perjantai 14. helmikuuta 2025

Kommunikoinnin neljä vaihetta


Ihmisten välisessä kommunikoinnissa on runsaasti kohtia, joissa se voi mennä pahasti metsään. Molemmat osapuolet ovat kuitenkin vastuussa vain siitä omasta osastaan, mikä aiheuttaakin sitten useita erimielisyyksiä jo itsessään - joidenkin mukaan kaikki on sanojan vastuulla, joidenkin mukaan taas kuulijan. Jos siis haluaa silleen oikeasti saada selville menikö se kommunikointi kuten haluttiin, tulisi jokainen vaihe varmistaa sen menneen oikein. Käytännössä näin ei juurikaan tapahdu, koska se veisi aivan liian paljon aikaa ja vaivaa päästä eteenpäin. Ehkäpä siihen olisi kuitenkin aina välillä syytä…

1) Mitä aion sanoa. Tämä osa tapahtuu jokaisella siellä omien korvien (tai jalkojen) välissä. Mikä on se tarkoitus sille pian suusta ulos pulpahtavalle äänelle. Mikä on se ajatus joka halutaan toiselle välittää. Osa tosin sanoo ensin ja ajattelee mitä tuli sanottua sen jälkeen, mikä johtuu varsin usein siitä, että se looginen osa aivoista ei ollut ratissa vaan ne tunteet.

2) Mitä sanon. Tässä kohden ne sanat sitten tulevat ulos suusta tai näppäimistön kautta ruudulle (tai hanurista). Jokaisella on se oma tapansa muodostaa ne lauseet ja mitä sanoja kukin käyttää kuvaamaan mitäkin asiaa. Yleinen kuvitelma kun on, että ihmiset käyttävät sanoja samalla tavalla muiden kanssa, vaikka todellisuus ei voisi joissain tapauksessa olla kauempana. Jos siis haluaa saada sen oman osansa sanottua mahdollisimman selkeästi, tulisikin käyttää sanoja jotka ainakin noin pääpiirteittäin ymmärretään yleisesti samalla tavalla, tahi sitten pyrkiä antamaan enemmän kontekstia sanottuun. Jokainen kuitenkin kommunikoi sillä omalla tavallaan ja jos on itse tyytyväinen, että se oma aie tuli puettua oikein sanoiksi, heitetään se pallo sinne kuulijalle.

3) Mitä kuultiin. Kuin se rikkinäinen puhelin, aina se kuulija (tai lukija) ei välttämättä saa edes sitä viestiä vastaanotettua täsmälleen siinä muodossa kuin se lähetettiin. Sarkasmi ei näy fontissa, mutta äänenpainosta voidaan usein kyetä jo lukemaan osa siitä viestistä. Jos sanoma on yhtään pidempi, alamme yleensä jo yleistämään viestiä sekä poistamaan mielestämme turhia täytesanoja, mikä saattaa pahimmassa tapauksessa vääristää sanomaa melkoisesti. Tämän lisäksi vielä tulkitsemme ne sanat mahdollisesti hyvinkin eri tavalla kuin mitä se sanoja itse niiden merkitykseksi päässään määrittää.

4) Mitä oletettiin. Olikohan se sanottu nyt jotain positiivista vaiko negatiivista? Kritisoitiinko minua juuri äsken vai oliko se vain palautetta? Mitähän se nyt oikein aikoi tuolla tarkoittaa? Oletamme melkoisen määrän asioita sen toisen sanoista ja kyllä, joskus ne oletukset jotka perustuvat niin aistihavaintoihin kuin aikaisempiin kokemuksiin osuvat kohdalleen… mutta varsin usein ne menevät ”hieman” pieleen. Jos toinen sanoi ”Hyvää huomenta!”, ennakko-olettaman ollessa ”vittuileksä?” siinä voi mennä se kommunikointi karvan verran pieleen, eikö totta?

Jos siis haluttaisiin kommunikoida sillä tasolla, että molemmat osapuolet kuulevat mitä se toinen oikeasti halusi sanoa, tulisi joka välissä kysyä siltä toiselta toistaa mitä äsken sanottiin, ei sanasta sanaan vaan omin sanoin. Etenkin riitatilanteissa olisi ensiarvoisen tärkeää saada edes jonkin asteinen varmuus että viesti meni perille ja ymmärrettiin mahdollisimman tarkasti kuinka se oli tarkoitettukin. Helpoin tapa tähän on hyvin yksinkertaisesti tosiaan pyytää toistamaan juuri äsken sanottu omin sanoin ja sitten korjata mahdollisesti ne väärinkäsitykset. Vasta sen jälkeen kun yksi osapuoli on tyytyväinen siihen, että hän tuli kuulluksi, se vastaanottaja voi kertoa oman vastauksensa, joka myöskin sitten toistetaan taas omin sanoin kuulijan toimesta. Hidasta? Kyllä, ehdottomasti, ja samalla ensiarvoisen tärkeää jos molemmat osapuolet oikeasti kunnioittavat sen toisen näkökantaa.

Ja sitten arjessa, etenkin nettikeskusteluissa, tilanne on täysin toisin. Kaikki laukovat mitä sylki suuhun tuo ja oletus on aina että kaikki muut ovat tyhmiä ja vain vittuilevat, siinä kun itse on aina oikeassa. Leimakirveellä voi kuitata minkä tahansa argumentin ja tuntea itsensä voittajaksi. Sanotaankin, että nettikeskustelu on ”toksista” ja ihmiset pakenevat omiin kupliinsa missä voivat taputella toisiaan selkään. Miksi näin? Väittäisin, että syy on varsin yksinkertainen: ihmiset eivät ajattele loppuun asti mikä on se aie sanomisensa takana, he eivät harkitse sen kummemmin käyttämiään sanoja ja miten asian esittävät, lukijat eivät vaivaudu lukemaan kirjoitettua kunnolla ja vääristävät viestin heti alun alkaen ja sitten päälle vielä oletuksena on se, että kaikki eri mieltä olevat ovat pahantahtoisia, tyhmiä ja päästään sekaisin. Mikä siis voisikaan mennä ihmisten välisessä kommunikoinnissa pieleen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti