahtuu kun uusia postauksia on satoja tuhansia tai miljoonia samankaltaisista aiheista? Otetaan siis algoritmit avuksi tekemään jotain tolkkua siihen tietotulvaan.

Pitkään esimerkiksi Youtuben algoritmi toimi pääpiirteittäin niin, että se seurasi mitä yksittäinen käyttäjä hakee ja katsoo, jonka perusteella se ehdotti seuraavaa videota. Koska algoritmi seurasi kaikkien käyttäjien toimintaa, se osasi ehdottaa videoita sen perusteella, mitä muut sen mielestä samankaltaiset ihmiset katsoivat ja jos jokin video kelpasi kaikille samankaltaisille, se lähti ”trendaamaan” ja sitä ehdotettiin sitten lähes kaikille. Youtuben tehtävänä kun oli koukuttaa ihmiset viettämään mahdollisimman paljon aikaa heidän alustallaan ja täten parhaan mahdollisen videon löytäminen oli tärkeää koska mainostajat toivat rahan kassaan ja heille taas oli tärkeää olla mahdollisimman paljon näkyvillä - siksi suosituimpien ohjelmien alkuun oli tunkua, aivan kuten televisiossa. Sama tekniikka oli käytössä myös muilla alustoilla, eli jos jokin postaus näytti kiinnostavan, sitä ehdotettiin myös muille. Koska postauksia oli paljon, ne piti järjestellä jollain tavalla muutoin kuin pelkässä aikajärjestyksessä, ettei ne ”tärkeät” postaukset vaan hukkuneet sinne tsiljoonaan vähemmän merkittävään asiaan. Koukuttaminen viettämään aikaa oli prioriteetti joka alustalla ja on myös edelleen tänäkin päivänä.

Ajan kanssa kuitenkin huomattiin, että täysin orgaaninen kasvu ja sanoman levitys aiheutti sen, että myös sen alustan agendan vastaiset asiat saattoivat levitä räjähdysmäisesti. Ja kuka haluaisi levittää ”vastapuolen” sanomaa omalla alustallaan ja auttaa heitä? Ei niin kukaan, joten algoritmeja alettiin hienosäätämään ja julkaisuja merkitsemään käsipelillä joko ylös- tai alaspäin sen näkyvyydessä. Koska algoritmit niputtivat samankaltaiset käyttäjät yhteen ja heidän välillään julkaisuja ehdotettiin, tämä johti ”kuplautumiseen” - samankaltaisille ihmisille näytettiin samankaltaista materiaalia. Tässäpä olikin siis ongelma - väärät näkemykset levisivät kulovalkean tavoin kuplien sisällä ja Al Gore nosti Q-Anon liikkeen esiin yhdeksi esimerkiksi tämmöisestä vaarallisesta kuplasta jonka algoritmit loivat.


Kolme seurausta algoritmeista

Ensiksi, se aiheuttaa kuplautumisen ja sen kuplan sisällä tieto leviää edelleenkin varsin tehokkaasti, koska edelleen halutaan koukuttaa ihmiset käyttämään mahdollisimman paljon aikaa alustalla. Näille klustereille (kuten Twatter niitä kuplia kutsuu) näytetään siis lähestulkoon vain siihen samaan klusteriin kuuluvien julkaisuja, jotka sitten järjestetään edelleen sen algoritmin määrittämällä tavalla eli suosituimpia nostetaan ylös ja heikommin suosittuja alas. Tarkoitus kun edelleenkin on pitää käyttäjät kiinni sillä alustalla, siitäkin huolimatta että he saattavat jakaa agendan vastaista sanomaa. Ja juuri siksi se klusterointi on niin tehokas keino varmistaa, että se ”väärä” sanoma ei liioin leviä klusterin ulkopuolelle.

Toisekseen, algoritmit mahdollistavat kohdistetusti tiettyihin ryhmiin vaikuttamisen, siinä kun valtamedia ja vastaavat kaikille näkyvät asiat vaan lätkäistään joka ruudulle. Tästä on esimerkiksi todisteita, että vaalien alla on lähetetty ”muista äänestää” mainoksia niille, joiden halutaan äänestävän siinä kun niiden ruuduille, joiden ei haluta äänestävän, syötetään jotain hömppää kiinnittämään huomio ja jopa unohtamaan koko äänestäminen. Propagandassa kohdistettu viesti on aina tehokkaampi kuin yleistetty kaikille siihen suuntaan kerrottu sanoma, joten algoritmien muodostamat klusterit ovat paljon tehokkaammin manipuloitavissa. Sen lisäksi että ne halutut sanomat ovat kohdistettuja, algoritmit pitävät huolen myös siitä, että ”vääriä näkemyksiä” ei näytetä kuin jo valmiiksi sitä mieltä oleville. Algoritmien luojat siis päättävät mitä näytetään ja kenelle näytetään tai jätetään näyttämättä.

Kolmanneksi, valta narratiivin ohjauksesta siirtyi teknologiajäteille kuten Micro$oft, Meta ja Google. He päättävät algoritmin toiminnasta omalla alustallaan, eli he päättävät mitä sinä näet ja ennen kaikkea mitä sinä et näe. Rahan valta siis kasvoi merkittävästi, mikä ei ole lainkaan demokraattisten ihanteiden mukaista jossa kansa päättäisi asioista. Lähes täydellinen mielipiteiden ohjaus tietoa rajoittamalla, niiden toimesta joita kansa ei ole millään yhteisellä päätöksellä valinnut. Mutta se on se hinta, jonka jokainen käyttäjä joutuu maksamaan ”ilmaisesta” palvelusta. Ja nyt kun näillä jäteillä on vielä kehittyneemmät tekoälyt käytössään joita ihmiset sitten käyttävät, mikä voisikaan mennä pieleen?


Uhka demokratialle

Mikä näitä Al Goren kaltaisia päättäjiä kyrsiikin on se, että heillä itsellään ei ole enää valtaa päättää mitä kansalle kerrotaan. Kun televisio, radio ja sanomalehdet olivat kansan päätiedonlähde, poliitikot tiesivät mitä kautta he saivat sanomansa julki halutulla tavalla. Mutta kun some on ajanut näiden edelle, narratiivin ohjaus on siirtynyt pois valtamedioiden käsistä somejättien algoritmeille… Mutta hetkonen, ne valtamediat JA somejätit ovat samojen tahojen omistuksessa. Jos tämä myönnettäisiin, koko demokratian illuusio murenisi. Ennenvanhaan oli paljon helpompaa teeskennellä poliitikkojen olevan vallassa, kun he saivat äänensä mediassa kuuluviin ja täten ohjasivat kansan yleistä mielipidettä, mutta nyt näitä puhuvia päitä ei enää tarvita koska kaikki voidaan hoitaa algoritmien välityksellä. Tämä on se todellinen uhka demokratialle.

Ei siis uhka kansanvallalle, koska sitä ei koskaan ole ollutkaan, vaan uhka sille illuusiolle joka kansalla edelleen on tästä länsimaisesta demokratiasta. Jos kansa havahtuisi siihen, kuinka helposti heidän mielipiteitä ohjataan puhtaasti tiedon välityksellä, he saattaisivat alkaa vaatimaan muutosta asiaan. Onneksi se muutos, joka tässä saattaa tapahtua, on se, että näiden somejättien algoritmien säätämistä aletaan säännöstellä lainsäädännöllä. Eli siis poliitikot määräävät miten algoritmit pitää asettaa niillä alustoilla, joiden omistajat kertovat poliitikoille miten niitä sääntöjä pitää määrätä. Huomannet ongelman?

Mitä siis tässä todellisuudessa ajetaan? Manipuloinnin laillistamista. Nyt se manipulointi tehdään teknologiajättien toimesta ja säännöillä, mikä osoittaa että kansanvaltaa ei ole lainkaan, mutta jos poliitikot saavat päättää ne säännöt, se on demokraattista. Siis demokraattista, kun oikeat vallanpitäjät sanovat poliitikoille, miten he haluavat tarinaa ohjattavan ja sitten poliitikkojen käskystä tehdään täsmälleen samaa kuin aina ennenkin, mutta oikeutetusti. Tervetuloa sääntöpohjaiseen järjestelmään, missä kaikki tehdään yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi.

Algoritmien vertaaminen rynnäkkökivääriin onkin sinänsä osuva, koska väkivaltamonopolit valtioiden hallussa eivät koskaan ole sotineet tai tappaneet sivullisia tai väärää mieltä olevia?

Kyllä, algoritmit ovat vieneet hulluuden aivan uudelle tasolle ja kansalle pitäisi teeskennellä, että mielisairaalan lukkojen avaimet ovat luotettavissa ja turvallisissa käsissä. Kapitalismia Al Gore oli myös korjaamassa siinä samalla, mutta mikäs vika tässä kapitalistisessa sananvapaudessa sitten on? Ai niin, kun piti näytellä demokratiaa… Luotu kollektiivinen hulluus oikeutetusta vallasta kaikkien ylitse.