Joka ikinen kerta vaalien jälkeen syyllinen väärään tulokseen johtuu väärin äänestäneistä. Ei suoraan itse järjestelmästä joka määrittää miten se voittaja selvitetään tai edes ylipäänsä siitä, että maan johto valitaan kilpailulla, mikä taas on tarkemmin tutkittuna ehkäpä se typerin tapa valita kenellä on valta muiden yli. Eri tavoista laskea ne äänet otetaan tarkasteluun seuraava video:
Videolla toki keskitytään vain äänestyksiin, missä kyse on yksittäisen ehdokkaan voitosta eikä esimerkiksi useamman ehdokkaan läpipääsystä esimerkiksi eduskuntavaaleissa ja vastaavissa. D'Hondtin menetelmä, joka Suomessakin on pääosin käytössä, on sitten taas ihan oma järjettömyytensä, mutta sen suosiessa vahvasti suuria puolueita pienten kustannuksella, varmaankin ihan sattumalta ne tähänkin asti vallassa olevat suuret puolueet eivät siihen halua muutosta. Kuka olisikaan arvannut, että valtaan joskus päässeet tahot eivät siitä halua luopua?
Yleisin ja varmasti yksinkertaisin tapa laskea ja mitata vaikka presidentinvaalien tapaisissa vaaleissa ne äänet on se, että jokainen rustaa lappuun yhden numeron ja eniten ääniä saanut voittaa. Jos kukaan ei saanut enemmistöä (51%) ekalla kierroksella, toiselle valitaan kaksi eniten ääniä saanutta ja sen jälkeen nämä kaksi kisaavat keskenään. Jos yksikään ehdokas ei saanut sitä enemmistöä ensimmäisellä kierroksella, se johtaa välittömästi varsin suureen ongelmaan demokratian kannalta - enemmistö kansasta oli sitä mieltä, että joka ikisen ehdokkaan kohdalla he eivät halunneet kyseistä ehdokasta voittajaksi. Tämä tulos pahenee entisestään jos huomioidaan äänestämättömät, jolloin vielä suurempi enemmistö oli joka ikistä ehdokasta vastaan ja vain murto-osa puolesta.
Puheet ”koko kansan presidentistä” ovatkin siis lähes poikkeuksetta naurettavia, koska enemmistö kansasta ei häntä kannattanut. Mutta mitäs kansa äänesti väärin, paska säkä ja deal with it.
Useat eri tahot ovatkin pyrkineet parantamaan kyseistä tapaa laskea voittaja ja ovat tulleet poikkeuksetta siihen tulokseen, että on olemassa huonoja ja vähemmän huonoja tapoja laskea, mutta ei yhtäkään hyvää. Toki samaa on sanottu koko demokratiasta, eli se ei ole hyvä mutta parempi kuin kaikki muut tyylit hallita kansaa. Tämä paremmuus toki johtuu lähinnä siitä katsomissuunnasta, joten ei ole mikään ihme että tavan tallaajan vinkkelistä voi hyvillä mielin sanoa niiden kaikkien olevan huonoja.
Nykyistä tapaa voitaisiin hieman parantaa antamalla ihmisille tapa laittaa ehdokkaat järjestykseen omalta kantilta katsottuna, jolloin uusintakierroksia ei tarvittaisi lainkaan. Tällä tavalla laskettaessa voittajaksi ei kuitenkaan välttämättä päätyisi enemmistön ykkössuosikki, vaan toiseksi jäänyt joka tosin oli enemmistön (jälleen unohtaen äänestämättömät) mielestä ainakin vähiten huono. Kuvitellaan siis tilanne, että ehdolla olisi kolme ehdokasta: vasemmistolainen, keskustalainen ja oikeistolainen. Jokainen vasemmistolainen äänestäisi siis vasemmistolaista ja toisena vaihtoehtona keskusta. Oikeistolaiset tekisivät päinvastoin, mutta keskusta olisi jälleen toisena. Jos vähiten ykköspaikkoja saanut olisi siis jommasta kummasta ääripäästä, todennäköisimmin se keskustalainen voittaisi koska ne vastapuolen äänet menisivät keskelle. Olisiko se hyvä ratkaisu? Ehkä, ainakin parempi kuin nykyinen missä taktisella äänestämisellä leivotaan voittajat.
Toistaiseksi ”paras” malli taitaa kuitenkin olla semmoinen, missä ehdokkaille annetaan kuitenkin pisteet tai hyväksyminen riippumattomasti muista ehdokkaista. Sen sijaan että valitaan paras, toiseksi tullut aina viimeiseen ehdokkaaseen saakka, jokaiselle ehdokkaalle annettaisiin joko yksinkertainen ”kyllä/ei” tai sitten jokin arvosana tyyliin +10 - -10, eli täydellisesti hyväksyttävästä aina ei toudellakaan saakka. Jokaisen kohdalla pisteet laskettaisiin yhteen ja kenellä olisi keskimääräisesti eniten hyväksyntää voittaisi potin. Samalla nähtäisiin myös se, kuinka suuri kannatus olisi myös niillä ”pienillä” ehdokkailla, koska nykyinen yksi ääni malli saa varsin monet ihmiset kannattamaan niitä suuria pelureita ja pienten kohdalla sanotaankin äänen menevän vain hukkaan.
Antamalla jokin arvo (tai vaan se jaa/ei) jokaiselle äänestettävälle erikseen olisi tietysti varsin työteliäs prosessi äänestäjille itselleen, koska heidän tulisi ottaa kantaa joka ikiseen ehdokkaaseen erikseen. Mutta mitä sillä saavutettaisiin olisi se, että jonkun typerän gallupin sijaan nähtäisiin oikeasti mitä eri asioita kansa ainakin kuvittelee kannattavansa ja samalla saataisiin osviittaa sille, mihin suuntaan maata tulisi viedä. Mutta yksikään vallanpitäjä ei halua kansalla olevan sanavaltaa ja samalla myös nähtäisiin miten paljon kannatusta kullakin ehdokkaalla olisi koko kansan keskuudessa - joka ikinen äänestämätön kun olisi oletusarvoisesti jokaisen ehdokkaan kohdalla se ”ei”.
Loistava idea siis, eikös? Mutta mitäs jos yhdelläkään ehdokkaalla tai puolueella ei olisi enemmistön hyväksyntää? Voittaja(t) edelleen julistettaisiin ja (näennäinen) valta siirtyisi tälle taholle. Enemmistö ei siis edelleenkään hyväksyisi tätä tahoa vaikka sillä olisikin keskimäärin suurin hyväksyntä. Tämä tilanne olisi varsin todennäköinen jos ne äänestämättömät otettaisiin huomioon, mutta jos vain äänestäneiden valinnat laskettaisiin, olisi varsin mahdollista että ainakin joku ryhmittymä tai taho olisi enemmistön mielestä kelvollinen. Tällöin meillä olisi siis enemmistön kannattama, mutta samalla vähemmistön hyljeksimä enemmistön diktatuuri, joka edelleen saisi pakotettua jonkin aatesuunnan kaikille.
Sitten päästäänkin vielä syvemmälle ongelman ytimeen. Vaikka tällä viimeksi mainitulla tavalla saataisiinkin lähemmäksi totuudenmukainen näkemys kansan mielipiteestä kuka heitä hallitsee, se ei vielä poista ongelmaa missä nämä valitut tahot voisivat edelleen tehdä mitä lystäävät koska järjestelmä olisi edelleen tasavalta, missä äänestyksen jälkeen kansalta ei todellisuudessa kysytä enää mitään ja edustajat tekevät mikä heidän mielestään on oikein tai väärin. Vaikka kansa siis hyväksyisi ehdokkaan, se ei tarkoita millään mittarilla että kansa saisi mitä tilasi.
Ja niinkuin tämä nyt ei olisi vielä riittävän suuri ongelma itsessään, pitää muistaa että 80% kansasta on idiootteja. He eivät omaa millään tavalla kykyä arvioida kuka olisi oikeasti hyvä ehdokas vaan he perustaisivat päätöksensä pärstäkertoimiin ja median kertomaan satuun näistä ehdokkaista. Jos kansa taas saisi suoraan äänestää asioista ihmisten sijaan samalla tyylillä, eli suora demokratia, se ei liioin poistaisi ongelmaa missä ihmiset joilla ei ole harmainta hajuakaan siitä jostain asiasta saisi päättää miten sen suhteen toimitaan. Kas kun edelleenkin kansan yleinen mielipide muodostetaan medialla, voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä miten ne äänet lasketaan ja onko meillä edustuksellinen vai suora tapa vaikuttaa asioihin.
Radikaalin demokratian eri muodot pyrkivät vaikuttamaan tähän ongelmaan ainakin osittain, mutta sekään ei edelleenkään poista mielestäni sitä ongelman ydintä: valtaa muiden ylitse. Niin kauan kun joku taho saa sanella muille miten heidän tulee olla ja elää, ihminen ei ole vapaa elämään omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Ehkäpä Aristoteles oli siinä kuitenkin varsin oikeassa, kun kertoi osan ihmisistä olevan soveltuvia orjiksi ja joku muu tekee päätökset heidän puolestaan useimmissa asioissa? Mutta miten luoda sitten yhtenäinen yhteiskunta vapaiden ihmisten kesken? Se 80 pinnaa olisi toki onnellisia ollessaan käskyjen alaisia, mutta ne loput olisivat edelleen kysymysmerkki.
Ei siis ihme, että demokratiaa pidetään vähiten huonona ratkaisuna… koska sen ohjailu oikeiden vallanpitäjien toimesta on niin naurettavan helppoa. Valistunut kansa yhdistettynä huomattavasti reilumpaan tapaan päättää yhteisistä asioista kun veisi vallan harvoilta ja sitä ei yksikään vallanpitäjä halua. Kaikkiin näihin ongelmiin suurin osa tarjoaa kuitenkin ratkaisuksi oikein äänestämistä. Heille esitänkin kysymyksen: kuis meni, noin niinku omasta mielestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti