Ihmisillä on valtava määrä uskomuksia, joidenka mukaan jokin asia on pakollista tai vähintäänkin niin pitäisi jonkin asian olla. Kuitenkin ”pakko ei ole paskallekkaan, jos on omat housut” kuvaa varsin hyvin näitä tämän kaltaisia uskomuksia, joiden todenperäisyys on monasti varsin hataralla pohjalla sen jälkeen kun ne kyseenalaistetaan. Yleensä niitä omia uskomuksia ei kuitenkaan kyseenalaisteta juurikaan, ainakaan ennen kuin ne aiheuttavat suuria vaikeuksia arjessa… jos sittenkään. Vaikka elämä kuinka potkii päähän, niistä uskomuksista pidetään kiinni kynsin hampain.
Ei, nyt en puhu mistään uskomuksista johonkin suurempaan voimaan tahi maan muotoon, vaan varsin arkisista uskomuksista, jotka saattavat pilata ruhtinaallisesti yksilön elämän. Masennusta, vihaa, ahdistusta, käytöshäiriöitä ja ties mitä on odotettavissa, jos nämä uskomukset saavat hallita ihmisen elämää. Ja miksi eivät saisi? Ihminenhän on erehtymätön omissa uskomuksissaan! Vielä kun päälle isketään netissä niin yleinen kontekstin katoaminen, ei tarvitse ihmetellä miksi ne kaikki muut vaikuttavat niin sekopäisiltä netissä. Koska muut ovat automaattisesti väärässä ollessaan eri mieltä kanssasi… eikös?
Ensimmäinen näistä kolmesta varsin yleisestä uskomuksista on juuri tuo edellä mainittu uskomus - muiden täytyy olla kanssasi samaa mieltä, koska sinähän olet aina oikeassa. Kaikki omista näkemyksistä poikkeavat ihmiset ovat hulluja, tyhmiä, natseja, salaliittoteoreetikoita, lampaita tai mikä leimakirves nyt tilanteeseen sopiikaan. Ihmisten välinen kommunikointi on parhaimmillaankin varsin vajavaista ja kun ennalta ottaa asenteen että poikkeava näkemys on ”pahaa syntistä”, riita on valmiina. Nykyään joudutaankin laittamaan triggerivaroituksia kaikkialle, koska joku saattaa loukkaantua vääristä näkemyksistä - voi hellanlettas, vaavi ei saa nähdä eri mieltä olevien kommentteja? EU tosin haluaa ratkaista tämän ongelman kieltämällä ne ”väärät mielipiteet”, koska he tietävät olevansa aina oikeassa - siis omaavat irrationaalisen uskomuksen ja ollessaan vallassa muiden yli, nämä kuvitelmat että ovat vieläpä oikeutettuja päättämään asiasta muiden puolesta aiheuttaa melkoisen ongelman.
Toinen varsin arkinen uskomus on se, että kaikkien muiden täytyy kohdella sinua sillä tavalla kuin kohtelet heitä. Juu, varsin usein se vittuilu tulee takaisin, mutta yhtä lailla ihmiset uskovat hyvän käytöksensä tai anteliaan toimintansa saavan muut ihmiset toimimaan samalla tavalla heitä kohtaan. Jos ajattelet tekeväsi ”hyviä asioita” ja oletat kaikkien muiden sinua siitä kehuvan ja ylistävän, voin harmikseni todeta että ”älä unta nää”. Varmin tapa saada roppakaupalla pettymyksiä ja pitkässä juoksussa saada päälle masennus-diagnoosin on kuvitella, että kaikki muut arvostavat sinua kun teet mielestäsi ”hyvää”. Osa kyllä näin varmasti tekee, mutta ei läheskään kaikki ja juuri tämä ”kaikki” on siinä ongelmana. Toisinpäin ajateltuna samankaltainen uskomus luo myös omat haasteensa, eli ”kaikki muut ovat kusipäitä tein mitä tahansa”, tosin siinä harvemmin masentuu jos kohtaakin välillä mukaviakin ihmisiä.
Ja kolmantena uskomus, joka sopii kyllä ihan hyvin kolmivuotiaalle, mutta aikuisena siitä olisi ehkä hyvä päästä eroon: sinun täytyy saada kaikki mitä haluat. Ei mitä tarvitset vaan haluat. Tarpeiden tyydyttäminen on ihmiselle tärkeää ja ilman niitä perustarpeita saattaa hyvinkin tulla noutaja. Ihmiset kuitenkin useammin haluavat asioita - rahaa, mainetta, valtaa ja vähintäänkin sen mitä naapurillakin on, tosin vielä pikkasen enemmän. Kilpailuyhteiskunnassa tämä usein vielä käännetään niin, että jos et saa mitä haluat, olet luuseri ja itse vastuussa epäonnestasi. Päälle vielä kun ne omat valinnat haluista ulkoistetaan markkinavoimille, ovat katastrofin ainekset valmiina.
Samankaltaisia haitallisia uskomuksia on ihan jokaisella ja ne vaikeuttavat elämää enemmän tai vähemmän. Mitä tiukemmin ihminen pitää omista uskomuksistaan kiinni, sitä epätodennäköisempää on että ihminen huomaisi joidenkin uskomustensa olevan suurena osana ongelmia elämässään.
Miten nämä uskomukset sitten oikein syntyvät? Eikait niitä nyt sentään koulussa opeteta ja kaikkihan nuo nyt tietää, etteivät ne pidä paikkansa? Jollain tasolla juu, niin tietää, mutta se ei millään tavalla estä niihin uskomasta ja näiden uskomusten sitten haittaavan elämää. Ja juu, näitä uskomuksia ikävä kyllä vahvistetaan koulussa varsin runsaasti. Uskomusten synty voidaan yksinkertaistaa seuraavanlaisella mallilla:
Kaikki lähtee jostain kokemuksesta, jonka aistiemme kautta vastaanotamme. Se kokemus välittömästi käy läpi prosessin, jossa sisään tullut tieto ”siivotaan” poistamalla, yleistämällä ja vääristämällä havaintoja. Tämän jälkeen tieto muutetaan kieleksi, tarinaksi, jota loogiset aivomme käsittelevät. Luotu tarina sitten kyseenalaistetaan esimerkiksi vertaamalla sitä aikaisempiin kokemuksiin ja sille kehitetään merkitys oman uskomusjärjestelmän mukaisesti. Ja sitten alkaa kertaaminen - mitä useammin sama ketju toistuu, sen luotettavampana sisäistä tarinaa pidetään ja kun se toiston kautta muuttuu varmuudeksi, tarina vahvistetaan uskomukseksi.
Koska se toisto pelaa niin suurta osaa sekä oppimisessa yleensä kuin uskomusten muodostuksessa, kuinkahan suuri sattuma onkaan, että meille pienestä pitäen koetetaan takoa kaaliin tiettyjä asioita ja media toitottaa 24/7 samoja viestejä? Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti