Politiikasta, taas vaihteeksi

Kuten aina, kun vaalit lähestyvät, kansasta tulee yht'äkkiä politiikan kokemusasiantuntijoita. Jokainen tietää sen oman kantansa olevan totuus ja sen oman kannattamansa puolueen olevan pelastaja - kunhan siis vaan kaikki äänestävät oikein, maailma pelastuu! Todisteiden valossa kansat ovat siis vuosisatoja vissiin äänestäneet pieleen ja voivat syyttää nykyisestä tilanteestaan vain ja ainoastaan itseään, eikö totta? Näin vaaleja kohti jälleen madellessa ajattelinkin taas aiheuttaa runsaasti pahennusta ottamalla kantaa aiheeseen! Herneet valmiiksi, taas mennään?

Alkuun kuitenkin pieni alustus mistä suunnalta tätä sirkusta ollaan katsomassa. Vaikka takanani onkin reilu vuosikymmen aihealueen tutkimista ja pohtimista, aina Harvardin ja Princetonin oppeja myöden, nämä näkemykset ovat omia tulkintojani niin käsiteltävistä aiheista, kuin niistä termeistä joita käytän. Suurin osa kuvittelee tietävänsä totuuden ja sen ainoan oikean määritelmän joka sanalle, mutta todellisuudessa jokainen näkee ja määrittelee ihan kaikki asiat sillä täsmälleen omalla subjektiivisella tavallaan. Tämän näkemyksen voi siis jokainen sitte hylätä tai hyväksyä, ihan miten haluaa, mutta suosittelisin jokaista sen ainoan oikean totuuden mielestään tietävää nukkumaan sen pakkomielteensä pois ja kasvamaan aikuiseksi.


Suomi on tasavalta, ei demokratia

Perustuslain ensimmäinen luku ja momentti - ”Suomi on täysivaltainen tasavalta.”

Siitä onko Suomi sitten demokraattinen tai täysivaltainen voidaankin olla montaa mieltä, mutta valtiomuoto on varsin yksiselitteisesti tasavalta. No mitä sitten? No sitä sitten, että se eduskunta on vallassa kansan ylitse, kansa ei ole vallassa. Näin yksinkertainen asia, eli monarkian sijaan (eli yksinvalta) meillä on se eduskunta vallassa ja se sanoo mitä kansan pitäisi tehdä, ja jos ei tee, se usuttaa väkivaltakoneistonsa kansalaisen perään. Vallanjako-opin mukaisesti se valta kuuluisi sitten jakaantua eri osiin, mutta enemmistöhallituksen ja tiukan suitsinnan niin oikeusjärjestelmän kuin poliisin suhteen meillä valta on tarkasti yksissä käsissä: sen hetkinen hallitus. Kaksoisvaltio sitten voi auttaa tahi haitata sen toimintaa, mutta kaikista päätöksistä ja päättämättömyyksistä saamme niin kiittää kuin kirota tuota muutaman puolueen hallussa olevaa osaa. Ja kun laillistettu ryhmäkuri pitää kansanedustajat ruodussa, käytännössä hallitusvalta on siellä olevien puolueiden johdolla, ei niillä ehdokkailla. Sama hallinta valuu sitten kunnalliselle tasolle ja pahoinvointialueiden johtoon, koska ne kaikki ovat osia samasta verkostosta. Suosiokilpailulla siis päätetään mihin suuntaan maata viedään ja paras myyntimies voittakoon ne vaalit. Demokraattista? Ei juurikaan, mutta näillä mennään.


Suomen ”pohjoismainen malli” perustuu sosiaalidemokratian ideaan

Ei, Suomi ei ole sosialistinen, kommunistinen eikä puhtaasti kapitalistinen maa, vaan sosiaalidemokraattinen. Tämä aate itsessään on taas kapitalistinen, eikä sosialistinen, joten kaikki vapaata markkinataloutta kannattavat voivat nyt katsoa peiliin syyllistä etsiessään. Sosiaalidemokratian idea kun on se, että valtio ”omistaa” luonnolliset monopolit (tiet, sähköverkot, koulut, sairaalat jne) ja pitää huolta infrastruktuurista, mahdollistaen yksityiselle rahalle mahdollisimman vapaan pelikentän sekä loputtoman halvan mutta hyvin koulutetun työvoiman. Hallinto myös tarjoaa väkivaltamonopolin palvelut sitä kaipaaville sekä sosiaaliturvan avulla varmistavat, ettei päähän potkitulla kansanosalla tule tarvetta nousta kapinaan.

Kun siis valtio yksityistää omaisuuden, se siirtää kansan omaisuutta yksityisille tahoille - puhdasta kapitalismia. Kun valtio nostaa veroja että se kykenee maksamaan yksityisiltä pankeilta ottamaansa velan korkoa, sekin on puhdasta kapitalismia. Kun valtio myy nämä kaikki tarinat kansalle niiltä itseltä varastamillaan rahoilla, hyödyttäen niin valtiota kuin isoa rahaa, arvaappas kumpaa se nyt sitten on? Se, että nykyään ”vasemmistolaisena” pidetään tätä edistyksellistä wokekulttuuria ja jenkeistä demokraattien ajamaa agendaa on vain hienosti rakennettua propagandaa uskottelemaan kansalle, että yhteistyö on se mörkö.

Kapitalismin kolme peruspilaria kun ovat vapaat markkinat, kilpailu ja voitontavoittelu. Vapaita markkinoita ei voida koskaan saavuttaa, koska ne kaksi muuta osaa, kilpailu ja voiton tavoittelu, ajaisivat sen ylitse saman tien. Siksi ”tarvitaan” valtioiden puuttumista vapaisiin markkinoihin, että voidaan luoda illuusio vapaista markkinoista. Neoliberalismi, joka on se vallitseva ajatusmaailma koko maailman politiikassa on vain turboahdettu kapitalismi, jossa kilpailulla määritellään voittajan lisäksi se, kuka on oikeassa. Eli se kenellä on isoin tykki tai paras propagandakoneisto määrittää totuuden, tykkäsitpä siitä sitten tai et.


Kuka sitten oikeasti on vallassa?

Se, kuka luo rahan tämän sirkuksen pyörittämiseen. Kaikki valtiot ovat alisteisia pankeille ja ne muutamat yritykset luopua niiden vallasta ovat johtaneet aina vallanvaihtoon joko pakolla tai suostuttelulla. Seteliselkärankaiset poliitikkomme eivät edes kuvittele vastustavansa pankkien valtaa, vaan he suoltavat ylhäältä saneltua politiikkansa vapaaehtoisesti. Koska kansa uskoo sen ”oman puolueensa” ajavan heidän asiaansa, koko maan pyörittäminen onkin varsin helppoa. Se mihin suuntaan geopoliittiset tuulet puhaltavat toki vaihtelee, mutta joka ikinen ryhmittymä uskoo yhteen ja samaan asiaan: he ovat oikeutettuja valtaan muiden ylitse ja se heidän ideologiansa on ”oikea” vaihtoehto ihan kaikille. Pankkiireille sillä mitä ideologiaa kukakin poliittinen johtaja ajaa, ei ole tuon taivaallista väliä. Kunhan massi kulkee oikeaan suuntaan, pankkiirit ovat tyytyväisiä.

Eri ryhmittymät ja aatesuunnat toki kilpailevat jatkuvasti keskenään ja se sydämiin ja mieliin vetoaminen on osattu jo piiiitkän aikaa. Enemmistö kansasta tulee aina uskomaan herrojensa tarinoita ja he ottavat ne omiksi uskomuksiksiin mukisematta. Suurin osa ei edes kuvittele kyseenalaistavansa sen hetkistä järjestelmää. Kyllä, aina välillä tapahtuu sitten uusia suuntia, joidenkin mukaan ”heiluri heilahtaa”, eli oikealta vasemmalle ja takaisin. Mutta itse järjestelmä? Se säilyy ja muovautuu uusiin tilanteisiin. Tämän hetkinen ”hyvien ja pahojen” taisto on vain sirkusesitys, jossa todelliset voittajat nauravat matkallaan pankkiinsa.


Voitaisiinko asia korjata?

Toki, kaikki ihmisten kehittämät rakenteet voidaan luoda uudelleen ja niitä voidaan viilata iskuun. Kysymys tulisikin kuulua: halutaanko asia korjata? johon vastaus on yksiselitteisesti ei. Tämä nimittäin vaatisi ihmisten kehittyvän ja alkavan ottamaan vastuun teoistaan sekä sanoistaan. Ja kuka sitä nyt haluaisi olla vastuussa itsestään?! Joku muu hoitaa, joku muu kantaa vastuun, joku muu korjaa ja parantaa asiat. Enemmistö ihmisistä haluaa pikakorjauksen, ihmeparantumisen ja valmiin oikean ratkaisun kaikkiin asioihin. Sori nyt vaan, mutta niitä ei ole, ei tule. Siksi enemmistö jälleen kerran ensi vaaleissa marssii kiltisti äänestyskoppiin, valitsee listasta pienimmän pahan ja purnaa seuraavat neljä vuotta siitä, kun muut äänestivät väärin.

Osa taas lähtee ehdokkaaksi tai jopa koettaa luoda uuden puolueen, joka pelastaa kaiken! Toivossa on hyvä elää sanoi lapamatokin, mutta kun edelleenkin se oikeassa oleminen perustuu (suosio)kilpailuun, olisi kisattava sillä samalla kentällä muiden tekemillä säännöillä. Ja mitäpä veikkaat voiko muiden luomilla säännöillä voittaa kilpailussa? Siksi kaksikko Trump & Musk loivat uudet pelisäännöt suosiokilpailuun… tosin molemmat kyllä tietävät, että he eivät ole läheskään siellä nokkimisjärjestyksen huipulla. Kansan suunnalta katsottuna toki, he ovat nyt kukkona tunkiolla, mutta todellisuudessa… he vain pelaavat rooliaan tässä suuressa pelissä. Mutta kuulemma sillä on suurikin merkitys, että minkä värinen saapas sitä päällesi tallaa.

Itse näen sen saappaan värin merkityksettömänä, tosin onhan se hieman helpompaa olla kun näkee edes osittain samalla tavalla asiat kuin sen hetkinen sirkusjohto.

… tulipa taas paasattua vanhaa asiaa. Näistä asioista ei tosin juurikaan kannata edes puhua, koska mitään massiivista muutosta ei ole näköpiirissä. Juu, asiat ovat toki muuttuneet vuosisatojen saatossa, mutta varmaankin ihan sattumalta näistä samoista asioista on kirjallisuutta vuosituhansien saatossa tehty vaikka & kuinka, eivätkä ne alkuperäiset ongelmat ole siitä mihinkään muuttuneet. Niin mitkä alkuperäiset ongelmat? Sen joutuu jokainen päättelemään itse.