Joukkopako demokratiasta?

Vuosien saatossa näitä joukkopakoja eri somealustoilta on nähty useita. Yleisin syy, ainakin livohkaan lähteneiden mukaan, on ollut kyseessä olevan alustan lisääntynyt sensuuri aiheista, jotka itseä koskettavat. Kun jengi on nyt lähdössä karkuun niin X:stä kuin naamakirjasta, syy ei ole kuitenkaan lisääntynyt sensuuri, vaan päinvastoin - alustat sallivat vapaamman keskustelun. Huomaa - vapaamman - ei vapaan, sillä nähdäkseni ideaalisesta tilasta, täydestä sananvapaudesta, ollaan silti vielä kohtuullisen kaukana.

Vielä jokunen vuosi sitten joka ikinen valtavirtaistunut sosiaalinen media moderoi varsin rajulla kädellä tiettyjä näkemyksiä. Oli se maahanmuutto, piikitys, wokeilu tai jopa länsimaisen demokratian kyseenalaistaminen, menolippu banaanisaarille oli saatavissa heppoisin perustein. Kun Musk osti Twatterin, tilanne kuitenkin muuttui ja niitä säröääniä alettiin sallia entistä vapaammin. Alkuun siitä purnattiin ja vain kaikista vannoutuneimmat ”oikeaa mieltä olevat” nostivat kytkintä ja lähtivät etsimään uutta kotia - alustaa, jossa eri mieltä olevia ei ollut.

Alustat itsessään eivät olleet tähän sensuuriin täysin syyllisiä, vaan ”yhteisönormien” lisäksi painostus eri maiden hallintojen suunnalta oli kovaa, kuten olemme saaneet kuulla näiden alustojen isojen kihojen omasta suusta viime kuukausina. Kun Musk meni vielä möläyttämään, että häntäkin painostettiin siihen kuitenkaan suostumatta, kuin sattuman kaupalla aina EU:n johtoa myöden alkoi uusi kampanjointi jopa alustan kieltämiseksi. Sehän kuitenkin sotii ihan täysin niitä paraatipuheiden ”demokratia sitäjatätä” ideaa vastaan, joten mitäskummaa?

Länsimainen demokratia perustuu varsin vahvasti siihen ”yhteen oikeaan mielipiteeseen”, joka jokaisella hyvällä tolkun ihmisellä tulee olla heille kerrotuista aiheista. Vääräuskoisia tulee kohdella kuin noitavainojen aikana konsanaan, koska jokainen poikkeava näkemys on ”äärimmäisen vaarallista demokratialle”. Siispä lisää sensuuria, alustat pakotetaan vallanpitäjien muottiin ja uusia sinitaivaita perustetaan, jonne jengi lähtee pahoja väärinajattelijoita karkuun - omaan turvalliseen kuplaansa. Kaikille avoin ajatusten markkinapaikka on kauhistus valtaosalle ihmisistä - siellähän voi joutua antamaan muitakin selityksiä omalle kannalleen kuin ”koska minä niin sanon”, asiantuntija niin sanoi” tai ”se on se yleinen mielipide (eli TV:ssä kerrottiin)”.

Asia olisikin varsin helppoa kuitata vaan sanomalla, että ne oikeasti demokratianvastaiset tahot ovat lähteneet sananvapautta karkuun ja nämä lumihiutaleet eivät itse asiassa kunnioita lainkaan ihmisoikeuksia. Siitä voidaan siis päätellä, että sananvapautta oikein puolustavat ovat niitä oikeamielisiä hyviä ihmisiä! Itselläni ei ole mitään vaikeuksia myöntää, että tämä näkökulma oli myös hyvin lähellä omaani vielä jokunen aika sitten, mutta aina sitä oppii ja kehittyy, jos niin itse haluaa. Jotenka vilkaistaan mitä siellä kolikon toisella puolella mahtaakaan piillä?


Sensuuri suojaa demokratiaa ja ihmisoikeudet toteutuvat, kun ne kielletään osalta

Yhteiskuntarauhan kannalta katsottuna mikään ei uhkaa järjestelmää enemmän kuin ne, jotka ovat itse siellä järjestelmän sisällä ja kritisoivat sitä etenkin faktapohjaisesti. Joka ikinen yhteiskunta perustuu siihen omaan tarinaansa, joka sisältää sekalaisen kokoelman faktaa ja fiktiota. Ulkopuoliset voidaan aina ohittaa olankohautuksella, kun eiväthän ne tiedä edes mistä puhuvat, mutta sisällä olevien kritiikki viiltää syvälle niihin uskomuksiin. Jokainen ihminen näkee maailman sillä ainutlaatuisella omalla tavallaan, toki, ja kollektivistiset sekä konformistiset ihmiset pyrkivät näkemään sen maailman mahdollisimman samalla tavalla kuin ne muut, muokaten niitä omia näkemyksiään tarvittaessa täsmäämään siihen ”konsensukseen”.

EU on pyrkinyt jo pitkään rakentamaan yhtenäistä Eurooppaa ja siihen yhtenäisyyteen tarvitaan yhteinen tarina, johon kaikkien tulisi uskoa. Mikä tahansa sosiaalisen median alusta, joka sallii kenen tahansa sanoa oma poikkeava näkemyksensä on siis uhka tälle heidän itsensä demokraattiseksi kutsumalleen järjestelmälle. Ja kun sanat voidaan aina määrittää uudelleen, tämä EU:n ajama ja Suomen sisäistämä järjestelmä on demokraattinen ja kaikki siitä poikkeava on uhka. Historian valossa tässä ei ole mitään uutta ja tulevat sukupolvet joutuvat sitten itse päättelemään kuka oli oikeassa - siis valitsemaan, kenen tarinaan he haluavat uskoa ja kuka on sen uuden tarinan ”pahis”.

Kukaan ei liioin pidä siitä, että heidän sen hetkistä maailmankuvaa kyseenalaistetaan, joten on täysin luonnollista vaatia jotain korkeampaa tahoa suojelemaan sitä yhteistä tarinaa. Tämä sama näkemys sattuu nimittäin olevan lähes kaikilla ryhmittymillä, niin ”oikeistolla” kuin ”vasemmistolla”, joten sinänsä ei ole millään tavalla yllättävää, että kannatus sensuurille on varsin korkealla - kunhan se vaan tehdään oikein! Yksi puoli vaatii tällä hetkellä niitä kuuluisia DEI-arvoja ja niitä kyseenalaistavien hiljentämistä, siinä kun vastapuoli haluaa kieltää kyseisen aatesuunnan. Täsmälleen sama aate - minä olen oikeassa, muut väärässä ja vääräuskoiset on tuomittava!

Nykyinen järjestelmä perustuu kuitenkin kilpailuun ja se kuka voittaa, on oikeassa. Se, kuka onnistuu saamaan eniten kannatusta omalle aatteelleen voittaa ja muiden on siihen joko nyörryttävä tahi taisteltava sitä vastaan. Tämä sama peli näkyy kaikkialla maailmassa, jenkit etunenässä missä Trump voitti tämän erän ja niittää tuhoa tahi loistoa, näkemyksestä riippuen. Jokaisen tarinassa se oma puoli on oikeamielisiä hyviksiä, vastapuolen ollessa pahoja syntisiä. Ja vaaleilla katsotaan mikä ryhmittymä on saanut parhaiten myytyä tarinansa vaalikarj… vaalikansalle.

Demokratia on pohjimmiltaan enemmistödiktatuuri, siinä kun tasavalta on kansan valitsema vähemmistödiktatuuri - parlamentti on vallassa ja heidän sanansa on laki. Kaikki sen hetkistä johtoa kritisoiva on uhka itse järjestelmälle, vaikka itse asiassa suurin osa vain pelaa sitä samaa peliä, missä voittaja määrittää oikean ja väärän. Mitä kauempana nämä eri pelurit ovat toisiaan, sitä jaetumpi kansa ja sen suurempi uhka itse järjestelmälle. Asioita ei edes pyritä ratkaisemaan keskustelulla ja konsensuksen haulla, vaan voittaja sanelee ja loput nöyrtyy tai ulisee. Demokraattista? Nykymäärityksellä, kyllä.


Kolmas tie

NLP:n opeissa ihmismieli voidaan jakaa kolmeen osaan - tunnemieli, järkimieli ja viisas mieli. Jos näin rajusti yleistetään, ”vasemmisto” pelaa lähes täysin tunnemielen kautta ja päätökset tehdään fiiliksellä - mikä tuntuu hyvältä. ”Oikeistoksi” itsensä identifioivat taas perustelevat päätöksensä loogisilla argumenteilla, puhtaasti numeroihin perustuen. Ongelma vaan on siinä, että mikä tahansa asia voidaan perustella kummalla tavalla tahansa ja se saadaan kuulostamaan järkeenkäyvältä. Kun sopivasti valikoidaan ne argumentit, mikä tahansa päätös voidaan perusteella kummalla tavalla tahansa ja se voidaan myydä sille omalle ryhmälle ”ainoana oikeana ratkaisuna” siihen ongelmaan. Vastapuolen leiristä katsottuna ja kuultuna se taas kuulostaa täysin tunteettomalta tai mielipuoliselta, eli ne muut ovat niin tyhmiä.

Viisas mieli taas huomioi molemmat osat ja peilaa niitä tarkasti. Kaikilla asioilla on useita eri puolia, kuin myös omat hyötynsä ja haittansa. Aina kun kuuleekin poliitikon sanovan ”pakko” tai ”täytyy”, voikin olla varma, että vain yhtä mielen osaa on käytetty päätöksen tekoon. Elämä on aina valintoja ja mitä enemmän valintoja on, sen vapaampi elämä. Kysymys kuuluukin, tulisiko järjestelmän sallia ihmisten valita ihan itse, vaiko pakottaa heidät siihen johonkin tiettyyn vastaukseen, josta ollaankin sitten puolesta tahi vastaan? Vaiko jotain aivan muuta?

Omalla tavallaan demokratia ja demokraattiset järjestelmät ovat tuhoon tuomittuja, koska ihmiset ovat yksilöitä jokainen omine malleineen maailmasta. Yhden mielestä maa on lätty, toisen mielestä mies voi synnyttää ja kolmas pitää Trumppia ja Putinia Hitlerinä. Jos nämä kolme em. ihmistä laitettaisiin päättämään asioista keskenään, saadaan lähes poikkeuksetta yksi tai kaksi tyytymätöntä ihmistä ja vain yksi, joka on asiasta iloinen. Sama pätee myös yhteiskunnan tasolla, eli pienen joukon tehdessä päätöksiä kaikkien muiden puolesta, saadaan aina vaihteleva joukko eri mieltä olevia ja loput ovat sitten puolesta. Koska mistään asiasta ei keskustella avoimesti, kukaan ei suostu yleensä vaihtamaan mieltään sanoman ollessa vain sen voittajan valitsemalla tavalla esittää asia. Miten tätä voidaan pitää toimivana ratkaisuna, joku saattaisi ihmetellä…

Itse pidän mitä tahansa järjestelmää ongelmallisena, missä joku taho, oli se mikä tahansa, voi käskeä muita toimimaan tietyllä tavalla. Toisaalta, suuri osa ihmisistä taas kaipaa tahoja, jotka sanovat miten olla ja elää, eivätkä kykene itse päättämään omista asioistaan. Suuri osa myös vaatii sitä, että kaikkien muiden tulisi nähdä maailma juuri heidän tavallaan ja vääräuskoisuus tulisi kieltää. Tätä voitaisiin pitää ongelmana näin äkkiää ajatellen, eikö totta? Sitä se ei taida kuitenkaan olla, koska todellisuudessa tätä sirkusta pyörittää pieni joukko ihmisiä, joilla on valta muiden ylitse ja tavan tallaajan mielipiteellä suuntaan tai toiseen ei ole paskaakaan vaikutusta. Paitsi jos ne samanmieliset puhaltaisivat yhteen hiileen, kaataen koko järjestelmän. Ja miksi näin ei sitten tapahdu? Koska niitä oikeasti samanmielisiä ei ole koskaan enempää kuin yksi - jokainen on itsensä kanssa samaa mieltä… jos edes senkään.

No mutta voi kauhiaa miten synkkä ajatus?! Ei lainkaan, jokainen saa edelleenkin päättää asioista juuri miten itse meinaa. Jokaisella päätöksellä on omat positiiviset ja negatiiviset seuraamuksensa. Käyttämällä sitä viisasta mieltä, joka kuuntelee niin tunteita kuin järkeä, jokainen voi tehdä itselleen oikean päätöksen. Mikä se päätös sitten on, se on jokaisesta itsestä kiinni. Kuinka ne päätökset vaikuttavat myös muihin on hyvä ottaa huomioon. Hyvä, mutta ei pakollista? Se on jokaisen itsensä päätettävä. Puhumalla ne asiat selviää, jos haluaa pyrkiä ymmärtämään muidenkin näkemyksiä eikä vaan julistamaan omaa ainoaa näkemystä.