Jos se toimii, ei sitä kannata korjata. Sun Tzun oppien mukaisesti armeija taistelee tehokkaimmin, kun sillä ei ole pakokeinoa ja juuri tätä oppia näytetään käytettävän varsin monessa tilanteessa nykypäivänäkin - niin perinteisessä sodankäynnissä kuin kulttuurisodassa ja massojen ohjauksessa.
Nurkkaan ajettu eläin on usein vaarallinen ja siksi minkä tahansa ryhmän ajaminen tilanteeseen, jossa sen on pakko taistella selviytyäkseen antaa sille yllättävät voimavarat. Samalla logiikalla vastustajan ajaminen sinne nurkkaan on siis mahdollisesti huono strategia, tosin ylivoimainen taho saattaa pyrkiä ajamaan heikomman vastustajan nurkkaan lopettaakseen sen. Perinteisessä sodankäynnissä se nurkkaan ahdistaminen saattaa siis olla toimiva strategia, mutta kulttuurisodassa missä sitä vastapuolta ei voida ”lopettaa” taktiikka ei yleensä toimi niinkään hyvin.
Se ”joki”, ylitsepääsemätön este, kun tuppaa usein olemaan kuvitteellinen, ei mikään todellinen seinä vastassa josta ei pääse yli ei ympäri. Ihmisten mielikuvissa se saattaa toki siltä vaikuttaa, kun heille tarjotaan ulkoa ne sallitut vaihtoehdot ja omat aivot on laitettu narikkaan pelon seurauksena. Siksi tämä taktiikka onkin niin yleisesti käytössä, koska on niin naurettavan helppoa luoda se iso paha mörkö ja seinä jota ei voi välttää. Jaa niin kuinka? Medialla…
Suomessa tämä on varsin selvästi nähtävissä Venäjän suhteen - meillä on iso paha vihollinen joka pakottaa meidät pelkäämään ja joskus tulevaisuudessa taistelemaan henkemme edestä. Mielikuvilla luotu tilanne jota toistetaan päivästä toiseen, joten täytyyhän sen olla totta, eikös, koska eiväthän ne nyt valehtelisi moisista asioista? Pienemmässä mittakaavassa sama malli on käytössä niin ”woke”-piireissä, kuin myös sitä vastustavissa ryhmissä. Isot pahat konservatiivit haluavat kieltää woketuksen ja sen ollessa elämän ja kuoleman kysymys, ollaankin selkä seinää vastaan. Aivan samoin kuin että kansa taistelee selviytymisestään koska maahanmuuttajat hyökkäävät ja kansamme katoaa! Osin siis todellisia pelkoja, osin kuvitteellisia ja vaihtoehdot annetaan ulkoa sen sijaan että asiaa edes yritettäisiin ratkaista jollain muulla tavalla.
Toinen malliesimerkki on tämä Israel/Gaza tilanne. Molemmat osapuolet kertovat taistelevansa varmaa tuhoutumista vastaan ja tilannetta pyritään laajentamaan kaikkialla maailmassa, että se ”meidän” puoli tarttuisi aseisiin ja alkaisi henkensä uhalla taistelemaan sen ”oikean” puolen riveissä. Vastapuoli demonisoidaan kaikin keinoin, oma puoli tekee kaiken oikein ja sivustakatsojia ei sallita - sinun on pakko valita puolesi tai muutoin mahdollistat kansanmurhan! Kun molemmat osapuolet kertovat samaa tarinaa omalta kannalta, pitäisi hälytyskellojen soida korvien välissä, mutta ei, koska ME olemme hyvän ja oikeudenmukaisuuden puolella ja vastapuoli on paha.
Nämä esimerkit riittänee osoittamaan miten temppu tehdään ja miten sitä on naurettavan helppoa käyttää kansaa vastaan. Suurin osa ihmisistä ajattelee tunteillaan ja tunteisiin vetoava viestintä on hanskattu pitkään ja viilattu lähes täydelliseksi nykypäivänä. Tämä siis silloin, kun halutaan se jokin ryhmä taistelemaan henkensä edessä. Mutta mitä jos jokin ryhmä on ajettu selkä jokea vasten ja he ovat valmiita taistelemaan silloin kun se ulkopuolinen taho ei sitä halua?
Helppo homma, annetaan pakokeino sallitun varoventtiilin kautta! Nyt seuraavissa vaaleissa se just tämä puolue pelastaa sinut ja päästää sinut ahdingosta! Ai vaaditaan toimia ennen vaaleja? Pidetään komeita puheita ja luvataan tehdä asialle jotain, joka kuulostaa hyvältä pintapuolisesti mutta ei tule koskaan toimimaan tai menemään läpi! Ehkäpä äärimmäisissä tapauksissa annetaan jokin myönnytys muuttamalla jotain lakia tai säännöstä, joka sitten antaa sen kuvan, että suunta on parempaan. Taistelua ei enempää tarvittu, saatiin selvä erävoitto ja kaikki on nyt riittävän hyvin - vastarinta lopahti saman tien kun osa korona-rajoitteista poistettiin.
Ikävä kyllä tämä selkä jokea vastaan ajaminen on niitä harvoja asioita, joka saa suuret joukot puhaltamaan yhteen hiileen riittävällä teholla. Massojen ohjaus on osattu jo niin pitkään, että tilanne kuin tilanne voidaan kääntää lähes aina vallanpitäjien hyödyksi tai ainakin se jännitys laukeamaan niin että varoventtiili pitää tilanteen kurissa. Ehkäpä niitä ”onnistuneita” kansan voittoja historiasta löytyy, mutta en nyt kyllä saa yhtä ainoaa tapausta päähäni joka olisi aiheuttanut pysyvän positiivisen muutoksen. Lyhytaikaisia, toki, joten onko siihen tyytyminen jos haluaa lähteä pelaamaan valtapeliä massoja käyttämällä? Parempi kuin ei mitään saada pieni lyhytaikainen muutos, vai tulisiko sihdata korkeammalle?
