Hiljattain tuli somessa vastaan meemi, jossa julistettiin ”Tahallinen tietämättömyys tappaa”. Vähemmän yllättävästi viestillä oli tarkoitus osoittaa, kuinka ihmisten tulisi saada enemmän tietoa ilmastonmuutoksesta, koska jos ei tiedä lehmien pierujen tappavan, se on paha asia. Toki itse sanonta tahallisesta tietämättömyydestä on hyvin paikkansa pitävä ja monessa kohden se pitää paikkansa. Kuitenkin jos se yhdistetään Carl Jungin ”Varo ansaitsematonta viisautta”, päästäänkin itse asiaan. Alkuun toki huomautettakoon, että Jung oletettavasti viittasi psykedeelien käyttöön viisauden saavuttamisessa, mutta lainaus sopii varsin hyvin aiheeseen.
Tahallinen tietämättömyys on siis tila, missä ihminen kieltäytyy hankkimasta tietoa jostain asiasta, yleensä koska se sotii omia sen hetkisiä uskomuksia vastaan. Hyvänä (tai varoittavana) esimerkkinä tästä voidaan pitää lättymaahan uskovia, joille minkä tahansa todisteen tai itse tehtävissä olevan kokeen esittäminen on täysin turhanpäiväistä, koska he pääosin kieltäytyvät ja kieltävät kaiken uskomustaan horjuttavan tiedon vastaanottamisen. Sama toki pätee monessa muussakin kohden, eli esimerkiksi Yleuskovaisten kanssa väittely on myös täysin tyhjänpäiväistä.
Kun puhutaan toistettavista ja muuttumattomista asioista, voidaan sitä asiaa pitää tietona ja sen tahallinen hylkääminen saattaa olla jopa hengenvaarallista. Aina voi tietysti tulla vastaan poikkeuksia ja puhtaita sattumia, mutta noin pääpiirteittäin suuri osa fyysisestä maailmastamme toimii varsin ennalta-arvattavasti etenkin jos asia on tehty useasti ennemmin. Mikrofoni siis tippuu lähes poikkeuksetta alaspäin kun siitä päästää irti. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa se tieto on tosin varsin kaukana toistettavissa olevasta asiasta ja se kuuluisa ”tieteen konsensus” saavutetaan tahallisella tietämättömyydellä, eli jätetään pois kaikki tutkimustieto joka on ristiriidassa oman näkemyksen kanssa.
Siksi Jungin lainaus sopiikin tilanteeseen kuin nyrkki silmään. Tämä ”viisaus” ilmastotieteestä ja toki niin monesta muustakin asiasta kun tuppaa tulemaan ulkopuoliselta auktoriteetilta ja sen toistaminen menee omalla logiikalla ”ansaitsemattomaan viisauden” kategoriaan. Voit kuulostaa helvetin viksulta toistellessasi opittuja mantroja jostain aiheesta, mutta se viisaus sielä takana on jonkin toisen ansaitsemaa hänen omalla kovalla työllä. Ihmiset tuppaavat olemaan myös varsin erehtyväistä sakkia ja päälle vielä harhakuvitelmat siitä, että ”tietää kaiken” jostain asiasta saa kenet tahansa menemään metsään pahemman kerran. Eli vaikka se viisaus olisikin ”ansaittu” vuosien työllä, se voi siltikin mennä pieleen.
Suurin osa ihmisistä ei vaan koskaan ja missään tule laittamaan sitä tarvittavaa työmäärää minkään asian selvittämiseen, että sitä voitaisiin kutsua viisaudeksi kyseisestä asiasta. Kun soppaan sekoitetaan vielä älykkyys, Jungin lainaus tulee entistä tärkeämmäksi. Tieto on siis vain se fakta jostain asiasta, älykkyys kyky sen tiedon oppimiseen ja ymmärtämiseen, siinä kun viisaus on kyky osata käyttää sitä ymmärrystä asian tekemiseen. Ja se, että joku muu osaa käyttää sitä viisautta asian suhteen on se asia, jota kannattaa varoa kun sen kopioi toiselta ilman omaa viisautta.
Väitänkin, että tämä nykyinen yhteiskuntamallimme oppimisesta noin yleensä onkin varsin haitallinen. Meille syötetään valikoitua tietoa ja älykkäät kykenevät sen ymmärtämään, mutta mitään viisautta aiheesta ei pääse syntymään koska kaikki syötetään valmiissa paketissa pureskeltuna. Joka paikasta virallisilta tahoilta varoitetaan disinformaatiosta, jota on kaikki mikä ei sovi heidän tarinaansa. Tämä tahallinen tietämättömyys on toki yhteiskuntarauhan nimissä ymmärrettävää (ja viisautta hallitsijoiden toimesta), mutta samalla se on se suuri ja joskus kuolemanvakava asia josta meemissä varoitetaan.
Entäpä jos palaisimme siis aikaan, jossa ”mestari” opettaa oppipojasta kisälliksi, joka sitten jossain vaiheessa on myös oman alansa mestari - viisauden haltija. Kyllä, se viisaus voi olla päin honkia, mutta se jollain tasolla täytyy toimia. Koska viisaudessa on nimenomaan kyse jonkin asian käytäntöön laittamisesta, sen viisauden täytyy olla toimiva ratkaisu johonkin ongelmaan. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa ratkaisu, vaan ainoastaan yksi tapa tehdä se asia. Kun ihmiset sitten lyövät viisaat päänsä yhteen, he voivat kehittää entistä parempia ratkaisuja mihin tahansa ongelmaan.
Nykypäivänä tätä viisauksien kehittämistä ei juurikaan tapahdu monilla aloilla. Kyllä, tekniikka kehittyy jatkuvasti sielä käytännön osaaminen mahdollistaa tekniikan räjähdysmäisen etenemisen, mutta kun siirrytään pehmeisiin tieteisiin, meillä on runsaasti eri koulukuntia eri viisauksien ympärille kertyneenä joista yksikään ei toimi kunnolla. Jokainen tietää sen oman koulukunnan olevan ”oikeassa” ja kun tahallaan jättää huomiotta sen ongelmat, voi sitä omaa totuutta julistaa ainoana oikeana viisautena. Minkään ”täydellisen” järjestelmän kehittäminen tosin taitaa olla sula mahdottomuus, joten meidän vissiin täytyy vain hyväksyä ”parhaan huonoista vaihtoehdoista”?
Ja tässä päästäänkin siihen Jungin lainauksen ytimeen. Harmittavan suuri osa ”asiantuntijoista” ja lähestulkoon joka ikinen politiikassa toimiva, saattaa kyllä omata sen oman kouluntansa viisauden, mutta he eivät missään vaiheessa ole ”ansainneet” sitä. Kyllä, he osaavat toistaa ja toimia sillä toimivalla tavalla, toki, mutta he eivät päätyneet siihen kantaan ”omalla työllään”, vaan he syystä tai toisesta vaan omaksuivat jonkun toisen tavan toimia. Menestymistä tämä ei tietenkään estä ja varsin moni ”alansa huipulla” oleva saattaa hyvinkin olla sen aiheen todellinen mestari. Mutta toisaalta, onko sillä väliä? Jung ei neuvonut kieltämään sitä ”muiden” viisautta, vaan varoitti ansaitsemattomasta viisaudesta.
Toimivan mallin kopiointi on malliesimerkki älykkyydestä. Jos sen kykenee vielä omaksumaan omaan käyttöön ja kykenee käyttämään sitä tehokkaasti, se on viisautta. Se, että itse pitää asiaa hulluna onkin taas vaan oma mielipide. Ja kun huomaa miten eri ihmiset haluavat ja arvostavat eri asia, saattaa havahtua siihen miksi maailma vaikuttaa niin hullulta paikalta ja moni asia on päin helvettiä.
Jaa kuinkamuka? Siihen viisauteen… tai hulluuteen, kannasta riippumatta, täytyy jokaisen päätyä itse, tai olla päätymättä. Sitä se ansaittu viisaus on - voi elää tehokkaasti sillä omalla tavallaan. Kuten Hunassa opetetaan, totuus on se mikä toimii. Siihen mielenrauhaan pääsy täytyy ansaita ja samalla sen asian tahallinen tietämättömyys voi olla varsin haitallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti