”Suurin osa suomalaisista luottaa uutisiin, mutta kolmannes ei.”

Journalisti-lehdessä on aina välillä varsin kriittistäkin näkökulmaa journalismin tasosta ja tällä kertaa pitää nostaa hattua Salla Tuomolalle artikkelistaan ”Näkökulma: Suurin osa suomalaisista luottaa uutisiin, mutta kolmannes ei. Tätä he toivovat medialta.” (linkki arkistosta) sekä artikkelissa viitatulle tutkimukselle ”Kansalaisaktivistit vai pandemiankieltäjät?” (linkki).

Nykypäivän valtamedian käsitys monimuotoisuudesta tarkoittaa lähinnä pärstäkertoimen moninaisuutta. Suuri osa juuri syrjintää koskevista säännöistä on otettu huomioon kun ihmisten näkemyksiä kysytään, eli kuten yhdenvertaisuuslaki sanoo: ”ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”, sillä poikkeuksella, että sillä mielipiteellä on erityisen suuri merkitys ainoastaan silloin kun päätetään julkaistaanko juttu vai ei. Eli jos mielipide ei sovi agendaan, sitä ei julkaista. Ja jokainen toimittelija tietää jo ennalta mitä näkemyksiä ei heidän omassa mediassaan julkaista, joten he osaavat vältellä niitä pahoja syntisiä väärinajattelijoita.

Demokratian kannalta ajateltuna asia on vaan karvan verran ongelmallinen, koska se mielipide on ainoa asia jonka moninaisuudella pitäisi olla merkitystä. Asioiden kannalta kun ei yleensä ole pienintäkään merkitystä sillä, minkä värisellä naamalla ihminen on varustettu eikä mikä reikä häntä kiinnostaa. Niitä näkemyseroja taas pitäisi nostaa enemmänkin esiin, koska liberaalin demokratian idea ajatusten markkinapaikasta on kohtuullisen merkittävä juttu, ainakin omasta mielestäni. Ongelma on vaan siinä, että koko demokraattinen järjestelmä alkaa krakaamaan pahemman kerran jos ihmisten arvomaailma on liian monimuotoinen ja juuri siksi media on niin kriittinen osa tätä länsimaista demokratiaa.

Lähtöolettama journalismissa usein se, että jokainen ihminen ajattelee maailmasta suurin piirtein samalla tavalla ja heillä saattaa olla vain pieniä vivahde-eroja yhteiskunnallisten asioiden suhteen. Tällöin sitä moninaisuutta haetaankin ulkoisten ominaisuuksien kautta, koska väärinajattelijoita pidetään lähtökohtaisesti lähinnä entisaikojen kylähulluina ja heidän mielipiteillään ja näkemyksillään on lähinnä vain viihdearvoa. Yhteiskunta on kuitenkin kuseskellut kansalaistensa muroihin jo niin pitkään, että se sorrettu kansanosa on alkanut muuttua jo varsin merkittäväksi osaksi ja päälle kun vielä otetaan sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet ihmisten väliseen viestintään, soppa alkaa olla valmis ja kiehumispiste lähenee.

Juuri tätä asiaa Salla nostaakin hienosti esiin, vaikkakin päättötyöstään voidaan päätellä niiden arvojen ja ajatusmaailman olevan varsin edistyksellinen. Selvästikin se oli pienoinen shokki, kun huomasi että ihan sillä tavan tallaajallakin voi olla valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Keskimääräinen suomalainen, samoin kuin kaikki länsimaissa asustelevat ylipäänsä, on kuitenkin käynyt saman aivomankelin (koulun) läpi ja korkeammin koulutetut ovat sen jälkeen vielä ottaneet päälle tehosteannoksen neoliberaalia jenkkiyliopistojen kool-aidia kaikkine edistyksellisine lisämausteineen. Joten miten ihmeessä joku voisikaan ajatella toisin, siinä kun se monimuotoisuus reikien suhteen on ihan ymmärrettävää?

Moni pitääkin itseään varsin suvaitsevaisena kun hyväksyy jos jonkinmoisia ideologioita ja pärstien monimuotoisuutta, mutta armias jos on itselle tärkeästä asiasta eri mieltä niin suvaitsevaisuus loppuu kuin seinään. Suurin osa kansasta kun edelleenkin nielee sen median syöttämän yhtenäistämispropagandan sellaisenaan eikä normaalisti altistu oikeastaan koskaan niille poikkeaville näkemyksille asioista, joita halutaankin pidettävän piilossa koska ne tuhoaisivat koko virallisen tarinan. Asiantuntijat kuitenkin kertovat aina totuuden ja ne merkittävät asiat oikeine näkökulmineen, eikös?

Kuten yllä mainittu tutkimuskin osoittaa, media onkin haastattelun sijaan haistatellut väärinajattelijoita jo hyvän aikaa. Kyllä, asiasta on ollut moneen otteeseen puhetta ja asiaa on tutkittu ja huomattu kuinka median yksiäänisyys ja samalla rajusti halventava tapa väärinajattelijoita kohden saattaa kostautua, mutta karu todellisuus on se, että mitään muutosta asiaan ei ole tulossa lähiaikoina. Mutta miksi näin?

Money talks and bullshit walks. Taustalla on kuitenkin tässä vaiheessa jo vuosisatoja kestänyt ajatusmaailma, missä varakkaat ja vaikutusvaltaiset tahot ovat vaikuttaneet niin yhteiskunnan toimintaan kuin päätöksentekoon omia etujaan ajaen. Tämä ”eliitti” kun on ollut aina vallassa vähintäänkin niistä ajoista lähtien, kun kaupungistuminen alkoi vuonna miekka & kilpi. Tämä ”eliitin” valta oli vallitseva ja päivänselvä tosiasia jota esi-isämme eivät millään tavalla kyseenalaistaneet. Meillä oli hallitsijat ja hallitut, piste. Se, että päätöksenteko oli hallitsijoiden kesken demokraattinen, ei edelleenkään muuttanut sitä asetelmaa. Mutta kun kansalle alettiin kertoa sen olevan vallassa koska ”demokratia”, suurimmalle osalle ihmisistä ajatus jostain ”hallitsevasta eliitistä” muuttui hullun horinaksi. Väitän, että se ei ollut kuitenkaan sattumaa vaan täysin tarkoituksenmukaista, koska tämä ”eliitti” ei halunnut valtansa päättyvän kuin Ranskassa aikoinaan.

Ei siis ole mikään ihme, että toimittelijat täytyy kouluttaa oikealla tavalla uskomaan siihen oikeutettuun valtaan ja puolustamaan itse koneistoa. Jos ne pahat syntiset väärinajattelijat saisivat todellisuudessa puhua niin vapaasti kuin liberaalin demokratian korkeimmat aatteet kertovat, koko nykyinen yhteiskuntajärjestelmä tulisi rymisten alas. Internetin ansiosta kuitenkin tämä toimittelijoiden puolueellisuus on tullut jo merkittävälle osalle kansasta selväksi, joten asiasta pitää tehdä tutkimuksia ja kirjoittaa kriittisiä artikkeleita. Pidän sitä keskustelun nostamista aiheen suhteen positiivisena asiana, mutta…

Koko tilanne näyttäytyy omasta suunnastani katsottuna isompien ongelmien peittelyltä ja valkopesulta, jonka tarkoitus on ainoastaan kansalaisten uskon palauttaminen siihen valtamediaan. Kaikenmoisia hienoja projekteja värkätään ja journalistien koulutusta ”parannetaan” ettei se propaganda olisi ihan niin päivänselvää. Uskoisin tämän journalismin kriisin kuitenkin korjautuvan ajan kanssa - jos ei muuten niin väkisin vaikkapa EU:n Chat Control säännösten avulla. Teeskennellään siis objektiivisempaa mediaa samalla kun ne kriittiset äänet puhdistetaan kentältä Kiinan mallin mukaisesti. Sitten kaikilla onkin mukavaa kun saadaan yhdistelmä uutta uljasta maailmaa ja 1984:ää?

Edelleenkin kun se propaganda on hyvin pitkälti ainoa keino pitää yhteiskunta kasassa järjestelmässä, jonka mukaan on oikeutettua että harvalla on valta kaikkien muiden ylitse. Halusi sitten demokratian tai nykyisen kaltaisen tasavallan, ihmisten manipulointi on pakollista ja se voidaan tehdä joko pehmeästi viestinnällä tai sitten voimakeinoin. Voimakeinoin sitä on testattu ja se on johtanut lähes joka ikinen kerta väkivaltaiseen vallanvaihtoon. Harvoja tunnettuja tapauksia sen voimakeinoin hallinnan kumoamiseen on Charta77 Tsekkosslovakiasta, mutta sekin aikakausi jäi varsin lyhyeksi ja korvautui tällä ”länsimaisella demokratialla”.

Popparit siis esiin, tämä sirkus ja länsimaisen järjestelmän vallankumous on kuitenkin alkanut. Mitään takeita ”paremmasta” järjestelmästä ei ole, koska ne samat psykopaatit edelleenkin ovat vallassa ja koko toimittelijakunta on heidän suojanaan - tietämättään tai tietoisesti. Vaikka vitsinä olen usein heittänytkin kanssaväärinajattelijoille että ”gulakilla tavataan!”, se ei ole lainkaan poissuljettu tulevaisuudenkuva. Toimittelijat voisivat sen estää, toki, mutta Niemölleriä lainaten… ensin ne tulivat hakemaan … mutta en puhunut mitään, koska en ollut…