Hypnoosi ja NLP - mikä on totta, mikä tarua?

Minulle vinkattiin hiljattain eräs video, kun pähkäilin NLP:tä X:n puolella. Video on Skepsis Ry:n kanavalla kymmenen vuotta sitten julkaistu Hannu Lauerman esitelmä ”Hypnoosi ja NLP - mikä on totta, mikä tarua?” Alkuun videossa puhutaan hypnoosista ja viimeiset n. 10 minuuttia NLP:stä. Suosittelen tsiikaamaan kyseisen reilun puoltoistatuntisen esityksen jos aihe kiinnostaa:

Likemmäksi sata tuntia luentoja hypnoosista ja reilusti enemmän NLP:stä sekä useampikin kurssi käytynä löytyy itselläni molemmista aiheista, joten uskallan avata sanaisen arkkuni aiheesta, tosin täysin tietoisena siitä, että Lauermalla on varmasti moninkertainen määrä kokemusta takana hypnoosista. NLP:stä hänellä on varsin kapea ja nuiva näkemys, johon otan enemmän kantaa.

Aloitetaan hypnoosista ja hypnoterapiasta, joihin omiin tietoihin peilaten ei minulla ole juurikaan nokan koputtamista - mies puhuu asiaa. Mistään ihmelääkkeestä ei ole kysymys vaan yksinkertaisesti keinoista vaikuttaa ihmismieleen. Jos jonkin asian lisäisin, se olisi seikka, että yksikään lääkäri tai terapeutti ei paranna ihmistä, vaan he joko auttavat tai haittaavat ihmisen omaa kykyä parantua. Ihmisen keho ja mieli hoitavat asian ihan itse ja kaikki ulkopuolinen joko tukee tai haittaa asiaa, riippuen täysin mitä tehdään.

NLP oli itsellenikin alkuun se punainen vaate, koska muiden ihmisten manipulointi ei kuulosta oikeutetulta… paitsi jos se tehdään ”oikeista syistä” ja ”hyvän asian puolesta”, eikös? Tästä aiheesta pohdin jokin aika sitten artikkelissa ”Manipuloinnista”, joka liittyy vahvasti aiheeseen joten sen lukaisu avannee näkemystäni jos moinen kiinnostaa.

Lauerman nostamat väitteet NLP:n tehosta pitävät hyvin paikkansa - se ei ole liioin mikään ihmelääke ja sen markkinointi semmoisena ei ainakaan auta tekniikan kannattajien puolta. Kaikenmaailman huijareita ja helppoheikkejä on maailma pullollaan ja tutkimustietoa NLP:n tehosta on varsin vähän. Siksikö että se ei toimi? Sanoisin että siksi, että sitä ei voida laittaa purkkiin ja myydä massoille vaan se vaatii henkilökohtaista kohtaamista, runsaasti tietoa ja taitoa sekä oikeasti tahdon auttaa muita. Jos asiakkaan ja ”terapeutin” välillä ei ole riittävää yhteyttä, on ihan turha odottaa sen kummempia tuloksia, mikä toki pitää paikkansa monessa muussakin asiassa.

Mikä jää kuitenkin mainitsematta esityksessä on se, että monet NLP:n tekniikat ovat kenen tahansa opittavissa varsin helposti ja ovat pahimmillaankin varsin harmittomia, tehokkaimmillaan tehden muutamassa minuutissa elämää huomattavasti parantavia muutoksia. Ei, ne eivät ole ainoita tapoja saavuttaa sama tulos, mutta väittäisin että nopeudessaan ne ovat päihittämättömiä. Ymmärrän toki hyvin nuivan näkemyksen asiaan, joka saattaa ratkaista kymmenessä minuutissa saman ongelman, mihin muut suuntaukset vaativat jopa vuosien ”terapian” - siinä jää moni mersu ostamatta jos asiakas tarvitsee satojen käyntien sijaan vain yhden kerran.

Kuten mikä tahansa muukin terapia, NLP:llä on mahdollista tehdä paljon vahinkoa ja roikottaa ihmistä löysässä hirressä vuosikausia, lypsäen viimeisenkin lantin toisen taskusta. Tämä on kuitenkin kiinni siitä ”terapeutista”, jonka kirjoitan lainasmerkkeihin koska NLP:ssä ei puhuta terapeutista vaan harjoittajasta, practitioner, koska se ei ole Suomessa terapiamuoto vaan ”vain” elämäntapavalmennusta tai vastaavaa.

Pidän kuitenkin harhakuvitelmana sitä, että jonkin ”valtion virallistaman” tahon olevan yhtään sen eettisempi toimija tai olevan millään tavalla parempi auttamaan muita ihmisiä. Kyllä, se luo jonkin tason, riman ollessa varsin matalalla, ja päälle vielä hyvin vahvasti ison rahan ohjaamaa, joten se ”lääkäri” tai ”terapeutti” on aivan sama itselle kuin ”putkimies” tai ”mekaanikko” - todistus siitä, että jollain mittarilla tämä taho on ainakin joskus onnistunut läpäisemään jonkun kokeen. Ammattitaito on asia erikseen ja siihen ei vaikuta kuin se mikä yksilö on kyseessä.

En kuitenkaan pidä Lauerman väitteitä NLP:stä täysin virheellisenä ja olen osasta täysin samaa mieltä - kaiken maailman sankareita ja koulutuksia mahtuu joukkoon. Kun mikään taho ei valvo asiaa, haitari on varsin suuri… tosin lääkäreitä valvotaan ja haitari on vähintään yhtä suuri. Yksi asia esityksessä kuitenkin pisti silmään: viimeinen esityskalvo NLP:stä, jossa seisoo näin: ”Vallitsee poikkeuksellisen voimakas ristiriita lupausten ja näytön välillä - näyttöä ei ole yli 40 vuodessa kertynyt”.

Jos näyttöä ei kerran ole, miksi ihmeessä joka ikinen menestyvä kauppamies ja poliitikko käyttää NLP:tä?

Väitän, että koska se toimii. Ei auttamaan muita ihmisiä, vaan auttamaan sen käyttäjiä itseään. Milton-malli on se kuin taianomainen tekniikka myydä lunta eskimoille, kun sitä käytetään tehokkaasti. Eettistä? Se riippuu keneltä kysytään ja mistä puhutaan.

Se, että tämä malli on osa NLP:tä menee samaan kuin Lauerma puhuu hypnoosista - menee lapsi pesuveden mukana. Milton-mallia voidaan käyttää ihmisten auttamiseen kuin myös varsin manipulatiiviseen suostutteluun, mikä on mainonnan ja markkinoinnin perusta. Jos kyseinen malli vaivaa, sen voi ”kumota” toisella NLP-mallilla, nimittäin Meta-mallilla. Toki sen toimiminen vaatii suoraa yhteyttä siihen ”vastapuoleen”, jos sillä halutaan kaivaa pintaa syvemmälle. Useimmiten kuitenkin tällä mallilla voi itse kysyä itseltään ne kysymykset ja huomata kuinka ympäripyöreillä markkinointipuheilla kansaa viedään kuin pässiä narusta.

Ihminen on sen verran monimutkainen olento, että mielestäni kaikki kuvitelmat sen kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä tulisikin unohtaa. Sadalla ihmiselle voi olla täsmälleen sama oire ja samalla sata eri syytä miksi se oire ilmenee. Kyllä, lääketiede on kehittynyt runsaasti ja tietyt asiat kyetään toistettavasti ja luotettavasti ”korjaamaan”. Paitsi että, otetaan vaikkapa esimerkiksi jonkin raajan amputointi. 100% varmuudella se irti leikattu raaja puuttuu siltä ihmiseltä, mutta osa tuntee sen raajan edelleen ja osa tuntee myös sen kivun edelleen, vaikka mitään syytä ei sille ole fyysisellä tasolla. Niin hypnoterapialla, kuin NLP:llä, siihen voidaan kuitenkin joissain tapauksissa vaikuttaa ja sitä ei kukaan tiedä miksi se joskus toimii ja joskus ei. Voidaan arvella ja teoretisoida, toki, mutta tietää? No, lääkäri vastaisi ”kyllä”.

Tämä mekaaninen näkemys ihmisestä on ehkäpä se nykytieteen suurin kuvitelma, jota on mahdotonta karistaa ”virallisista” portaista. Halu kieltää tai rajoittaa kaiken ”virallisesta” poikkeavan saattaa toki tulla aidosta huolesta ”puoskarien” negatiivisista tempauksista, mutta suurena osana tässä kaikessa on kuitenkin raha. Se, että Lauerma omien sanojensa mukaan ei itse tienaa omalla kannallaan mitään pitänee paikkansa, mutta siinä jää semmoinen pikkuseikka huomioimatta: eri mieltä oleminen tulisi lähes satavarmasti vaikuttamaan negatiivisesti hänen asemaansa valtahierarkiassa. En kuitenkaan syytä häntä mistään vaan totean lähinnä sen karun todellisuuden, että on lähes mahdotonta saada ihmistä ymmärtämään jotain asiaa, jos hänen oma elintaso riippuu sen asian ymmärtämättömyydestä. Tämä pätee kaikkeen…

Summa summarum, arvostan Lauerman kantaa ja tietämystä etenkin hypnoterapian saralla. Jokainen saa puolestani uskoa mihin lystää ja omata juuri semmoisen mielipiteen asiasta kuin asiasta kuin itse haluaa. NLP:ssä, kuten monissa muissakin ”terapioissa” on mahdollista muovata näkemyksiä maailmasta ja sen oman maailmankuvan muuttaminen saattaa parantaa runsaasti elämänlaatua ihmisellä. Ongelma tulee vastaan siinä, kun se ”terapeutti” uskoo sen oman maailmankuvansa olevan se ”ainoa oikea” ja koettaa pakottaa sen asiakkaalle. Jos joku kertoo olevansa Napoleon, häntä pidetään hulluna ja laitetaan terapiaan, siinä kun joku mies sanoo olevansa nainen on hurraamisen arvoista nykypäivänä. Se ”virallinen taho” vaan sitten määrittää missä kohden se omakuva on haitallinen yksilölle?

Kannattaako sitä NLP:tä sitten pelätä ja varoa? Yhtä paljon kuin mitä tahansa muutakin tekniikkaa, jolla voidaan muokata niin omia kuin muiden ihmisten näkemyksiä maailmasta.

Tehdään vielä loppuun pieni hypnoosi, joka saattaa osalle toimia välittömästi, osa saattaa nauraa ja osa loukkaantua verisesti: Sinua alkaa vituttaa… (klikkaa linkki auki ja katso toimiko)

Suvaitsevaisuuden paradoksi

Karl Popper esitti suvaitsevaisuuden paradoksin näin — lontoosta savoksi tekoälyn kääntämänä:

”Rajatonta suvaitsevaisuutta seuraa väistämättä suvaitsevaisuuden katoaminen. Jos suvaitsemme rajattomasti myös suvaitsemattomia, jos emme ole valmiita puolustamaan suvaitsevaa yhteiskuntaa suvaitsemattomien hyökkäykseltä, silloin suvaitsevat tuhotaan — ja heidän mukanaan myös suvaitsevaisuus.”

Yleensä lainaus hänen avoimen yhteiskunnan opuksestaan jätetään puolitiehen, joten laitetaan loputkin koska se jatko on mielestäni koko jutun juoni, eikä vaan tuo lyhyt versio:

”Tällä ajatuksella en tarkoita esimerkiksi sitä, että meidän pitäisi aina tukahduttaa suvaitsemattomia aatteita; niin kauan kuin voimme vastata niihin järkiperäisellä keskustelulla ja pitää ne kurissa julkisen mielipiteen avulla, tukahduttaminen olisi varmasti hyvin ajattelematonta. Mutta meidän tulisi vaatia oikeutta tukahduttaa ne tarvittaessa vaikka voimalla; sillä voi hyvin käydä niin, etteivät he ole valmiita kohtaamaan meitä järkiperäisen keskustelun tasolla, vaan aloittavat hyökkäyksen torjumalla kaiken järkiperäisyyden. He saattavat kieltää kannattajiaan kuuntelemasta järkiperäisiä argumentteja väittäen niiden olevan harhaanjohtavia, ja opettaa vastaamaan niihin nyrkein tai asein.

Meidän tulisi siis suvaitsevaisuuden nimissä vaatia oikeutta olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta. Meidän tulisi vaatia, että mikä tahansa liike, joka saarnaa suvaitsemattomuutta, asettuu lain ulkopuolelle — ja meidän tulisi pitää yllytystä suvaitsemattomuuteen ja vainoon rikoksena, samalla tavoin kuin pidämme yllytystä murhaan, kidnappaukseen tai orjakaupan elvyttämiseen rikoksena.”

Näitä Popperin oppeja varsin suvaitsevaiset tahot kuten George Soros myös julistaa ja tässä männäviikolla koko edistyksellinen paremmisto on osoittanut kuinka suvaitsevaisia sitä ollaankaan kun on väärä malli farkut jalassa (American Eagle/Sydney Sweeney). Mehdi Hasanin Jubilee-kohu ei ollut edes ehtinyt kunnolla käyntiin kun farkkumainos meni kusemaan muroihin netin suvaitsevaisimmille ihmisille ja nyt ongelma taitaakin olla kummasta tulisi loukkaantua kovemmin. Argumentit edistyksellisellä suunnalla ovat tosin olleet jo hyvin samoja vuosikausia, eli taistelussa pahoja ihmisiä vastaan kaikki keinot tulisi ottaa käyttöön koska emme voi suvaita pahoja ihmisiä siksi, että he ovat pahoja ihmisiä joita ei tule suvaita.

Noh, some on oma maailmansa missä eniten mielensä pahoittanut yleensä saa eniten huomiota, joten jätetään se nyt hieman vähemmälle huomiolle. Siinä kohden kun valtiolliset toimijat alkavat käyttäytymään samalla tavalla kuin netin ulinasto, olisiko silloin jo hieman syytä huoleen? Onneksi EU ei petä taaskaan ja hiljan julkaistu raportti rapakon takaa ”The Foreign Censorship Threat” maalaa varsin synkän kuvan kuinka sananvapaudella pyyhitään persettä koska fasismi. Eli siis täsmälleen sama argumentti kuin somevaikuttajilla farkkujen suhteen.

Ehkäpä ongelma on kuitenkin siinä, että näitä liberaaleja ajatelmia lyömäaseenaan käyttävät tahot eivät kuitenkaan ole liberaaleja, vaan juuri näitä edistyksellisiä, jotka ovat valloittaneet suuren osan vasemmasta laidasta? Siinä sivussa kun haukutaan kaikkia väärää mieltä olevia fasisteiksi ja natseiksi, kannatetaan hyvin vahvasti juuri sitä mitä he pelkäävät näiden natsifasistien heille tekevän - sulkemaan tai poistamaan heidät kulttuurisodan kentältä. Ja kyllä, sielä oikealla laidalla on vahvaa kannatusta kieltää yksi jos toinenkin ”vasemman” kentän aatemaailma, koska se palvelisii yhteistä hyvää, kuulemma. Itse antaisin kaikkien kukkien kukkia ja paras argumentti voittakoon, mutta nykypäivän keskustelukulttuurissa parhaan argumentin sijasta voittaja on se joka saa äänensä kantamaan laajimmalle.

Vai olisiko syy liberaaleissa itsessään, koska he ovat suvainneet suvaitsemattomuuden ”omissa” piireissään? Liberalismin ajatus toki on juuri se, että kaikki saavat olla omaa mieltään ja nykyisessä ilmapiirissä hyvesignalointi on varsin suosittua ja natsifasistien haukkuminen sitä kaikista hyveellisintä toimintaa, joten ei ole mikään ihme että liberaalit ja edistykselliset ovat monessa kohden sulautuneet yhdeksi ja samaksi ”vasemmistoksi”. Mitään tekemistä vasemmiston kanssa näillä ei kuitenkaan ole, mutta asiat täytyy esittää tavan tallaajalle yksinkertaisella musta-valkoisella tavalla, joten vasemmisto on kaikkea mikä ei ole natsifasismia. Kun liberaalit eivät itse tee pesäeroa muihin poliittisiin aatteisiin, he sulautuvat muihin ryhmittymiin varsin helposti.

Tai sitten ongelma on koko liberaalissa ajattelumallissa, joka valistuksen ajoista lähtien on ollut älymystön ratkaisu? Kaikki ihmiset ovat konservatiiveja asioissa, jotka ovat heille itselleen tärkeitä ja aito liberaali ei täten seiso minkään tärkeän asian takana koska kaikki käy. Ainoa tärkeä asia on vapaus ja kun kaikki saa tehdä mitä lystää, röyhkeimmän oikeudella kaikista hulluimmatkin ajatukset saavat kannatusta (esim. woke) suuren yleisön keskuudessa. Tässä tuleekin vastaan demokratian paradoksi, eli enemmistön päätöksellä he voivat antaa valtansa harvoille. Kun vielä nykypäivänä arvostetaan enemmän taitavia puhujia ja annettua kuvaa kuin niitä tekoja, ”liberaaliuden” nimissä voidaan tehdä mitä tahansa.

Kaikki kolme edellä mainittua asiaa ovat osa ongelmaa, tosin se syy miksi ne ovat osa ongelmaa on niitä kaikkia yhdistävä asia: valta muiden yli. Siinä kun ”oikeisto” määrää asioista laeilla, vasemmisto pyrkii häpeärangaistuksin pakottamaan kaikki samaan muottiin. Aidot liberaalit pyrkisivät minimoimaan molemmat, mutta nykypäivän politiikassa ja yhteiskunnassa noin ylipäänsä, ihmiset vaatimalla vaativat että joku muu tekee ne isot päätökset ja kantaa vastuun kansan puolesta. Käytönnössähän poliitikot eivät kanna mitään vastuuta päätöksistään ja seuraukset jäävät aina kansan maksettavaksi, joten se on ihan se ja sama onko sielä sirkusteltassa tirehtöörinä oikeistoa, vasemmistoa vai liberaaleja/edistyksellisiä.

Vapaus on hieno asia, jos sen mukana tuleva vastuu omasta elämästään on itsestäänselvyys. Suurin osa ihmisistä on valmis luovuttamaan vapauden kunhan joku lupaa siinä vaihtokaupassa lusikallisen turvallisuutta. Suvaitsevaisuudessa kaikilla se raja menee jossain, oli se sitten sielä kymmenessä käskyssä tai väärissä farkuissa. Myös siinä miten ”rajan ylittäviä” kohtelee vaihtelee melkoisesti - osa ei hyväksy tahi kannata, siinä kun toiset haluavat kieltää tavalla tai toisella kaikki väärää mieltä olevat. Syyllistäminen ja häpeä ovat tehokkaita tapoja hallita kansaa, se on tiedetty vuosituhansia.