Uusi Arvopohjainen Demokratia (UAD)

Oletko kyllästynyt nykyiseen menoon, missä poliitikot sanovat yhtä ja tekevät toista ja virkamiehet tuntuvat ajavan omia agendojaan kansan edusta viis veisaten? Tympäiseekö järjestelmämme jäykkyys ja oman vaikuttamismahdollisuutesi olemattomuus? Jos vastasit yhteenkään kohtaan ”kyllä”, UAD eli uusi arvopohjainen demokratia saattaisi kiinnostaa juuri sinua!

Tämä varsin mielenkiintoinen projekti nousi tässä hiljattain esille X:n puolella ja nyt siitä löytyy jo hieman enemmänkin materiaalia kuin vain tuo mystinen UAD termi. Suosittelen itse vilkaisemaan asiaa joko ennen kuin jatkat lukemista tai sitten tämän tekstin luettuasi. Asiaan linkittyvä X-tili: @suomi_timo40701 ja kotisivu: https://www.uad-malli.org

Mistä on siis kysymys? Nykyisen edustuksellisen demokratian korvaaminen… toisella edustuksellisella mallilla, joka unohtaa puolueet ja antaa kansalle huomattavasti enemmän keinoja vaikuttaa osin suoran demokratian keinoin. Paino vaikuttaa olevan juuri niillä arvoilla (jonka mallin nimi saattoi jo toki paljastaa), mikä on idean vahvuus ja samalla sen suurin ongelma, mistä tarkemmin hetken kuluttua. Idea hyveellisistä johtajista ja kansanvallasta kuulostavat monen korvaan varmasti hyvältä idealta ja sitähän ne toki ovatkin, jos ajattelee että tämä ämpärikansa osaisi yht'äkkiä tehdä järkeviä valintoja. Ottaen huomioon, että tähänkin asti jengi on aina tiennyt äänestäneensä oikein, korjaisiko mikään muutos näitä yhteiskuntamme ongelmia kun valtiojohtomme on kuitenkin kansansa näköinen?

Itse malli on siis vissiinkin yhden tyypin ehdotus järjestelmän korjaukselle ja siitä on ehdottomasti nostettava hänelle hattua. Samalla nyt viimeistään pitäisi loppua se ikuinen ulina ”no anna sitten parempi vaihtoehto” - tämä ehdotus on lähes kaikin puolin parempi vaihtoehto nykyiseen verrattuna. Täydellinen? Ei semmoista olekaan, vaan useita askelia eteenpäin tähän länsimaiseen demokratiaan verrattuna. Rima ei tosin ole kovin korkealla kehittää parempi malli ja tässä kohden voidaankin sanoa UAD:n loikkaavan sen riman yli heittämällä. Se korjaisi merkittävän osan näkyvistä ongelmista!

Kuten materiaalissa useaan kertaan mainitaan, malli on henkilökohtainen näkemys asiasta ja sen yksityiskohdat ovat kaikki avoimia julkiselle keskustelulle. Samalla siinä on selvät askelmerkit kuinka ”vallanvaihto” voitaisiin toteuttaa ilman väkivaltaista vallankumousta, mikä on aina positiivinen asia. Ajatusharjoituksena mallia tarkastellen sanoisinkin, että eikun tekemään tekemään, lähtöasetelmat ovat kohdillaan ja enää ei puutu kuin kansan kannatus niin mallia voitaisiin alkaa toteuttamaan jo seuraavalla hallituskaudella. Kannustaisinkin kaikkia asiasta kiinnostuneita tutustumaan saatavilla olevaan materiaaliin ja nostamaan aihe mukaan keskusteluihin, sen sijaan että valitettaisiin vain nykyisestä menosta.

Kuitenkin se paholaisen asianajaja minussa nostaa sarvensa esille ja sangollinen jäitä hattuun on seuraavaksi luvassa. On toki muistettava, että nämä taas ovat omia näkemyksiä ja kokemuksia, eikä mikään ”totuus” asiasta.


Alkuperäinen premissi: demokratia on haluttava asia ja sääntöpohjainen järjestelmä voi muodostaa toimivan yhteiskunnan.

Halusi sen myöntää tai ei, tämä puoluevetoinen järjestelmä on aivan samalla tavalla arvopohjainen kuin ehdotettu mallikin. Jokainen puolue edustaa tiettyjä arvoja ja joka ikinen uusi puolue pyrkii kentälle tarjoamalla niitä ”parempia” arvoja joita nykyiset puolueet eivät heidän mukaansa kykene toimittamaan. Puolueiden ongelma on vaan siinä, että niiden kannatus perustuu nähtyihin arvoihin, ei käytännön arvoihin ja niiden perusteella tehtyihin päätöksiin. Mielikuvat vaikuttavat siis huomattavasti enemmän ihmisten päätöksiin kuin käytännön toimet, koska koko järjestelmä perustuu illuusioon ”vaihtoehdoista” ja hyveellisistä johtajista. Media on se yhteiskunnan toimielin joka ratkaisee tämän asian ja mikäli sitä ei saada ”korjattua”, herkkusienien kasvatus voi jatkua täysin vapaasti. Selvennyksenä annettakoon että herkkusieniä kasvatetaan pimeässä ja niille annetaan ravinnoksi paskaa…

Jos kuvitellaan kuitenkin tilanne, että media yht'äkkiä muuttuisikin oikeaksi vallan vahtikoiraksi ja laittaisi poliitikot ja virkamiehet vastuuseen toilailustaan, tämä esitetyn ja käytännön ero voitaisiin kuroa varsin nopeasti umpeen. Toki jos näin tapahtuisi, nykyinen malli toimisi jo huomattavasti paremmin ja ehkäpä mitään syytä mallin vaihtoon ei edes olisi? UAD:n idea kun perustuu ”yhteisiin arvoihin” siinä kun nykyinen eri arvomaailmojen keskinäiseen kilpailuun, kysymys kuuluukin ”mitä ne yhteiset arvot ovat?” Mikä on se taho joka määrittää sen yhteisen hyvän miltä pohjalta maata lähdetään rakentamaan? Jos kysyt ”oikeistolaiselta” ja ”vasemmistolaiselta”, saat kaksi varsin poikkeavaa ratkaisua ja UAD-mallin idea sitoutumattomista ja objektiivisista päättäjistä törmää kiviseinään: ei ole olemassa mitään yhteisiä arvoja ja yksikään ihminen ei kykene koskaan tekemään objektiivista päätöstä yhteiskunnallisissa asioissa. Yhteiskunta kun ei ole mikään mekaaninen laite, joka toimii vain sillä ”oikealla” tavalla vaan mikä tahansa asia voidaan ratkaista lukemattomilla eri tavoilla joista jokainen on enemmän tai vähemmän ”oikein” - osa voi toki toimia ”paremmin” kuin muut, mutta jälleen kysymys kuuluu ”kenen mukaan?”

Demokratia on edelleen pohjimmiltaan enemmistön diktatuuri ja kyllä, se saattaa tuottaa enemmistölle toivottavan tilan, mutta mitäs ne vastarannankiiskit sitten? Uudelleenkoulutusleirille että saadaan ne ”oikeat arvot” iskostettua päähän? Ai niin, näinhän jo tehdään ja sitä kutsutaan koulujärjestelmäksi. Kaikki vaan eivät tule alistumaan siihen samaan muottiin ja tätä asiaa ei voida sivuttaa olankohautuksella. Nykyinen malli hoitaa asian niin, että voit valita totteletko vai itket ja tottelet, jos haluat pysyä pelissä mukana.

Itse UAD-mallin ehdotus järjestelmän uudelleenorganisoimiseksi ei siis ole sen heikkous, päinvastoin, vaan se, että yhtään ainoaa keinoa kissojen paimentamiseksi ei ole olemassa. Ihmiset heimoutuvat varsin helposti ja pyrkivät etsimään kaltaisiaan, mikä maan mittakaavassa on täysin mahdoton asia. Jo kaupungin kokoisessa yksikössä alkaa tulla haasteita saavuttamaan riittävä koheesio jäsenten näkemysten kanssa, saatikka sitten kun lähdetään hakemaan yhteisiä arvoja koko kansalle.

No mutta höpsö, onhan meillä ne yhteiset arvot ihan kaikilla! Kuten materiaalissa sanotaan: ”Hallitus koostuu ei-poliittisista, ei-uskonnollisista ja puolueettomista ammattilaisista, joiden päätöksenteko perustuu tarkkoihin sääntöihin ja arvoihin – ei aatteisiin tai puoluepolitiikkaan. Hallituksen päätösten ja tekojen on aina, kun mahdollista, oltava isänmaallisia – hyväksi Suomelle, sen turvallisuudelle, liiketoiminnalle, kansalaisille, kulttuurille sekä yhteiselle arvopohjalle.” Jaa niin kenen määritelmien mukaan? Voidaan sanoa, että kaikki ihmiset pitävät esimerkiksi vapautta korkeana ja haluttavana arvona, mutta koetappa löytää edes kaksi ihmistä jotka ymmärtävät ”vapauden” sillä täsmälleen samalla tavalla.


Vaihtoehtoinen premissi: joukkosielu on tyhmä kuin saapas ja sääntöpohjainen järjestelmä ei voi koskaan toimia.

Ehkäpä Platon oli oikeassa? Filosofikuningas ja selvä yhteiskunnan luokkajako jossa yleisellä mielipiteellä on toki merkitystä, mutta samalla huomioidaan lauman tyhmyys ja helppo ohjattavuus. Joka ikinen kansanvaltainen malli, oli se sitten oikeasti tai vaan esitetysti kansanvaltainen, perustuu pohjimmiltaan ideaan yleisen mielipiteen hyveellisyydestä. Kansalta voidaan kyllä kysyä mistä Idols-laulajasta he pitävät eniten, mutta itse en enää tässä vaiheessa antaisi lauman päättää kenenkään asioista miten kuuluisi olla ja elää. Kansa on teoriassa mahdollista saada kannattamaan UAD:n kaltaista mallia ja taitavasti ohjattuna ja riittävin resurssein ajettuna se olisi realistinen tavoite, mutta sitä vastassa on edelleenkin vuosisatojen kokemus kansojen orjuuttamisesta ”tasavallan” malliin ja rajattomat resurssit jotka on revitty kansan selkänahasta, joten asia voitaisiin ihan suoralta kädeltä kyllä unohtaa koska se korvaisi vain yhden demokratian toisella ja ne sudet nousisivat täysin mallista riippumatta lammaslauman johtoon - mitään sääntöä kansanvaltaisessa mallissa ei ole mahdollista tehdä, joka estää valtaanpääsyn sitä halajavalle.

Toisekseen, oikeasti hyveellistä elämää elävät ihmiset eivät tarvitse yhtä ainoaa sääntöä, joka pitäisi kirjoittaa kiveen ja jonkun sitä pakolla valvoa ja ylläpitää. Yksikään sääntö ei liioin estä ”pahaa” ihmistä tekemästä koiruuksia muille, joten mitä hittoa niistä on sitten oikeasti hyötyä? Kyllä, säännöt mahdollistavat ”oikeutetun” tavan rangaista niitä, jotka rikkovat jonkun muun keksimää sääntöä johon sitten riittävän moni uskoo. Kyllä, hyveellisillä ihmisillä olevia yleisiä toimintatapoja voidaan havainnoida ja niistä tehdä yleispäteviä sääntöjä ja näin muodostaa ”reilu” lainsäädäntö, mutta aina kun tehdään jokin tuomio rikkeestä perustuen johonkin tiukkaan sääntöön, siinä menetetään elämän monimutkaisuus ja tilanteiden eroavaisuudet.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa olla hallittuna. Ei omaa vastuuta, ei omaa itsenäistä ajattelua, vaan jokin auktoriteetti kertoo miten hyvän ihmisen kuuluu olla ja elää kuin myös mitä lääkkeitä ja ruokaa itseensä tunkee. Yksilön kuuluu lähinnä päättää mitä urheilujoukkuetta kannattaa, mistä musiikista ja elokuvista pitää sekä minkä makuista jugurttia ostaa kaupasta. Ne isot asiat, ne kuuluvat johtajille ja kunhan johtaja puhuu kauniita, eikun numero lappuun ja ainahan sitä voi somessa purnata asiasta ja sitten seuraavalla kerralla äänestää oikein!

——————

Mitä tästä siis jää käteen? Uusi malli, joka korjaisi suuren osan länsimaisen demokratian ongelmista korvaten järjestelmän astetta reilummalla mallilla. Jos johtoon saataisiin hyveellisiä sekä ennen kaikkea osaavia ihmisiä, näiden nykyisten päättömien päätösten määrä vähenisi radikaalisti. Samalla siinä kuitenkin keksitään pyörä uudestaan ja vaikka se uusi malli pyörisikin huomattavasti paremmin, ne jo nyt oikeasti vallassa olevat kehittäisivät vain uusia keinoja kääntää rattia ohjaten asioita haluamaansa suuntaan. Jälleen siis vain uusi poliittinen heiluri kansalle sirkushuviksi ja valta ja varallisuus jatkaisi pakkaantumista harvojen käsiin. Jatkoon? Ehdottomasti, jos haluaa hierarkian ja vallan muiden ylitse. Ei missään tapauksessa, jos vapauden ymmärtää jokaisen omalla vastuulla omista asioistaan, ilman ulkopuolisia hallitsijoita. Tutustumisen arvoinen idea joka tapauksessa, tosin epäilen vahvasti sen kannatuksen jäävän samalle tasolle kuin kaikkien pienpuolueiden ja esimerkiksi RIC-mallin - siis marginaalinen ryhmä vannoutuneita kannattajia ilman pienintäkään mahdollisuutta lyödä itseään lävitse.

Ansaitsematon viisaus

Hiljattain tuli somessa vastaan meemi, jossa julistettiin ”Tahallinen tietämättömyys tappaa”. Vähemmän yllättävästi viestillä oli tarkoitus osoittaa, kuinka ihmisten tulisi saada enemmän tietoa ilmastonmuutoksesta, koska jos ei tiedä lehmien pierujen tappavan, se on paha asia. Toki itse sanonta tahallisesta tietämättömyydestä on hyvin paikkansa pitävä ja monessa kohden se pitää paikkansa. Kuitenkin jos se yhdistetään Carl Jungin ”Varo ansaitsematonta viisautta”, päästäänkin itse asiaan. Alkuun toki huomautettakoon, että Jung oletettavasti viittasi psykedeelien käyttöön viisauden saavuttamisessa, mutta lainaus sopii varsin hyvin aiheeseen.

Tahallinen tietämättömyys on siis tila, missä ihminen kieltäytyy hankkimasta tietoa jostain asiasta, yleensä koska se sotii omia sen hetkisiä uskomuksia vastaan. Hyvänä (tai varoittavana) esimerkkinä tästä voidaan pitää lättymaahan uskovia, joille minkä tahansa todisteen tai itse tehtävissä olevan kokeen esittäminen on täysin turhanpäiväistä, koska he pääosin kieltäytyvät ja kieltävät kaiken uskomustaan horjuttavan tiedon vastaanottamisen. Sama toki pätee monessa muussakin kohden, eli esimerkiksi Yleuskovaisten kanssa väittely on myös täysin tyhjänpäiväistä.

Kun puhutaan toistettavista ja muuttumattomista asioista, voidaan sitä asiaa pitää tietona ja sen tahallinen hylkääminen saattaa olla jopa hengenvaarallista. Aina voi tietysti tulla vastaan poikkeuksia ja puhtaita sattumia, mutta noin pääpiirteittäin suuri osa fyysisestä maailmastamme toimii varsin ennalta-arvattavasti etenkin jos asia on tehty useasti ennemmin. Mikrofoni siis tippuu lähes poikkeuksetta alaspäin kun siitä päästää irti. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa se tieto on tosin varsin kaukana toistettavissa olevasta asiasta ja se kuuluisa ”tieteen konsensus” saavutetaan tahallisella tietämättömyydellä, eli jätetään pois kaikki tutkimustieto joka on ristiriidassa oman näkemyksen kanssa.

Siksi Jungin lainaus sopiikin tilanteeseen kuin nyrkki silmään. Tämä ”viisaus” ilmastotieteestä ja toki niin monesta muustakin asiasta kun tuppaa tulemaan ulkopuoliselta auktoriteetilta ja sen toistaminen menee omalla logiikalla ”ansaitsemattomaan viisauden” kategoriaan. Voit kuulostaa helvetin viksulta toistellessasi opittuja mantroja jostain aiheesta, mutta se viisaus sielä takana on jonkin toisen ansaitsemaa hänen omalla kovalla työllä. Ihmiset tuppaavat olemaan myös varsin erehtyväistä sakkia ja päälle vielä harhakuvitelmat siitä, että ”tietää kaiken” jostain asiasta saa kenet tahansa menemään metsään pahemman kerran. Eli vaikka se viisaus olisikin ”ansaittu” vuosien työllä, se voi siltikin mennä pieleen.

Suurin osa ihmisistä ei vaan koskaan ja missään tule laittamaan sitä tarvittavaa työmäärää minkään asian selvittämiseen, että sitä voitaisiin kutsua viisaudeksi kyseisestä asiasta. Kun soppaan sekoitetaan vielä älykkyys, Jungin lainaus tulee entistä tärkeämmäksi. Tieto on siis vain se fakta jostain asiasta, älykkyys kyky sen tiedon oppimiseen ja ymmärtämiseen, siinä kun viisaus on kyky osata käyttää sitä ymmärrystä asian tekemiseen. Ja se, että joku muu osaa käyttää sitä viisautta asian suhteen on se asia, jota kannattaa varoa kun sen kopioi toiselta ilman omaa viisautta.

Väitänkin, että tämä nykyinen yhteiskuntamallimme oppimisesta noin yleensä onkin varsin haitallinen. Meille syötetään valikoitua tietoa ja älykkäät kykenevät sen ymmärtämään, mutta mitään viisautta aiheesta ei pääse syntymään koska kaikki syötetään valmiissa paketissa pureskeltuna. Joka paikasta virallisilta tahoilta varoitetaan disinformaatiosta, jota on kaikki mikä ei sovi heidän tarinaansa. Tämä tahallinen tietämättömyys on toki yhteiskuntarauhan nimissä ymmärrettävää (ja viisautta hallitsijoiden toimesta), mutta samalla se on se suuri ja joskus kuolemanvakava asia josta meemissä varoitetaan.

Entäpä jos palaisimme siis aikaan, jossa ”mestari” opettaa oppipojasta kisälliksi, joka sitten jossain vaiheessa on myös oman alansa mestari - viisauden haltija. Kyllä, se viisaus voi olla päin honkia, mutta se jollain tasolla täytyy toimia. Koska viisaudessa on nimenomaan kyse jonkin asian käytäntöön laittamisesta, sen viisauden täytyy olla toimiva ratkaisu johonkin ongelmaan. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa ratkaisu, vaan ainoastaan yksi tapa tehdä se asia. Kun ihmiset sitten lyövät viisaat päänsä yhteen, he voivat kehittää entistä parempia ratkaisuja mihin tahansa ongelmaan.

Nykypäivänä tätä viisauksien kehittämistä ei juurikaan tapahdu monilla aloilla. Kyllä, tekniikka kehittyy jatkuvasti sielä käytännön osaaminen mahdollistaa tekniikan räjähdysmäisen etenemisen, mutta kun siirrytään pehmeisiin tieteisiin, meillä on runsaasti eri koulukuntia eri viisauksien ympärille kertyneenä joista yksikään ei toimi kunnolla. Jokainen tietää sen oman koulukunnan olevan ”oikeassa” ja kun tahallaan jättää huomiotta sen ongelmat, voi sitä omaa totuutta julistaa ainoana oikeana viisautena. Minkään ”täydellisen” järjestelmän kehittäminen tosin taitaa olla sula mahdottomuus, joten meidän vissiin täytyy vain hyväksyä ”parhaan huonoista vaihtoehdoista”?

Ja tässä päästäänkin siihen Jungin lainauksen ytimeen. Harmittavan suuri osa ”asiantuntijoista” ja lähestulkoon joka ikinen politiikassa toimiva, saattaa kyllä omata sen oman kouluntansa viisauden, mutta he eivät missään vaiheessa ole ”ansainneet” sitä. Kyllä, he osaavat toistaa ja toimia sillä toimivalla tavalla, toki, mutta he eivät päätyneet siihen kantaan ”omalla työllään”, vaan he syystä tai toisesta vaan omaksuivat jonkun toisen tavan toimia. Menestymistä tämä ei tietenkään estä ja varsin moni ”alansa huipulla” oleva saattaa hyvinkin olla sen aiheen todellinen mestari. Mutta toisaalta, onko sillä väliä? Jung ei neuvonut kieltämään sitä ”muiden” viisautta, vaan varoitti ansaitsemattomasta viisaudesta.

Toimivan mallin kopiointi on malliesimerkki älykkyydestä. Jos sen kykenee vielä omaksumaan omaan käyttöön ja kykenee käyttämään sitä tehokkaasti, se on viisautta. Se, että itse pitää asiaa hulluna onkin taas vaan oma mielipide. Ja kun huomaa miten eri ihmiset haluavat ja arvostavat eri asia, saattaa havahtua siihen miksi maailma vaikuttaa niin hullulta paikalta ja moni asia on päin helvettiä.

Jaa kuinkamuka? Siihen viisauteen… tai hulluuteen, kannasta riippumatta, täytyy jokaisen päätyä itse, tai olla päätymättä. Sitä se ansaittu viisaus on - voi elää tehokkaasti sillä omalla tavallaan. Kuten Hunassa opetetaan, totuus on se mikä toimii. Siihen mielenrauhaan pääsy täytyy ansaita ja samalla sen asian tahallinen tietämättömyys voi olla varsin haitallista.

Manipuloinnista

Itseäni on vuosikaudet rassannut ihmisten manipulointi. Vaikuttamisen ja manipuloinnin raja on toki varsin häilyvä, minkä lisäksi se rajan paikka on täysin jokaisella sielä omien korvien välissä. Vielä vuosi sitten olisin itse vetänyt sen rajan varsin alhaiselle kynnykselle, koska jokin asia on manipulatiivista ja koska vain vaikuttamista. Nykyään? Se riippuu…

Jos otetaan esimerkiksi Milton Ericksonin kanta asiaan, ketään ei voida manipuloida tekemään jotain, mitä he eivät jo muutoinkin tekisi. He eivät siis välttämättä jotain asiaa normaalisti tee, mutta ovat silti valmiita pyydettäessä tekemään. Onko kyse siis manipuloinnista, vaiko vain ihmisen luontaisten ominaisuuksien ja näkemysten esiin nostamista? Toisaalta taas kuka tahansa voidaan toiston sekä muiden psykologisten keinojen avulla saada muuttamaan kantansa asiasta kuin asiasta. Osalle se vaatii enemmän, osalle taas huomattavasti vähemmän ”suostuttelua”.

ihmismieli voidaan myös rikkoa niin, että se hyväksyy lähes mitä tahansa. Esimekiksi riittävällä pelon ja vihan pommituksella jäljellä onkin lähinnä vain tyhjä kuori, joka toistaa ulkoa opittuja mantroja kuuliaisesti. Teoriassa lähes kaikki psykologinen vaurio voidaan kuitenkin korjata tai parantaa, mutta käytännössä näin harvemmin tapahtuu ja keskuudessamme kulkeekin nykypäivänä varsin merkittävä joukko täysin autopilotilla kulkevia zombeja, joilla ei tulisi pieneen mieleenkään harkita itsenäistä ajattelua. Päälle vielä tekoälyn luoma lobotomia, mutta ei siitä sen enempää.

Jos siis ihmistä ei olla pakotettu tekemään jotain esimerkiksi uhkailulla, hän tekee asian kuin asian omasta halustaan. Ehkäpä hän ei keksisi tehdä jotain ellei joku ehdottaisi asiaa, mutta ehdotuksen saatuaan hän kuitenkin tekee työtä käskettyä. Ja kuten sanonta menee, ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Voidaanko siis edes puhua manipuloinnista muuta kuin silloin, kun ihmismieleen joudutaan ensin vaikuttamaan vastentahtoisesti ennen kuin hän tekee mitä käsketään?

Tuolla kaavalla on siis täysin ok käyttää kieltä sekä muita keinoja hyvinkin tarkkaan valikoidusti vaikuttamaan muiden mielipiteisiin asioista. Kukaan ei pakota kuuntelemaan, ei uskomaan eikä tekemään mitä sanotaan, samalla kun todennäköisyys sen sanoman perille menemiseen kasvaa moninkertaisesti käyttämällä kaikkia mahdollisia manipulatiivisia keinoja sanomansa kyytipoikana. Informaatiosodassa, jonka keskellä elämme, omien käsien sitominen selän taakse vain koska uskoo sen ”totuuden” olevan ainoa moraalisesti hyväksyttävä ratkaisu takaa ainoastaan yhden asian: pataan tulee joka ikinen kerta.

Sanoisinkin, että kyse on täysin siitä, haluaako oikeasti vaikuttaa muiden näkemyksiin vai ei. Jos se on ihan se ja sama uskooko joku juttujasi, kuten esimerkiksi on tilanne omalla kohdallani, voit jättää runsaasti keinoja käyttämättä ja olla juuri se oma itsesi, tai sitten mitä nyt haluatkaan esittää. Entäpä kun aikomus on oikeasti vaikuttaa? Silloin ne hanskat on ikävä kyllä nykypäivänä otettava pois ja laitettava kovalla kovaa vastaan. Kukaan muu ei ole säästelemässä iskujaan, joten miksi ihmeessä sinunkaan niin pitäisi tehdä? Ai koska se on moraalisesti oikein? Kenen mukaan…?

Ajattele, jos sinulla olisi keino helposti ja tehokkaasti saada kielenkäyttösi kuulostamaan kuin olisit laulamassa sulosointuja. Haluaisitko sinäkin, että muut kuuntelisivat jokaista sanaasi kuin lumottuina? Kun ajattelet näitä asioita tarkemmin, alat huomaamaan miten hyödyllistä olisi osata niitä yksinkertaisia kielellisiä kikkoja, joilla myydään vaikka lunta eskimoille, eikö totta? Mielenkiintosi alkaa kunnolla heräämään asiasta, vai mitä?

Tyylejä vaikuttaa muihin kuin huomaamatta on toki useita, mutta Milton-malli on yksi yleisimmin käytetyistä tavoista saada ihmiset nyökyttelemään mitä kummallisimmille puppugeneraattoripuheille (esim. pressamme uudenvuodenpuhe). Niin politiikassa kuin markkinoinnissa hyvin laajasti käytetty hypnoottinen puhetyyli on aivan puhtaasti manipulatiivista, koska sen tarkoitus on nimenomaan vaikuttaa kuulijaansa puhujan etua ajatellen. Milton Erickson käytti sitä terapiaistunnoissaan hyvin tuloksin ja kun se mallinnettiin NLP:hen, ei mennyt aikaakaan kun joka ikinen autokauppias rykäisee ”kyllä-sarjan” ja kuuntelee tarkasti mitä sanoja käytät kuvailemaan etsimääsi pirssiä.

Onko se siis manipulointia olla tehokas kommunikoinnissaan? Kyllä, valtamedialla on käytössään huomattavasti isommat aseet ja he kykenevät muuttamaan ihmisten mielipiteitä, mutta taitava kommunikoija onnistuu tuomaan oman asian esille niin, että siihen suuntaan ajattelevat hyväksyvät sen paljon helpommin. Ehkäpä tässä on se manipuloinnin ja vaikuttamisen ero? Manipuloinnissa pyritään muuttamaan ihmisten kantaa, siinä kun vaikuttamisessa herätellään niitä ihmisen omia kantoja esille ja murennetaan osa siitä opitusta kuoresta.

Ja ei, en tule juurikaan enempää käyttämään Milton-mallin kikkoja vaikka ne alkavatkin pikkuhiljaa uppoamaan selkäytimeen. Kyllä, osa tekstistäni omaa sen mallin kaltaisia rakenteita, sitä en kiellä, mutta niiden käyttö satunnaisesti ja ilman johdattelua ei aiheuta yleensä sitä haluttua ”hypnoottisen kielen” reaktiota. Jaa miksi en? Koska minulle on yksi paskanhailee uskooko joku mitä kirjoitan.

Valinta on siis jokaisella itsellään. Jos et halua vaikuttaa muihin, jatka kuten aina ennenkin, kaikki on ok. Jos taas haluat aikuisten oikeasti vaikuttaa, etkä siis vain toivoa vaikuttavasi, vaan oikeasti haluat vaikuttaa, kuuntele nyt tarkkaan. Pelikentällä kaikki ne jotka menestyvät, osaavat sekä pelin säännöt sekä osaavat pelata. Voit kuvitella korkeiden moraalisten näkemystesi tai totuuden olevan jollain tavalla merkittäviä seikkoja, mutta niillä ei reaalimaailmassa nykypäivänä ole mitään merkitystä. Jos haluat tapella sokkona kädet selän taakse sidottuna, pataan tulee joka ikisessä matsissa, siinä kun jo varsin pienellä vaivalla voi oppia yksinkertaisia keinoja vaikuttaa.

Mitään neuvoja ja ohjeita on multa tosin ihan turha tulla asiasta kyselemään, maailmassa on jo riittävästi kaikenmoisia manipuloivia mulkeroita, että niitä ei tarvita yhtäkään lisää! Jos tämä teksti valui ohi kuin vesi hanhen selästä, se ei ollut tarkoitettu sinulle. Jos se taas sai sinut pysähtymään ja miettimään, se tarkoittaa että juuri nyt, tai ehkäpä hyvin pian, tulet jatkamaan aiheen tutkimista itsenäisesti. Onnea matkaan, sitä tarvitaan…