Vaalisirkuksesta

Seuraava vaalisirkus lähestyy ja kansasta kuoriutuu jälleen kerran politiikan kokemusasiantuntijoita, jotka kaikki tietävät olevansa oikeassa ja tietävänsä totuuden. Todellisuus ei voisi paljoakaan kauempana olla, koska se sama joukko tulkitsee kaiken näkemänsä ja kuulemansa sillä yksinkertaisimmalla propagandasuodattimella: samaa mieltä asiasta = totta, eri mieltä = propagandaa. Siksi se ”oma” puolue pelastaa ja muut ovat syyllisiä kaikkeen ”pahaan”.

Jos silleen aikuisten oikeesti haluaisi selvittää onko se oma ehdokas (siis puolue, koska Suomessa ei ole henkilövaaleja D'Hondtin menetelmästä johtuen) kuinka monta kertaa tehnyt mitä lupasi ja monastikko nappia on painettu puheita vastaan. Jos ehdokas ajaa asiaa joka itselle on tärkeää, kannattaa kuitenkin muistaa että jostain itselle tärkeästä asiasta hän saattaa kuitenkin olla eri mieltä, jolloin lopputulos on joiltain osin positiivinen ja joiltain negatiivinen. Tämä ”pienimmän pahan” tekniikka takaa kuitenkin yhden asian - saat aina ja poikkeuksetta huonon ehdokkaan, joka tekee päätöksiä joitakin arvojasi vastaan.

Mutta kukin tavallaan…

Tavan tallaaja tekee usein päätöksensä äänestyksessä vastoin omia arvojaan ja sen sijaan käyttää paljon yksinkertaisempaa tapaa valita sen oman ehdokkaan. Ehdokkaan tunnistettavuus, näkyvyys, maine, ulkonäkö (myöskin sukupuoli ja ihonväri) ja loppuviimein puolue ovat ne merkittävät asiat ja ne tähän astiset tulokset painavat varsin vähän vaakakupissa. Merkityksellistä on siis lähinnä se, minkälaisen kuvan yksilö on saanut ehdokkaasta. Ja kun niitä mielikuvia on varsin yksinkertaista manipuloida, vähemmän yllättävästi saamme kerta toisensa jälkeen jotain ihan muuta kuin tilasimme. Lopputulos onkin aina sama: ”talvi yllätti autoilijat”.

Tämä länsimainen demokratia ei kuitenkaan ole mikään ikuinen malli tai ihmiskunnan kehityksen huippu, vaan samaa jatkumoa vanhaan valtapeliin josta mm. Aristoteles, Nietzsche ja Machiavelli ovat aikoinaan kirjoittaneet. Historiasta oppiminen on toki tylsää, mutta edestään se tullaan taas löytämään siinä vaiheessa kun se erite osuu tuulettimeen. Jos oletetaan, että nämä em. hahmot ovat olleet kuusalla maailman menosta, voitaisiin niistä opeista vetää kolme mahdollista polkua johonkin ”parempaan”. Vertaamalla vaikka Trumpin voittoa Machiavellin oppeihin, voidaan näitä yhtymäkohtia osoittaa useampiakin, mikä ei tosin todista millään tavalla heidän ottaneen inspiraationsa tältä varsin pragmaattiselta filosofilta.

Kaksi ensimmäistä tapaa vaatisivat rautaisen ymmärryksen miten tämä poliittinen peli oikeasti toimii ja päälle vielä osata sekä haluta pelata sitä peliä. Kaikki kolme taas vaativat itsensä hallintaa tilanteessa kuin tilanteessa, mistä lisää myöhemmin. Toki kuka tahansa saa leikkiin ryhtyä ja kuvitella muuttavansa maailmaa, mutta jos se oman pään hakkaaminen seinään ei kiinnosta, kannattaisi ehkä viisastua ennen kuin lähtee isojen poikien pelikentälle? Koska en itse ole yhdessäkään puolueessa ollut millään tavalla mukana, eikä minulla ole juurikaan ”sisäpiirin” tietoa asioista, perustuu seuraava havainto vain ulospäin näkyvään: kaikki vanhat puolueet ja osa niiden ehdokkaista osaa pelin, uusissa puolueissa ja niiden ehdokkaissa ei ole juuri mitään osaamista ja se koetetaan korvata innokkuudella, idealismilla ja iskunkestävyydellä. Voittajia ei tarvitse siis ihmetellä…


Ensimmäinen tapa - sisältä vaikuttaminen

Tämä nykyinen malli, jos siis uskoo näitä filosofeja ja heidän ajatuksiaan, olisi mahdollista ”korjata” sisältäpäin, mutta se vaatii huomattavasti enemmän paukkuja kuin ne kaksi seuraavaa tapaa. Ensiksi on kuitenkin ymmärrettävä, että järjestelmä ei ole rikki vaan se toimii juuri kuten se on suunniteltukin - suosiokilpailulla valitaan puhuvat päät, rahalla niitä päitä ohjataan. On siis valittava haluaako puhuvaksi pääksi painamaan nappia, vaiko mestariksi nukkearmeijan yläpuolelle. Jokainen päätelköön itse kuinka näihin asemiin päästään ja mitä niihin vaaditaan yksilöltä. Hakeutumalla ”vanhojen” puolueiden listoilta puhuvaksi pääksi voikin siis olla helpoin tapa päästä vallanreunaan kiinni, mutta jos pelin henki ja säännöt ovat hakusassa, lopputulos saattaa muutoksen sijaan olla vain vanhan vallan pönkittyminen.

Muutokseen sisältä tarvitaan siis ainoastaan kunnon siivu vallasta siinä parlamentissa jossa pelataan, oma verkosto koneiston sisällä olevia byrokraatteja sekä resurssit pitää vähintään kiinni (mieluiten kasvaa) siitä vallasta. Joka ikinen muu toimija on pelissä kilpailija, osa saattaa mennä myös sinne vihollisen leiman alle. Muutama vuosikymmen kovaa työtä ja riittävät resurssit saattaa siis piisata täydelliseen muutokseen! Helppoa kuin heinänteko, eiks jeh?


Toinen tapa - kansan mielipiteen muuttaminen

Koska ne nykyiset pelurit joutuvat edelleen kilpailemaan kansan suosiosta, helpoin tapa saada poliitikot muuttamaan kantaansa mistä tahansa asiasta on saada kansa vaatimaan muutosta. Sen sijaan että mennään sinne itse painamaan nappia, nämä suosiokilpailua pelaavat joutuvat ottamaan kansan huomioon ja muuttamaan omaa toimintaansa sen mukaan. Historiasta oppinut saattaisi nostaa esiin jonkun kansan jo tunteman tahon keulakuvaksi muutokselle ja riittävillä resursseilla varustettuna kansan yleiseen mielipiteeseen on mahdollista vaikuttaa asiakohtaisesti.

Siis teoriassa mahdollista, koska vastassa on useamman miljardin budjetilla pyörivä ”valtamedia”, joka ottaa aina sen vallanpitåjän puolen kun vastassa on kansa. Tähän valtamedian ohittamiseen on toki omat keinonsa, kuten on jo osoitettu muutamassa länsimaassa, mutta pääpiirteittäin kansan suunnan muuttaminen on vain marginaalisesti ”helpompi” tapa muuttaa asioita kun sitä verrataan sisältä muuttamiseen. Pelisilmää, halua, tahtoa ja resursseja jos piisaa, lähes mikä tahansa muutos on mahdollinen kansan kautta kierrättäen suoran toiminnan sijaan. Vai mitä luulit miksi esim. Elokapina on niin hyvin varustettu?


Kolmas tapa - oma tie

Jokainen kun on itse vastuussa ja itse päättää omasta reaktiostaan asioihin, voi aina valita että tehkööt herrat mitä lystää ja käskekööt mitä tahtoo, teen miten itse meinaan. Koska vallanpitäjien aseet ovat jo pitkään olleet pelko ja viha (sekä joskus toivo), jokainen voi omalla päätöksellään olla suuttumatta tai pelkäämättä vaikuttaen suoraan siihen, minkä verran ne ulkoiset asiat yksilöön vaikuttavat. Joskus se vähimmän vastustuksen reitti saattaa olla tehdä vastentahtoisesti mitä käsketään, mutta kun jo tämän asian tiedostaa, voi niitä päätöksiä omista asioista tehdä aivan eri tavalla ja asenteella kuin valtaväestö.

No mutta kuinka se nyt sitten muka muuttaa järjestelmän jos vain keskittyy itseensä? Hitaasti, tartuttamalla muita samankaltaiseen ajatteluun. Sopivasti väliin sanan säilää sivaltaen on myös mahdollista saada tätä vääjäämätöntä järjestelmän kaatumista nopeutettua, esimerkiksi laittamalla nykyiset kilpailijat napit vastakkain keskenään. Suurin osa ihmisistä kun ei kykene hallitsemaan tunteitaan, itkupotkuraivarin esiin kutittelu ja oikeaan suuntaan ohjaaminen ei ole homma eikä mikään.

Kehotanko siis ihmisiä riidankylvöön? Enhän nyt toki, pois se minusta, kunhan osoitan vaan pelin nykyisiin sääntöihin ja niissä piileviin valuvikoihin. Jos haluaa oikeasti vaikuttaa asioihin, olisi varmaan ihan hyvä ymmärtää miten peliä pelataan. Tämä siis jos haluaa vaikuttaa muiden asioihin, pelin hengen ymmärtäminen kun ei ole pakollista oman tiensä kulkijoille - siitä on tosin suuri apu päätöksiä tehtäessä.

Tämä kolmas tie on siis helpoin, sen vaatiessa ainoastaan itsensä hallintaa. Helppo? Ei likikään, mutta muihin verrattuna huomattavasti helpompi. Itsensä hallinnan ja ymmärryksen lisäksi kun kahdessa ensimmäisessä on osattava se peli, sekä omistettava tarvittavat resurssit siihen muutokseen. Tämän hetkistä oppositiota, eli näitä pienpuolueita kun katsoo niin ei puutu kuin 3/3 osaa - yhtä herkkiä loukkaantumaan kuin vihervasemmisto & persut, ei minkäänlaista pelisilmää ja päälle vielä ollaan käsi pitkällä pyytämässä muilta rahaa kaikkeen mahdolliseen. Ei näin, poijjaat, ei näin.

Muistakaa siis äänestää oikein, koska syy kaikkiin ongelmiin löytyy aina muista, ei peilistä!

Sosiaalinen hyljeksintä

Vaikka sanonta meneekin että ”ei haukku haavaa tee”, tuo ihmisen aivojen johdotus osoittaa hieman toisin. Tunteet voivat nimittäin luoda hyvin samankaltaisia kipuja kuin fyysiset osumat, josta esimerkiksi Howard Schubiner, MD, on raapustanut useammankin opuksen (mm. ”Unlearn Your Pain” sekä ”Unlearn Your Anxiety and Depression”). Kivut ovat nimittäin aivojen tuotosta ja niille on ihan se ja sama mistä se negatiivinen reaktio saapuu. Tämä tosin ymmärretään usein väärin ja kommentoidaan, että on päässä vikaa tai että kuvittelee ne kivut. Kyllä, kaikki kivut ovat ”kuviteltuja” ja samalla ne ovat myös aitoja tuntemuksia, jotka jokainen yksilö kokee hieman eri tavalla, riippuen siitä miten hän on itse sen oppinut. Reaktio kipuun, aivan kuin kipureaktio itsessään kun ovat opittuja tapoja - hyvin harvoin vaan tietoisesti opittuja.

No mitä hittoa tällä nyt on merkitystä, opittu tapa, mitä sitten? Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä ja lauman hylkäämäksi joutuminen oli hyvin pitkälti ennenmuinoin kuolemantuomio. Asiaa onkin spekuloitu, että ehkäpä Homo Sapiensin ”voittokulku” johtuu juuri tästä asiasta - sosiaalinen hylkääminen aiheuttaa kipua. Ja mitä ihmiset yleensä tuppaavat tekemään niin tietoisesti kuin tiedostamattaan? He pyrkivät välttelemään kipua…

Kun yksilö oppii, että hylätyksi tuleminen johtaa kipuun, hän alkaa sitä niin pelkäämään kuin välttelemään. Ei siis kannata tehdä tahi sanoa mitään, mikä johtaisi lauman ärsyttämiseen - tervetuloa kollektivismi ja konformismi. Voidaan siis sanoa, että tämä laumakäyttäytyminen on ihmiselle luonnollinen ominaisuus. Opittu, juu, mikä kertoo myös sen, että siitä voi myös oppia pois… jos sen kokee itse aiheelliseksi. Ihmisen nimittäin täytyy itse haluta pääsemään vapaaksi omista opeista ja uskomuksistaan - toista voi yrittää auttaa, mutta muutoksen on lähdettävä sisältä. On kuitenkin olemassa eräs tapa ”pakottaa” ihminen oppimaan ja uskomaan johonkin asiaan.

Toisto.

Jos jotain asiaa toistetaan päivästä toiseen, ne yhteydet korvien välissä vahvistuvat ja juurtuvat sinne omaan maailmankuvaan. Hieno homma, niinhän sitä ihminen oppii kaikkea hyödyllistä! Kyllä, ja varsin paljon kaikkea haitallistakin…

Tee kuten käsketään, istu hiljaa, auktoriteetti tietää totuuden, on olemassa vain yksi oikea totuus (jonka me kerromme), toisten väärille vastauksille voi nauraa, näin olet hyvä kansalainen… ja muita hienoja oppeja, joita aletaan syöttämään esikoulusta lähtien lapsille. Sulavasti rullaava yhteiskunta tarvitsee tottelevaista kansaa ja siksi koulujärjestelmämme ensisijainen tehtävä onkin tuottaa näitä Matti ja Maija Meikäläisiä jotka kaikki ajattelevat samalla tavalla. Kun vähintään vuosikymmenen istuu koulun penkillä, varsin monelle ne ajatukset iskostuvat syvälle ajatusmaailmaan.

Ennenvanhaan oppilaiden fyysinen kurittaminen oli ihan jees ja siinä opettaja aiheutti kipua oppilaalle kun hän ei tehnyt mitä käskettiin. Nykyään fyysisen kivun aiheuttaminen on kiellettyä, mutta jostain syystä henkisen kivun aiheuttaminen on jees. Ja kun tiedetään, että aivot tulkitsevat nämä molemmat samalla tavalla, voitaisiin jopa väittää että tämä ”sallittu” henkinen pahoinpitely ei juurikaan eroa niistä vanhoista ja halveksuttavista keinoista. Opettajan ei edes itsensä tarvitse tehdä mitään, vaan sosiaalisen hylkäämisen uhka aiheuttaa jo sen kivun ja se on asia, jonka suuri osa lapsista oppii ja kantaa ne opit läpi koko elämänsä. Kuis meni, noin niinkun omasta mielestä?

Kaikki nämä julkiset medialynkkaukset, pelko&viha-kampanjat ”väärää mieltä” olevia kohtaan ja vastaavat ovat siis varsin sama asia, kuin jos ne kohteet piestäisiin. Valtion ohjaamana tätä voitaisiin pitää halveksittavana asiana, mutta se on nykypäivän normi. Tai no, ei mikään nykypäivän, vaan ihmiskunnan normi jo vuosituhansien ajoilta. Heidän valtaansa uhkaavat hakattiin, tapettiin tai eristettiin. Nykyään se kivun aiheuttaminen on vaan vähemmän fyysistä ja moninkerroin enemmän henkistä. Sivistynyttä, vissiin?

Onneksi hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, vaan asialle voi jokainen itse tehdä jotain. Fyysisiltä vammoilta välttyminen vaatisi varmaan vuosikymmenten treenin itsepuolustuslajeja, tosin silläkään ei voi kaikkea välttää. Henkisen kivun suunnalta homma toimii kuitenkin samalla tavalla, eli jokainen voi itse treenata mieltään ja näin välttyä suurelta osin siitä kivusta, joka aiheutuu mm. sosiaalisen hylkäämisen tapahduttua. Ikävä kommentti somessa voi siis helposti aiheuttaa kipureaktion ihmisessä, jos hän ei ole itse päättänyt puuttua asiaan. En nyt lähde tässä opettamaan sitä henkistä kestävyyttä, vaan se on jokaisen omalla vastuulla. Jos niissä kouluissa opetettaisiin moisia asioita sen sijaan että iskostettaisiin laumakäyttäytymistä, olisi yhteiskuntamme varsin eri näköinen. Ja vähemmän yllättävästi juuri siksi koulu, media ja poliittinen byroslaviamme toimivat juuri kuten ne toimivat - tottelevaisuus, eli teet kuten sanomme tai itket ja teet.

Kolme haitallista pakkoa

Ihmisillä on valtava määrä uskomuksia, joidenka mukaan jokin asia on pakollista tai vähintäänkin niin pitäisi jonkin asian olla. Kuitenkin ”pakko ei ole paskallekkaan, jos on omat housut” kuvaa varsin hyvin näitä tämän kaltaisia uskomuksia, joiden todenperäisyys on monasti varsin hataralla pohjalla sen jälkeen kun ne kyseenalaistetaan. Yleensä niitä omia uskomuksia ei kuitenkaan kyseenalaisteta juurikaan, ainakaan ennen kuin ne aiheuttavat suuria vaikeuksia arjessa… jos sittenkään. Vaikka elämä kuinka potkii päähän, niistä uskomuksista pidetään kiinni kynsin hampain.

Ei, nyt en puhu mistään uskomuksista johonkin suurempaan voimaan tahi maan muotoon, vaan varsin arkisista uskomuksista, jotka saattavat pilata ruhtinaallisesti yksilön elämän. Masennusta, vihaa, ahdistusta, käytöshäiriöitä ja ties mitä on odotettavissa, jos nämä uskomukset saavat hallita ihmisen elämää. Ja miksi eivät saisi? Ihminenhän on erehtymätön omissa uskomuksissaan! Vielä kun päälle isketään netissä niin yleinen kontekstin katoaminen, ei tarvitse ihmetellä miksi ne kaikki muut vaikuttavat niin sekopäisiltä netissä. Koska muut ovat automaattisesti väärässä ollessaan eri mieltä kanssasi… eikös?

Ensimmäinen näistä kolmesta varsin yleisestä uskomuksista on juuri tuo edellä mainittu uskomus - muiden täytyy olla kanssasi samaa mieltä, koska sinähän olet aina oikeassa. Kaikki omista näkemyksistä poikkeavat ihmiset ovat hulluja, tyhmiä, natseja, salaliittoteoreetikoita, lampaita tai mikä leimakirves nyt tilanteeseen sopiikaan. Ihmisten välinen kommunikointi on parhaimmillaankin varsin vajavaista ja kun ennalta ottaa asenteen että poikkeava näkemys on ”pahaa syntistä”, riita on valmiina. Nykyään joudutaankin laittamaan triggerivaroituksia kaikkialle, koska joku saattaa loukkaantua vääristä näkemyksistä - voi hellanlettas, vaavi ei saa nähdä eri mieltä olevien kommentteja? EU tosin haluaa ratkaista tämän ongelman kieltämällä ne ”väärät mielipiteet”, koska he tietävät olevansa aina oikeassa - siis omaavat irrationaalisen uskomuksen ja ollessaan vallassa muiden yli, nämä kuvitelmat että ovat vieläpä oikeutettuja päättämään asiasta muiden puolesta aiheuttaa melkoisen ongelman.

Toinen varsin arkinen uskomus on se, että kaikkien muiden täytyy kohdella sinua sillä tavalla kuin kohtelet heitä. Juu, varsin usein se vittuilu tulee takaisin, mutta yhtä lailla ihmiset uskovat hyvän käytöksensä tai anteliaan toimintansa saavan muut ihmiset toimimaan samalla tavalla heitä kohtaan. Jos ajattelet tekeväsi ”hyviä asioita” ja oletat kaikkien muiden sinua siitä kehuvan ja ylistävän, voin harmikseni todeta että ”älä unta nää”. Varmin tapa saada roppakaupalla pettymyksiä ja pitkässä juoksussa saada päälle masennus-diagnoosin on kuvitella, että kaikki muut arvostavat sinua kun teet mielestäsi ”hyvää”. Osa kyllä näin varmasti tekee, mutta ei läheskään kaikki ja juuri tämä ”kaikki” on siinä ongelmana. Toisinpäin ajateltuna samankaltainen uskomus luo myös omat haasteensa, eli ”kaikki muut ovat kusipäitä tein mitä tahansa”, tosin siinä harvemmin masentuu jos kohtaakin välillä mukaviakin ihmisiä.

Ja kolmantena uskomus, joka sopii kyllä ihan hyvin kolmivuotiaalle, mutta aikuisena siitä olisi ehkä hyvä päästä eroon: sinun täytyy saada kaikki mitä haluat. Ei mitä tarvitset vaan haluat. Tarpeiden tyydyttäminen on ihmiselle tärkeää ja ilman niitä perustarpeita saattaa hyvinkin tulla noutaja. Ihmiset kuitenkin useammin haluavat asioita - rahaa, mainetta, valtaa ja vähintäänkin sen mitä naapurillakin on, tosin vielä pikkasen enemmän. Kilpailuyhteiskunnassa tämä usein vielä käännetään niin, että jos et saa mitä haluat, olet luuseri ja itse vastuussa epäonnestasi. Päälle vielä kun ne omat valinnat haluista ulkoistetaan markkinavoimille, ovat katastrofin ainekset valmiina.

Samankaltaisia haitallisia uskomuksia on ihan jokaisella ja ne vaikeuttavat elämää enemmän tai vähemmän. Mitä tiukemmin ihminen pitää omista uskomuksistaan kiinni, sitä epätodennäköisempää on että ihminen huomaisi joidenkin uskomustensa olevan suurena osana ongelmia elämässään.

Miten nämä uskomukset sitten oikein syntyvät? Eikait niitä nyt sentään koulussa opeteta ja kaikkihan nuo nyt tietää, etteivät ne pidä paikkansa? Jollain tasolla juu, niin tietää, mutta se ei millään tavalla estä niihin uskomasta ja näiden uskomusten sitten haittaavan elämää. Ja juu, näitä uskomuksia ikävä kyllä vahvistetaan koulussa varsin runsaasti. Uskomusten synty voidaan yksinkertaistaa seuraavanlaisella mallilla:

Kaikki lähtee jostain kokemuksesta, jonka aistiemme kautta vastaanotamme. Se kokemus välittömästi käy läpi prosessin, jossa sisään tullut tieto ”siivotaan” poistamalla, yleistämällä ja vääristämällä havaintoja. Tämän jälkeen tieto muutetaan kieleksi, tarinaksi, jota loogiset aivomme käsittelevät. Luotu tarina sitten kyseenalaistetaan esimerkiksi vertaamalla sitä aikaisempiin kokemuksiin ja sille kehitetään merkitys oman uskomusjärjestelmän mukaisesti. Ja sitten alkaa kertaaminen - mitä useammin sama ketju toistuu, sen luotettavampana sisäistä tarinaa pidetään ja kun se toiston kautta muuttuu varmuudeksi, tarina vahvistetaan uskomukseksi.

Koska se toisto pelaa niin suurta osaa sekä oppimisessa yleensä kuin uskomusten muodostuksessa, kuinkahan suuri sattuma onkaan, että meille pienestä pitäen koetetaan takoa kaaliin tiettyjä asioita ja media toitottaa 24/7 samoja viestejä? Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!