Uusi Arvopohjainen Demokratia (UAD)

Oletko kyllästynyt nykyiseen menoon, missä poliitikot sanovat yhtä ja tekevät toista ja virkamiehet tuntuvat ajavan omia agendojaan kansan edusta viis veisaten? Tympäiseekö järjestelmämme jäykkyys ja oman vaikuttamismahdollisuutesi olemattomuus? Jos vastasit yhteenkään kohtaan ”kyllä”, UAD eli uusi arvopohjainen demokratia saattaisi kiinnostaa juuri sinua!

Tämä varsin mielenkiintoinen projekti nousi tässä hiljattain esille X:n puolella ja nyt siitä löytyy jo hieman enemmänkin materiaalia kuin vain tuo mystinen UAD termi. Suosittelen itse vilkaisemaan asiaa joko ennen kuin jatkat lukemista tai sitten tämän tekstin luettuasi. Asiaan linkittyvä X-tili: @suomi_timo40701 ja kotisivu: https://www.uad-malli.org

Mistä on siis kysymys? Nykyisen edustuksellisen demokratian korvaaminen… toisella edustuksellisella mallilla, joka unohtaa puolueet ja antaa kansalle huomattavasti enemmän keinoja vaikuttaa osin suoran demokratian keinoin. Paino vaikuttaa olevan juuri niillä arvoilla (jonka mallin nimi saattoi jo toki paljastaa), mikä on idean vahvuus ja samalla sen suurin ongelma, mistä tarkemmin hetken kuluttua. Idea hyveellisistä johtajista ja kansanvallasta kuulostavat monen korvaan varmasti hyvältä idealta ja sitähän ne toki ovatkin, jos ajattelee että tämä ämpärikansa osaisi yht'äkkiä tehdä järkeviä valintoja. Ottaen huomioon, että tähänkin asti jengi on aina tiennyt äänestäneensä oikein, korjaisiko mikään muutos näitä yhteiskuntamme ongelmia kun valtiojohtomme on kuitenkin kansansa näköinen?

Itse malli on siis vissiinkin yhden tyypin ehdotus järjestelmän korjaukselle ja siitä on ehdottomasti nostettava hänelle hattua. Samalla nyt viimeistään pitäisi loppua se ikuinen ulina ”no anna sitten parempi vaihtoehto” - tämä ehdotus on lähes kaikin puolin parempi vaihtoehto nykyiseen verrattuna. Täydellinen? Ei semmoista olekaan, vaan useita askelia eteenpäin tähän länsimaiseen demokratiaan verrattuna. Rima ei tosin ole kovin korkealla kehittää parempi malli ja tässä kohden voidaankin sanoa UAD:n loikkaavan sen riman yli heittämällä. Se korjaisi merkittävän osan näkyvistä ongelmista!

Kuten materiaalissa useaan kertaan mainitaan, malli on henkilökohtainen näkemys asiasta ja sen yksityiskohdat ovat kaikki avoimia julkiselle keskustelulle. Samalla siinä on selvät askelmerkit kuinka ”vallanvaihto” voitaisiin toteuttaa ilman väkivaltaista vallankumousta, mikä on aina positiivinen asia. Ajatusharjoituksena mallia tarkastellen sanoisinkin, että eikun tekemään tekemään, lähtöasetelmat ovat kohdillaan ja enää ei puutu kuin kansan kannatus niin mallia voitaisiin alkaa toteuttamaan jo seuraavalla hallituskaudella. Kannustaisinkin kaikkia asiasta kiinnostuneita tutustumaan saatavilla olevaan materiaaliin ja nostamaan aihe mukaan keskusteluihin, sen sijaan että valitettaisiin vain nykyisestä menosta.

Kuitenkin se paholaisen asianajaja minussa nostaa sarvensa esille ja sangollinen jäitä hattuun on seuraavaksi luvassa. On toki muistettava, että nämä taas ovat omia näkemyksiä ja kokemuksia, eikä mikään ”totuus” asiasta.


Alkuperäinen premissi: demokratia on haluttava asia ja sääntöpohjainen järjestelmä voi muodostaa toimivan yhteiskunnan.

Halusi sen myöntää tai ei, tämä puoluevetoinen järjestelmä on aivan samalla tavalla arvopohjainen kuin ehdotettu mallikin. Jokainen puolue edustaa tiettyjä arvoja ja joka ikinen uusi puolue pyrkii kentälle tarjoamalla niitä ”parempia” arvoja joita nykyiset puolueet eivät heidän mukaansa kykene toimittamaan. Puolueiden ongelma on vaan siinä, että niiden kannatus perustuu nähtyihin arvoihin, ei käytännön arvoihin ja niiden perusteella tehtyihin päätöksiin. Mielikuvat vaikuttavat siis huomattavasti enemmän ihmisten päätöksiin kuin käytännön toimet, koska koko järjestelmä perustuu illuusioon ”vaihtoehdoista” ja hyveellisistä johtajista. Media on se yhteiskunnan toimielin joka ratkaisee tämän asian ja mikäli sitä ei saada ”korjattua”, herkkusienien kasvatus voi jatkua täysin vapaasti. Selvennyksenä annettakoon että herkkusieniä kasvatetaan pimeässä ja niille annetaan ravinnoksi paskaa…

Jos kuvitellaan kuitenkin tilanne, että media yht'äkkiä muuttuisikin oikeaksi vallan vahtikoiraksi ja laittaisi poliitikot ja virkamiehet vastuuseen toilailustaan, tämä esitetyn ja käytännön ero voitaisiin kuroa varsin nopeasti umpeen. Toki jos näin tapahtuisi, nykyinen malli toimisi jo huomattavasti paremmin ja ehkäpä mitään syytä mallin vaihtoon ei edes olisi? UAD:n idea kun perustuu ”yhteisiin arvoihin” siinä kun nykyinen eri arvomaailmojen keskinäiseen kilpailuun, kysymys kuuluukin ”mitä ne yhteiset arvot ovat?” Mikä on se taho joka määrittää sen yhteisen hyvän miltä pohjalta maata lähdetään rakentamaan? Jos kysyt ”oikeistolaiselta” ja ”vasemmistolaiselta”, saat kaksi varsin poikkeavaa ratkaisua ja UAD-mallin idea sitoutumattomista ja objektiivisista päättäjistä törmää kiviseinään: ei ole olemassa mitään yhteisiä arvoja ja yksikään ihminen ei kykene koskaan tekemään objektiivista päätöstä yhteiskunnallisissa asioissa. Yhteiskunta kun ei ole mikään mekaaninen laite, joka toimii vain sillä ”oikealla” tavalla vaan mikä tahansa asia voidaan ratkaista lukemattomilla eri tavoilla joista jokainen on enemmän tai vähemmän ”oikein” - osa voi toki toimia ”paremmin” kuin muut, mutta jälleen kysymys kuuluu ”kenen mukaan?”

Demokratia on edelleen pohjimmiltaan enemmistön diktatuuri ja kyllä, se saattaa tuottaa enemmistölle toivottavan tilan, mutta mitäs ne vastarannankiiskit sitten? Uudelleenkoulutusleirille että saadaan ne ”oikeat arvot” iskostettua päähän? Ai niin, näinhän jo tehdään ja sitä kutsutaan koulujärjestelmäksi. Kaikki vaan eivät tule alistumaan siihen samaan muottiin ja tätä asiaa ei voida sivuttaa olankohautuksella. Nykyinen malli hoitaa asian niin, että voit valita totteletko vai itket ja tottelet, jos haluat pysyä pelissä mukana.

Itse UAD-mallin ehdotus järjestelmän uudelleenorganisoimiseksi ei siis ole sen heikkous, päinvastoin, vaan se, että yhtään ainoaa keinoa kissojen paimentamiseksi ei ole olemassa. Ihmiset heimoutuvat varsin helposti ja pyrkivät etsimään kaltaisiaan, mikä maan mittakaavassa on täysin mahdoton asia. Jo kaupungin kokoisessa yksikössä alkaa tulla haasteita saavuttamaan riittävä koheesio jäsenten näkemysten kanssa, saatikka sitten kun lähdetään hakemaan yhteisiä arvoja koko kansalle.

No mutta höpsö, onhan meillä ne yhteiset arvot ihan kaikilla! Kuten materiaalissa sanotaan: ”Hallitus koostuu ei-poliittisista, ei-uskonnollisista ja puolueettomista ammattilaisista, joiden päätöksenteko perustuu tarkkoihin sääntöihin ja arvoihin – ei aatteisiin tai puoluepolitiikkaan. Hallituksen päätösten ja tekojen on aina, kun mahdollista, oltava isänmaallisia – hyväksi Suomelle, sen turvallisuudelle, liiketoiminnalle, kansalaisille, kulttuurille sekä yhteiselle arvopohjalle.” Jaa niin kenen määritelmien mukaan? Voidaan sanoa, että kaikki ihmiset pitävät esimerkiksi vapautta korkeana ja haluttavana arvona, mutta koetappa löytää edes kaksi ihmistä jotka ymmärtävät ”vapauden” sillä täsmälleen samalla tavalla.


Vaihtoehtoinen premissi: joukkosielu on tyhmä kuin saapas ja sääntöpohjainen järjestelmä ei voi koskaan toimia.

Ehkäpä Platon oli oikeassa? Filosofikuningas ja selvä yhteiskunnan luokkajako jossa yleisellä mielipiteellä on toki merkitystä, mutta samalla huomioidaan lauman tyhmyys ja helppo ohjattavuus. Joka ikinen kansanvaltainen malli, oli se sitten oikeasti tai vaan esitetysti kansanvaltainen, perustuu pohjimmiltaan ideaan yleisen mielipiteen hyveellisyydestä. Kansalta voidaan kyllä kysyä mistä Idols-laulajasta he pitävät eniten, mutta itse en enää tässä vaiheessa antaisi lauman päättää kenenkään asioista miten kuuluisi olla ja elää. Kansa on teoriassa mahdollista saada kannattamaan UAD:n kaltaista mallia ja taitavasti ohjattuna ja riittävin resurssein ajettuna se olisi realistinen tavoite, mutta sitä vastassa on edelleenkin vuosisatojen kokemus kansojen orjuuttamisesta ”tasavallan” malliin ja rajattomat resurssit jotka on revitty kansan selkänahasta, joten asia voitaisiin ihan suoralta kädeltä kyllä unohtaa koska se korvaisi vain yhden demokratian toisella ja ne sudet nousisivat täysin mallista riippumatta lammaslauman johtoon - mitään sääntöä kansanvaltaisessa mallissa ei ole mahdollista tehdä, joka estää valtaanpääsyn sitä halajavalle.

Toisekseen, oikeasti hyveellistä elämää elävät ihmiset eivät tarvitse yhtä ainoaa sääntöä, joka pitäisi kirjoittaa kiveen ja jonkun sitä pakolla valvoa ja ylläpitää. Yksikään sääntö ei liioin estä ”pahaa” ihmistä tekemästä koiruuksia muille, joten mitä hittoa niistä on sitten oikeasti hyötyä? Kyllä, säännöt mahdollistavat ”oikeutetun” tavan rangaista niitä, jotka rikkovat jonkun muun keksimää sääntöä johon sitten riittävän moni uskoo. Kyllä, hyveellisillä ihmisillä olevia yleisiä toimintatapoja voidaan havainnoida ja niistä tehdä yleispäteviä sääntöjä ja näin muodostaa ”reilu” lainsäädäntö, mutta aina kun tehdään jokin tuomio rikkeestä perustuen johonkin tiukkaan sääntöön, siinä menetetään elämän monimutkaisuus ja tilanteiden eroavaisuudet.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa olla hallittuna. Ei omaa vastuuta, ei omaa itsenäistä ajattelua, vaan jokin auktoriteetti kertoo miten hyvän ihmisen kuuluu olla ja elää kuin myös mitä lääkkeitä ja ruokaa itseensä tunkee. Yksilön kuuluu lähinnä päättää mitä urheilujoukkuetta kannattaa, mistä musiikista ja elokuvista pitää sekä minkä makuista jugurttia ostaa kaupasta. Ne isot asiat, ne kuuluvat johtajille ja kunhan johtaja puhuu kauniita, eikun numero lappuun ja ainahan sitä voi somessa purnata asiasta ja sitten seuraavalla kerralla äänestää oikein!

——————

Mitä tästä siis jää käteen? Uusi malli, joka korjaisi suuren osan länsimaisen demokratian ongelmista korvaten järjestelmän astetta reilummalla mallilla. Jos johtoon saataisiin hyveellisiä sekä ennen kaikkea osaavia ihmisiä, näiden nykyisten päättömien päätösten määrä vähenisi radikaalisti. Samalla siinä kuitenkin keksitään pyörä uudestaan ja vaikka se uusi malli pyörisikin huomattavasti paremmin, ne jo nyt oikeasti vallassa olevat kehittäisivät vain uusia keinoja kääntää rattia ohjaten asioita haluamaansa suuntaan. Jälleen siis vain uusi poliittinen heiluri kansalle sirkushuviksi ja valta ja varallisuus jatkaisi pakkaantumista harvojen käsiin. Jatkoon? Ehdottomasti, jos haluaa hierarkian ja vallan muiden ylitse. Ei missään tapauksessa, jos vapauden ymmärtää jokaisen omalla vastuulla omista asioistaan, ilman ulkopuolisia hallitsijoita. Tutustumisen arvoinen idea joka tapauksessa, tosin epäilen vahvasti sen kannatuksen jäävän samalle tasolle kuin kaikkien pienpuolueiden ja esimerkiksi RIC-mallin - siis marginaalinen ryhmä vannoutuneita kannattajia ilman pienintäkään mahdollisuutta lyödä itseään lävitse.