Platon luolavertaus (Allegory of the cave) on varmaankin tuttu valtaosalle ihmisistä. Lyhyesti ja ytimekkäästi, tekoälyn versiona kuitenkin näin alkuun, että olemme samalla sivulla:
”Platonin luolavertauksessa vangit on kahlittu luolaan niin, että he näkevät vain seinälle heijastuvia varjoja, joita tulen valo ja esineet luovat heidän takanaan. He luulevat varjoja todellisuudeksi. Yksi vangeista vapautuu, näkee ulkomaailman ja ymmärtää totuuden. Palatessaan kertomaan muille, he torjuvat ja halveksivat häntä, pitäen kiinni tutuista varjoista. Vertauskuva kuvaa tietämättömyydestä valaistumiseen siirtymistä ja uuden tiedon vastustamista.”
Sama sankarin tarina on toistettu useaan otteeseen eri kulttuureissa, joista uusimpana versiona voidaan pitää elokuvaa nimeltä The Matrix. Matrix kuuluu lähestulkoon yleissivistykseen, joten jos tämä jonkin asteinen mestariteos on mennyt ohitse, mars katsomaan! Moni valkoista jänistä oikeassa elämässä seurannut tietää jo vahvasti sen tunteen, kun koettaa kertoa sille tavan tallaajalle miten maailma toimii?
Useammin kuitenkin päädytään luolavertaukseen Matrixin sijaan, eli pelastajan viittaa ei niskaansa saa vaan hyljeksityn ja hulluna pidetyn leima napsahtaa otsaan. Mitään palkintoja ja kehuja on turha olettaa, koska suuri osa ihmisistä ei halua tahi kykene ymmärtämään, että voisi olla edes pienoinen mahdollisuus sille, että mitä meille esitetään mediassa olisi vain illuusio. Jokaisen ikioma simulacrum on rakentunut niistä varjokuvista, jotka silmiemme eteen heitetään.
Tarkoittaako se sitä, että ne ”oikean maailman” nähneet sitten tietävät totuuden asioista? Ikävä kyllä, ei. Kaikki mitä havaitsemme menee edelleenkin niiden omien suodattimien lävitse, jotka yleistävät, poistavat ja vääristävät kaiken sen tiedon. Se, että saa tietonsa muualta kuin sieltä virallisesti hyväksytyltä lähteeltä ei tarkoita, että se olisi totuus asioista. Lähempänä totuutta, mahdollisesti kyllä, mutta totuus? Tuskin…
Avoimessa ja terveessä yhteiskunnassa, seuraten niitä demokratian ihanteita, olisi kuitenkin mahdollista keskustelujen kautta päätyä monta askelta lähemmäksi totuutta, mutta se ei ole millään tavalla se haluttu tilanne vallanpitäjien suunnalta. Kansaa on parempi kasvattaa kuin herkkusieniä - pitää pimeässä ja syöttää paskaa. Miksi? Koska yhteiskunta perustaa aina vahvasti identiteettinsä siihen yhteiseen tarinaan. Se, onko tarina totta vai satua, on hyvin pitkälle merkityksetön seikka. Historiasta löytyy esimerkki poikineen, jos aihetta haluaa tutkia itse.
Ongelma nouseekin esiin vasta silloin, kun jotkut kuvittelevat tietävänsä totuuden ja haluavat pakottaa muut näkemään asiat samalla tavalla kuin itse. Osa voi pyrkiä vaikuttamaan tähän manipuloimalla ihmisiä, osa taas puhtaasti voimankäytöllä. Valtiot tekevät asian yleensä näiden kahden yhdistelmällä, käyttäen niin viestintää kuin väkivaltamonopoliaan ihmisten saamiseksi ruotuun. Onkin huvittavaa kuunnella poliitikkojen puheita demokratiasta ja sen uhista, kun he itse ovat juuri se uhka kansanvallalle koettaen roikkua siinä omassa pienessä vallan siivussaan kiinni kynsin hampain.
Helpoin konsti huomata tämmöiset manipulointiyritykset on seurata sen jonkin tahon viestintää, joka yrittää saada ihmiset toimimaan tietyllä tavalla. Jos viestinnästä löytyy neljä selvää asiaa, voit olla lähes satavarma, että kyseessä on jälleen kerran vain yksi psykologinen operaatio.
1) Keskittyminen - kaikki paasaavat samasta asiasta samalla tavalla, se asia on nyt maailman tärkein ja keskittymistä sekä huomiotasi kriittisesti vaativa asia. Sanomaa vahvistetaan usein shokeeraavilla kuvilla ja teksteillä, tärkeimpänä kuitenkin jatkuva toistaminen.
2) Auktoriteetti - ”asiantuntijat”, poliitikot, julkkikset, vaikuttajat ja aina kirkonmiehiä myöten kaikki ovat asiasta täsmälleen samaa mieltä.
3) Heimoutuminen - ”me” olemme hyviä, ”he” ovat pahoja syntisiä. Jakolinjat tehdään selväksi eikä leimakirvestä säästellä.
4) Tunteet - pelko, viha ja toivo ovat tyypillisimpiä ajettuja tunnetiloja. Nämä pahat syntiset uhkaavat teitä, joten on oikeutettua vihata heitä, mutta ällös huoli, me pelastamme sinut, kunhan vaan…
Toisaalta, vaikka nämä asiat on helppoa osoittaa ja ne ovat tunnettuja manipuloinnin keinoja, arvaappa moniko uskoo sitä luolaan palaavaa sankaria? Aivan, ei juuri kukaan. On ihan se ja sama mitä todisteita sinulla on asiasta ja kuinka uskottava se oma tarinasi on. Paitsi… jos oma tarinasi sisältää ne täsmälleen samat elementit ja se myydään samalla tavalla. Eri kulmasta katsottuna, tietenkin, mutta tekniikka on täsmälleen sama. Trump toi uskoa ja toivoa paremmasta jenkkeihin ja siihen vanhaan hallintoon nähden meno onkin nyt positiiviseen suuntaan (näkökulmasta riippuen, tietenkin), mutta mutta mutta… Mitenkäs se tarina myytiin kansalle? Aivan, täsmälleen samalla tavalla. Näkeekö tämän sitten pahantahtoisuutena vai ”välttämättömänä pahana” onkin sitten toinen asia.
Toivoton tilanne siis? Ei, ainoastaan muistutus siitä, että jokaisen on itse hilattava se oma ahteeri ulos sieltä luolasta. Muita voi koettaa jeesata mukaan, mutta päätös ja valinta on jokaisen tehtävä itse. Suuria laumoja taas on ohjailtava keinoilla, joita itse pidän manipulointina vaikka suurin osa pitääkin enemmän termistä ”vaikuttaminen”. Muihinhan pitääkin vaikuttaa positiivisesti? Kyllä, ja tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti