Podcasteja kuin tyhjästä englanniksi

Tekoäly niin ihastuttaa kuin vihastuttaa ihmisiä. Hiljattain kuuntelin jollain tubekanavalla ollutta podia, jossa tekoälylle oltiin syötetty valtava määrä tekstiä filosofiasta ja tuloksena oli varsin mielenkiintoinen podcast, jossa tekoäly keskusteli itsensä kanssa annetusta materiaalista. Kanavalla ei kuitenkaan oltu linkattu mikä tekoäly oli kyseessä, enkä jaksanut lähteä kaivamaan koska moinen olisi kuitenkin maksullinen. Männäpäivänä kuuntelin Googlen entisen CEO:n haastattelua, jossa hän mainitsi heidän kohtuu tuoreesta (ainakin vielä ilmaisesta) tekoälymallista NotebookLM, joka tekee melkeen mistä tahansa materiaalista keskustelevan äänipätkän. Noh, eikun kokeilemaan ja kas kummaa, se oli juuri tuo kyseinen malli mitä oltiin käytetty.

Heitin sitten läpällä yhden blogitekstin sille pureksittavaksi, mutta malli puhuu ainoastaan lontoota ja teksti on tietenkin suomeksi, joten tuskin se niin hyvin pelaa koska Googlen omat mallit eivät ole olleet kovin vahvoja tällä meidän kotimaisella kielellä. Toisin kuitenkin kävi ja tekoälyn luoma keskustelu oli aivan jäätävän hyvä, vaikka muutamassa kohdassa eksyikin hieman harhateille varmaankin siksi, että en nyt varsinaisesti naputtele ihan kirjakielellä näitä tekstejä. Pari testiä lisää ja hertsyykeli se paukutti ainakin omasta mielestä loistavia podcasteja jenkkityylillä, eli silleen kunnolla intoa ja ylisanoja.

Siispä lyhyestä virsi kaunis, tähän soittolistaan alkaa nyt sitten tippua niin täältä #Hajatuskuplia puolelta kuin wanhoja Funtsittavaa-blogeja englanniksi tekoälyn keskustelemana: Youtubesta ja YT-allergikoille Kansantubesta tai sitten Rumblesta asialle pyhitetty kanava.

Täytyy nostaa googgelin insinööreille kyllä hattua asiasta - tällä mallilla voi todella helposti ja nopeasti saada materiaalia jakoon vaikka ei lontoota itse osaisikaan. Jos käyttää hieman epätavallista sanastoa niin mallia voi neuvoa erikseen mitä mikin sana tarkoittaa, tosin sen tapa lausua suomea on … amerikkalainen. Suosittelen ehdottomasti testaamaan niinkin yksinkertaisella konstilla kuin heittää sille linkki johonkin tekstiin ja odotella pari minuuttia niin tekoäly luo todella uskottavan kuuloisen keskustelun ”juontajien” kesken siitä tekstistä, tosin toistaiseksi ainoastaan englanniksi. Kannattaa muuten myös huomioida se pikkuseikka, että kyseessä on kuitenkin Googlen wokeäly ja se saattaa lisäillä hieman omiaan mukaan... sekä ymmärtää asiat päin honkia aina välillä, mistä itse palvelukin huomauttaa.

Ratkaisiko Musk jenkkien vaalit?

Nyt kun vaalisirkus on rapakon takana laantumaan päin, aletaan etsimään syyllisiä tulokseen. Kansa tietenkin äänesti väärin, sehän nyt on selvää, mutta miksi se niin meni (taas) tekemään? Demokraattien suunnalta syyllistä ollaan etsimässä Elon Muskista ja lukemattomista suurista podcastereista, jotka ovat kaapanneet vallan ja koska demareilla ei vastaavaa ole, asialle pitäisi tehdä jotain. Tämä vaikuttaa olevan yksi tämänhetkisistä selityksistä, millä on nähdäkseni ainakin jonninverran totuuspohjaa.

Ennen Muskin Twitter/X:n haltuunottoa Twatter oli yksi demokraattien somealustoista muiden joukossa. Konservatiivit saivat saapasta puhuessaan vääristä asioista ja ainoastaan ”oikein” ajattelevien julkaisut saivat näkyvyyttä. Tämä näkyi myös Suomessa, kuinka vihervasemmiston viestit saivat olla rauhassa olivat ne kuinka ”loukkaavia” tahansa, siinä kun esim. maahanmuutosta kriittiseen sävyyn kirjoittavat vaiennettiin. Sitten tuli X ja asiat muuttuivat, tavallaan. Jenkeissä konservatiivit saivat tilinsä takaisin ja oppivat nopeasti käyttämään X:n algoritmeja hyväkseen. Suomessa ei juurikaan opittu, mutta se on toinen tarina.

X:n algoritmi on varsin samankaltainen kuin muillakin alustoilla, mutta sillä erotuksella että moderaattorit eivät ole 100% demarien kannalla vaan jossain sielä neutraalin hujakoilla. Jos FB:ssä tai vastaavissa jokin asia lähtee ”trendaamaan”, se tarkastetaan ja sitten sen joko annetaan olla, sitä buustataan tai se voidaan jopa hiljentää kokonaan. Moderointi rajoittaa siis tiedonkulkua eikä niitä ”vääriä” näkemyksiä voi saada isosti jakoon kuin hetkeksi ennen kuin sensuuri nappaa niihin kiinni. X:ssä voi periaatteessa mikä tahansa asia lähteä laukalle (kuten #Lassenpäivä) kunhan jengi siihen innostuu… tai se masinoidaan liikkeelle, mistä jo aikaisemmin kirjoitinkin.

Mutta Musk ja X eivät itse tuota sitä materiaalia mitä sielä levitetään, vaan se tulee niiltä lukemattomilta vaikuttajilta, joista varsin suuri siivu kannatti Trumppia. Musk siis tarjosi alustan jota republikaanit osasivat hyödyntää. Vasemmisto kun ei osaa meemitellä, heillä ei ole mitään saumaa saada mediaviruksia liikkeelle. Väitteet siitä, että demareilla ei ollut vastaavaa on kuitenkin naurettava, koska heillä oli vaan suuri osa valtamediasta ja kaikki muut somealustat puolellaan. Se vaan ei riittänyt, mikä voi johtua median kulutuksesta rapakon takana joka poikkeaa varsin suuresti Suomen menosta.

Mitään tilastoja tai tutkittua tietoa ei asiasta minulla ole, mutta perstuntuma joka on muodostunut vuosia eri medioita seuraamalla. Kyllä, enemmistö jenkeistä seuraa edelleenkin valtamediaa, joko vasemman tai oikean laidan omaa. Mutta siihen päälle he seuraavat lukemattomia eri vaikuttajia eri kanavilla. Valtamedian uutisten lisäksi he saavat siis vahvistusta omille näkemyksilleen vaikuttajilta, joista jokaiselle löytyy satavarmasti omansa. Ja tässä tuleekin sitten se ”suuri juttu”, minkä vuoksi ne vaalit menivät kuin menivät: vasemman laidan vaikuttajat toistavat vasemman laidan mediaa ja maalasivat Trump uutena Hitlerinä, siinä kun konservatiivit olivat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että Trump on vähintäänkin vähemmän huono kuin Harris ja parhaimmillaan pelastaja. Konservatiivivaikuttajat keskittyivät osoittamaan vasemmiston hulluutta ja kyvyttömyyttä asiakysymyksissä, siinä kun demokraattien kannattajat vain toistivat niitä paha natsi, rasisti ja naisvihaaja-mantroja. Näille kaikille vaikuttajille Musk sitten mahdollisti saavutettavuuden koko kansan tietoisuuteen ja valtamedian jatkuvasta rummutuksesta huolimatta Trump veti pidemmän korren.

Konservatiivien olikin varsin helppoa saada kannatusta sanomalleen: asiat ovat nyt päin persiitä monella eri mittarilla ja jos Harris valitaan, sama suunta jatkuu. Tässä teille messias, joka ei ole täydellinen mutta parempi vaihtoehto. Jos et äänestä Trumppia, sinun syysi että asiat menee vielä enemmän päin helvettiä. Demokraatit taas koettivat myydä ”Trump on fasisti” koska me niin sanomme, mutta he eivät tainneet tajuta että kansa valitsee lähes poikkeuksetta vaikka sen fasistin, jos se fasisti tarjoaa heille leipää. Demarit tarjosivat sitä mitä nyt jo oli tarjolla, eli kurjuutta ja alati heikkenevää taloutta kuorrutettuna woke-DEI:llä.


Vilkaisu Suomeen

Vaikka Yle jälleen hävisikin jenkkien vaalit, meillä Suomessa ei ole syytä huoleen että vastaavaa pääsisi tapahtumaan. Ensiksi, valtaosa kansasta uskoo valtamediaan kuin se olisi Jumalan sana. Suurin osa asiat toisin näkevistä myös edelleen jakaa päälähteenään niitä samoja valtamedian uutisia, mikä lisää niiden valtamedian uutisten näkyvyyttä (ja täten uskottavuutta) entisestään. Toisekseen, Suomessa ei ole juurikaan poliittisia vaikuttajia somealustoilla, jotka kannattaisivat vain jotain tiettyä tahoa. Meillä on vaikuttajia vasemmalla ja oikealla, mutta mitään yhteisrintamaa ei ole jonkin tietyn tahon takana. Osa rukoilee persuja, osa kokkareita, jotkut vihreitä ja jotkut vasemmistoa. Päälle vielä suuri osa ajasta käytetään niiden ”vastapuolen” vaikuttajien alaslyömiseen, joka antaa kuvan itkupotkuraivareita saavista mukuloista. Se ”vastapuoli” kun voi olla niin täysi vastakohta, kuin ”väärin vastustava”, eli yksinkertaisesti joku joka vaan ”äänestää väärin” (eli toisin kuin vaikuttaja itse).

Jenkkien kaksipuoluejärjestelmä eroaakin Suomen yksipuoluejärjestelmästä siinä, että eri tahot rahoittavat jenkeissä demokraatteja kuin konservatiiveja. Voittanut osapuoli sanelee seuraavan kauden taloudelliset voittajat, mutta kuten enemmistödiktatuuriin kuuluu, häviäjät saavat jäädä nuolemaan näppejään. Suomessa kaikki puolueet ajavat samoja asioita ja isot pelurit rahoittavat jokaista puolta, jolloin on hyvin pitkälti se ja sama mikä porukka on hallitusvastuussa - isot voittavat ja kansa maksaa. Meillä vaikuttajille jääkin vain se rooli, että ”muistakaa äänestää oikein”.

Ympäri maailmaa tämän koko poliittisen sirkuksen vastustus kuitenkin kasvaa. Eri maissa pompsahtaa aina esiin näitä ”pelastajia”, kuten persut aikoinaan Suomessa, jotka palauttavat hetkellisesti kansan uskon koneistoon. Muuttuuko maailma sitten sillä ”äänestämällä”? Kyllä, koska siinä valitaan suosiokilpailulla keneltä otetaan ja kenelle annetaan. Valtaosa pitää tätä tapaa hallita kansoja jollain tavalla hyvänä ideana, koska siinähän kansa itse valitsee kenen saappaan alla tulevat olemaan. Se ei tunnu haittaavan kun kansaa viedään kuin pässiä narusta kohti seuraavaa diktatuuria, koska ne kaikki vaikuttajat ja valtamedia yhteen ääneen hokevat kuinka homma on jees. No, sitä saa mitä tilaa ja kansalla on aina näköisensä hallitsija - tällä kertaa niin Suomessa kuin jenkeissä se on pelle, tosin varsin eri näköiset pellet. Nauttikaamme siis sirkuksesta ja pahoittelut kaikille ”oikeille pelleille” kun vertaan teitä noihin kahteen kansankiihottajaan - itse arvostan klovneja paljon enemmän kuin yhtäkään poliitikkoa.

Vastauksena päälle vielä kysymykseen ”vituttaako?” on: kyllä. Kun katsoo miten naurettavan helppoa ihmisiä on ohjailla ja manipuloida niin yhdistelmä sääliä ja vihaa nousee pinnalle. Voiko asialle tehdä mitään? Ei, järjestelmä toimii juuri kuten pitääkin ja se suojelee valtaa kansalta. Ehkäpä olisi pitänyt heittää se tunkki kaivoon jo aikoja sitten, koska ei näistä puhumalla mikään tule koskaan muuttumaan. Keinot tämän kaiken muuttamiseen ovat olleet tiedossa vuosisatoja, mutta kertaakaan niillä ei olla pysyvää muutosta saatu aikaiseksi. Mitä jää siis vaihtoehdoksi? Elää niin vapaana kuin pystyy ja huolehtia lähinnä omista asioistaan. Ja tietysti lisätä se oma lusikka soppaan että tulevat sukupolvet voivat ihmetellä miksi tämän kaiken annettiin jatkua vaikka selvästikin ongelma oli tiedossa. Muistakaa siis äänestää oikein, koska se on aina ratkaissut kaikki ongelmat, eiks jeh?

The great vaalisirkus of 2024

Vissiinkin noin kuuden tunnin kuluttua alkaa jenkkilässä se todellinen kilpailu siitä, kumpi osapuoli onnistui manipuloimaan niin ihmisiä kuin äänestyskoneita toista paremmin. Tosin joidenkin mukaan edes vihjaaminen siitä, että vaalit eivät nyt ehkä ihan menneet tai tule menemään kuten pitäisi on taas kauhiaa hybridivaikuttamista, eli Putinin syytä. Kansa päätti eli pulinat pois, siitäkin huolimatta että kuolleetkin äänestivät joissain paikoissa koska henkilötunnistuksen vaatiminen on rasistista. Jenkkien, sekä siinä sivussa lähes kaikkien muidenkin länsimaiden suurin ongelma vaalien suhteen ei kuitenkaan ole ne lukemattomat vippaskonstit, joilla sitä tulosta voidaan hieman… hienosäätää äänten antamisen/laskemisen jälkeen, vaan se, että suurin osa ihmisistä ei kykene edes autettuna ”äänestämään oikein”.

Tuo edellä mainittu taikasana, hybridivaikuttaminen, pitää kyllä varsin hyvin paikkansa, mutta jostain syystä halutaan unohtaa kuinka vahvaa se hybridivaikuttaminen todellisuudessa on ihan joka suunnasta. Yleensä tällä termillä nimittäin tarkoitetaan ainoastaan ulkopuolista ja oman kannan vastaista monitahoista vaikuttamista. ”Hyvät tyypit” ja liittolaiset saavat tehdä täsmälleen samaa ihan vapaasti, mutta ne ”pahat ulkovallat” ovat syyllisiä vääriin vaalituloksiin. Niin mutta mitä vaikuttamista, monella eri taholla? Mielipiteisiin, asenteisiin, näkemyksiin, toimiin, arvomaailmaan ja kaikkeen mahdolliseen pyritään vaikuttamaan kaikin tunnetuin keinoin ja päälle vielä uudet konstit kokeillen. Jenkeissä ei ole todennäköisesti yhtä ainoaa ihmistä, joka ei olisi saanut oman annoksensa muiden manipulointia vaalien suhteen. Pahimmassa koomassa ovat toki ne, jotka seuraavat valtamedian uutisointia ja vieläpä uskovat mitä sielä kerrotaan, mutta nykypäivän informaatiotulvan ansiosta ihan kuka tahansa netissä koskaan roikkuva törmää ainakin joihinkin keinoihin pyrkiä vaikuttamaan hänen kantaansa vaaleissa. Mutta sehän on se pelin henki - suosiokilpailulla valitaan kuka on oikeassa. Ennenvanhaan oikeellisuus ratkaistiin kaksintaistelulla ilman sitä kansanäänestystä?

Kampanjastrategia oli tällä kertaa molemmilla puolilla hyvin samankaltainen. Ainoa näkyvä ero tuli kuitenkin siinä, että kysyttäessä mitä konkreettisia muutoksia meinaatte virkaan päästyänne tehdä, Trump ampui tykillä tähtiin kurottaen ja Harris koetti peitellä vastaamatta jättämistään naurullaan. Eli jos puhtaasti asiapohjalta ja näiden annettujen vastausten perusteella joku tekisi päätöksen, Trumpin kohdalla tietää mitä on luvattu ja hänen edellinen kautensa kertoo oman tarinansa, Harrisin kohdalla ainoa todiste teoista löytyy viimeiseltä neljältä vuodelta koska lupaukset ovat vain jotain ”parempaa”. Pääpaino näissä kampanjoissa ei kuitenkaan ollut näissä asiakysymyksissä, vaan siinä, kumpi keksii paremman haukkumanimen vastapuolelle. Trump oli kuulemma fasisti, Harris kommunisti ja sitten päästetään sosiaalinen media vapaaksi ja annetaan paskan lentää. Aina kun edellinen paskamyrsky oli laantumassa, valtamedia kaivoi jonkun uuden tarinan kansalle riideltäväksi. Asiat siis unohdettiin ja päästettiin tunteet päättämään, kuten pitääkin! Ai niin, kumpikin puoli muisti myös joka välissä mainostaa kuinka ihmiskunnan sakkaa äänestämättömät ovat, mikä on tietysti ihan puhdasta sattumaa koska eiväthän he nyt valheella ottaisi kansan suostumusta ja oikeutusta valtaan, eihän?

Se henkilöpalvonnan määrä näitä kahta ”jenkkien parasta pressaehdokasta” kohtaan on jotain itselle käsittämätöntä. Vahvasti oman kuplansa sisällä elävät ihmiset ovat täysin immuuneja kaikelle kritiikille, mitä se vastapuoli heidän idolistaan heittää. Osa kritiikistä on täysin paikkansa pitävää ja asiallista, mutta valtaosa on kieltämättä ihan täyttä sonnanheittoa naapurin pihalle. Molemmat kilpakumppanit kun tekevät ja ovat tehneet täsmälleen semmoisia päätöksiä, joista heidän taustallaan olevat tahot hyötyvät - pieniä painotuseroja on siis nähtävissä mihin se kansalta varastettu raha ohjataan, mutta muutoin nämä suuret idolit eivät kyllä käytännön toimillaan ole juurikaan osoittaneet kovinkaan suurta sympatiaa ihan kaikkia kansalaisia kohtaan. Varmaa tosin on se, että ”helvetti repeää” kun tulos julkaistaan - idolejaan palvoville ihmisille se oman suuren johtajan häpäisy häviämällä ne vaalit voi olla liikaa. Popparit siis esiin, arvioisin runsaasti autogrillejä tulevina viikkoina, tosin en ole järin pettynyt jos kaikki menee rauhallisesti ja sivistyneesti.

……

Kansa kuitenkin vaatii sirkushuveja, leivän saa jokainen maksaa itse. Valtaosa niin muualla kuin meillä Suomessa tuntuu pitävän näitä vaaleja merkittävimpänä tapahtumana lähes koko ihmiskunnan historian aikana. Jokaisen pitää myös omata vahva mielipide ja mieluimmin valita puolensa, koska mikään ei anna vahvempaa kuvaa ”koko kansan presidentistä” kuin että se karvan verran pienempi puoli vihaa henkeen vereen sitä vastustajaa - niin ehdokasta kuin kannattajia. Mutta hei, se on sitä demokratiaa! Enemmistön diktatuuri, eiks oo kivaa?

Tämä jenkkien vaalisirkus on kyllä niin eeppisen tason paskamyrsky, että sitä ei voi oikein sanoin kuvata vaan se tulisi kokea paikan päällä. Ehkäpä siksi näitä ”vaalivalvojaisia” pidetään nyt kaikkialla ja kansa kokoontuu ruudun ääreen jännittämään kumpi voitti ja kumpi hävisi. Puhtaasti järkipohjainen päätös olisi odottaa pari päivää ja sitten katsoa ne tulokset joltain viralliselta sivulta, koska siihen mennessä pitäisi olla tiedossa saatiinko tulos vai sisällissota. Tunnepohjainen päätös on taas mennä joka ikiseen mahdolliseen livestriimiin tai X-huoneeseen kiljumaan ”leeez gooo!” ja postata tuloksia kolmen sekunnin välein joka kanavalle koska vaalihurmos iski pahemman kerran. Järjellä ajateltuna tuon hurmoksen kun saisi käytettyä johonkin hyödylliseen… kunnes huomaa, että juuri siksi nämäkin vaalit ovat näin iso sirkus. Jotkut hyötyvät tästä… kansa se ei kuitenkaan ole.

Toivotankin siis kaikille omavalintaista tulosiltaa - vaaleja saa seurata juuri niin kovassa hurmoksessa kuin tahtoo, tai ne voi jättää kokonaan huomiotta… tai siltä väliltä. En tosin ole ihan varma kuinka tärkeästä virasta on oikeasti kyse, kun siihen voidaan valita Joen kaltainen seniili papparainen eikä häntä heivata ulos heti ensimmäisen pahemman töppäyksen jälkeen. Kansalla kun olisi siihen oikeus (ja velvollisuus), nimittäin valita oikeasti itsensä näköinen johtaja.

Tunteella vai järjellä?

Suomen uutisten artikkeli ”Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta” (arkistosta) kertoo Kataliina Kortesuon uudesta kirjasta nimeltään ”Tunteet tapissa” ja antaa siitä melkoisen positiivisen kuvan. Itse en ole kyseistä opusta lukenut, enkä usko että liioin tulen ihan heti lukemaan, joten perustetaan tämä juttu tuohon artikkeliin. Puberteettinen yhteiskunta, joksi nykytilaa kirjassa kuvataan, on varmasti hyvin osuva termi, mutta artikkelista saa kuvan, että ”me” teemme päätöksiä järjellä ja ne ”muut” perustavat päätöksensä tunteisiin. Täytynee siis antaa triggerivaroitus heti alkuun - on harhakuvitelma, että ihmiset kykenevät tekemään päätöksiään puhtaasti järjellä, kun kyseessä on lähes mikä tahansa 1+1 ongelmaa monimutkaisempi asia.

Ei siinä, jutusta saa kuvan, että kirjassa puidaan runsaasti tämän tunneperäisen maailmankuvan ongelmia. Pelolla ja vihalla ihmiset saadaan tekemään lähes mitä tahansa ja tämän tietävät tahot joilla on valtaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin käyttävät näitä strategioita häikäilemättä hyväkseen viestinnässään. Korona ja Venäjä piisannevat esimerkeistä? Koko markkinointibisnes perustuu juuri tunteisiin vetoamiseen ja suosittelenkin kuuntelemaan Rory Sutherlandin mainioita luentoja aiheesta. Katsomalla maailmaa juuri ”puhtaasti” loogisen ajattelun kautta ja käyttäytyen kuinka ongelmat ovat matematiikan kaltaisia ”vain yksi ainoa oikea vastaus” päädytään kuitenkin uusiin ongelmiin.

”Tietopohjainen konsensusyhteiskunta” vihjaakin siihen, että halutaan kollektiivista yhteiskuntaa ja ”me paremmin tietävät” olemme se joukko, joka tekee oikeita päätöksiä oikealla tavalla, siinä kun ne ”muut” tekevät kollektivismin väärin. Jo 80-luvulta lähtien länsi on ajanut kohti individualistista mallia, johon koko kapitalistinen ideologia perustuu ja jota SU:n kaltaiset mediat myös pyrkivät kannattamaan, mutta nyt se onkin niin kauhia ongelma että ihmiset käyttäytyvät kuten heitä on opetettu käyttäytymään nämä vuosikymmenet? Niin no, luodaan ongelma ja tarjotaan ratkaisu - sehän on täysin looginen malli hallita kansaa, ei tunneperäinen, koska siinä kohden voisi tuntea omantunnontuskia, kun ajetaan puhtaasti omaa etua muiden kustannuksella. Ja näitä tuntemuksia ei hyvä hallitsija tietenkään koe… hyvä hallitsija, tai sitten psykopaatti.

Päätöksenteko niin politiikassa kuin markkinoilla menee kuitenkin niin, että jos sinulla on esittää ”faktat”, tilastot ja numeeriset arvot päätöksesi taustalle, se on sitä loogista ja tietopohjaista päätöksentekoa jota kirjassakin perätään. Se, että lopputulos on sitten jotain ihan muuta, ei voi tietenkään johtua niistä loogisista päätöksistä, vaan ne tunteen varassa toimivat ihmiset nyt vaan mokasivat hommat - sinä et ole vastuussa tulleista ongelmista, koska päätös perustui logiikkaan. Tässä kohden päädytään kuitenkin siihen harhaan, että oletettiin niiden lukujen olleen oikein, niistä merkityksellisistä asioista ja vieläpä otettiin kaikki muuttujat huomioon. Päälle vielä se olettamus, että ihmiset olisivat edes jossain ihmiskunnan historian aikana olleet rationaalisia olentoja. Salli mun nauraa…

Kuka tahansa matematiikkaa yhtään ala-astetta pitemmälle opiskellut tietää, mitään yhtälöä ei voida ratkaista jos siinä on liian monta tuntematonta muuttujaa. Vaikka olisit maailman älykkäin ja loogisin olento, tai jopa supertietokone rajattomalla teholla, on täysin mahdotonta päätyä yhteen ainoaan oikeaan tulokseen vaan ongelmassa voi olla rajaton määrä ”oikeita” vastauksia. Asia kuitenkin aina esitetään niin, että tämä ”meidän” ratkaisumme on se ainoa oikea, koska se perustuu niihin faktoihin, katso nyt vaikka! Ja sitten ihmetellään miksi homma kusi reisille.

Koska kuvitellaan, että ollaan itse niin helvetin loogisia ja oikeassa, päätöksenteossa on kuitenkin teeskenneltävä tietävänsä kaikki asiaan liittyvät muuttujat ja niiden vaikutukset, joista sitten ollaan päädytty siihen ainoaan oikeaan tulokseen. Tämä päätös sitten myydään muille tunteisiin vetoamalla, koska valtaosa ihmisistä ei kykenisi millään ratkaisemaan niitä monimutkaisia yhtälöitä, joilla tulokseen päädyttiin. Ja ne jotka kykenisivät seuraamaan sitä koko ketjua, jolla tulokseen päädyttiin, saattaisivat myös huomata kuinka hataralla pohjalla päätös oli ja se romuttaisi koko tarinan. Malliesimerkkinä tästä jälleen korona ja sen mukana tulleet hulluudet, jotka kyettiin jo alkuvaiheessa osoittamaan täysin virheellisiksi tiedettyihin asioihin nähden, mutta siltikin asiat puskettiin läpi hallinnon haluamalla tavalla.

Ja koska päätökset saletisti perustuivat laskelmiin, niistä ei kukaan ota vastuuta kun tehtiin päin honkia. Nyt sitten osataan osoittaa niitä kohtia, missä ei uskottukaan faktoihin vaan tehtiin mitä haluttiin, mutta siinä sirkuksen päätapahtuman aikana oltiin kaikkialla kovaan ääneen vaatimassa konsensuksen noudattamista ihan kaikille. Jälkiviisaus on helppoa, mutta ongelma ei ollut logiikassa tai edes niissä tunteissa, vaan siinä, että vallanpitäjät tekivät mitä halusivat ja helposti manipuloitava kansa uskoi niihin satuihin. Joutuuko tästäkään tapauksesta ne oikeat syylliset vastuuseen? Tuskin.

Ei, ihmiset eivät ole tulleet enemmän tunteiden valossa toimiviksi yksilöiksi kuin ennen, mutta siitä on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää, mikä on vissiin myös osin kirjassa oleva päätelmä. Sen lisäksi että se on hyväksyttävämpää kuin ennen, nykypäivän lännessä yhä useammalla ihmisellä on siihen mahdollisuus. On varaa mennä fiilispohjalla kun ne elämän perustarpeet on jo tyydytetty. Samalla on myös havaittavissa trendi, missä se ”varaa” halutaan poistaa mutta pitää ihmiset edelleen tunteiden vallassa - et omista mitään, mutta olet onnellinen! Sattumaa, tietenkin?

Se miltä jokin asia tuntuu on kuitenkin usein varsin merkittävä osa kokemusta. On täysin loogista ja numeroiden valossa perusteltavaa rakentaa uusi toudella nopea junayhteys suurten kaupunkien välille, koska siinä säästetään useita minuutteja aikaa ja ihmiset ovat täten tehokkaampia. Entäpä jos murto-osa siitä rahasta käytettäisiinkin vain siihen, että se nykyinen, karvan verran hitaampi yhteys olisi miellyttävämpi kokemus ihan kaikille matkustajille, sen sijaan että säästettäisiin joiltakin ihmisiltä se muutama minuutti aikaa siinä matkanteossa? Jos kaikille annettaisiin mukava istuin ja enemmän tilaa, he voisivat nauttia matkasta ja jopa tehdä sitten niitä töitäkin matkan aikana, jolloin hetkeäkään ei menisi edes hukkaan. Ratkaisu olisi siis edullisempi yhteiskunnalle ja se saattaisi saada lähes kaikki ne samat hyödyt siinä sivussa, joita sillä puhtaasti matemaattisella ratkaisulla lähdettiin hakemaan. Sen lisäksi, että ihan kaikki palvelua käyttävät hyötyisivät siitä. Emme kuitenkaan osaa enää arvostaa sitä ”tyhjänpäiväistä”, vaan kaikessa vaaditaan tehokkuutta niillä muutamalla mittarilla, joita voidaan mitata numeroilla.

Kyllä, on tärkeää käyttää loogista ajattelua päätöksenteossa ihan joka asiassa, mutta ne tunteet on otettava myös huomioon koska emme ole vain rattaita koneistossa… emmehän?