Itsenäisyyden muistopäivä

Kyllä, wanha vitsi, itsenäisyyden muistopäivä 6.12.2024

Eikä siinäkään ole mitään uutta, että osoitetaan kuinka ”itsenäinen” Suomi todellisuudessa on - EU päättää politiikasta, NATO (ja jenkit DCA:n kautta) puolustuksesta, WEF ja kumpp poliitikkojen puheista, piakkoin WHO terveydestä, omaa valuuttaa ei ole ollut herran aikoihin ja Suomi haastaa käskystä riitaa Venäjän kanssa. Hyvin menee ja silleen, eikö totta? Kuitenkin suurelle osalle kansasta kaikki on hyvin. Meillä on maailman onnellisin kansa, paras koulujärjestelmä, luotettavin media ja paras hallitus sekä presidentti! Demokratiamme on huippuluokkaa ja kansa tulee kuulluksi päätöksenteossa, minkä lisäksi vapaa markkinataloutemme antaa kaikille mahdollisuuden menestyä (eli on oma vikasi jos et pärjää kilpailussa).

Miksi ihmeessä kansa sitten uskoo näihin kauniisiin satuihin ja ehkäpä vielä tarkemmin ajateltuna, kysymys tulisi ehkä kuitenkin muotoilla muotoon miksi ihmeessä osa EI usko näihin satuihin? Useiden ylikansallisten organisaatioden valta Suomessa on kiistämätön fakta, mikä jo yksistään tulisi riittää todisteeksi tälle ”itsenäisyyden” vitsille. Se, että koulutetut apinamme (poliitikot) saavat painaa puolueensa käskystä oikeaa nappia luulisi olevan riittävä vihje demokratian ongelmille ja leipäjonojen sekä pahoinvointialuiden tila voisivat olla vihjeitä markkinatalouden toimivuudelle. Maailman onnellisimpaan kansaan näillä kiistattomilla todisteilla ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta, koska valtaenemmistö uskoo Yleen ja vastaaviin medioihin kuin ne olisivat suoraan Jumalan sana. Ei siis pitäisi olla millään tavalla epäselvää, miksi ihmeessä pieni joukko kansasta ei ehkä enää ihan täysin luota tähän järjestelmään?

Ennen olikin paremmin, omalla tavallaan. Suomalaisten vahvimmat motivaattorit kaikelle, eli vieraskoreus ja naapurikateus pitivät kansan ruodussa ja poliitikot teeskentelivät ulkokultaisuudellaan hyveellisiä johtajia. Näitä asioita pidettiinkin itsestäänselvyytenä, joista vain kylähullut poikkesivat. Jokainen tiesi millä tavalla ”hyvän kansalaisen” tuli esiintyä ulkopuolisille ja mikä oli se muotti, johon poliitikon täytyi sopia että kansa hänet valitsi viemään kansalaisesta tuhkatkin pesästä.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja kansa alkoi arvostamaan yksilöllisiä näkemyksiä. Yksilöllisyys ei rajoittunut vain omaan ulkopuoliseen kuvaan, vaan asioista sai olla myös sitä omaa mieltään tietyissä rajoissa. Näitä rajoja sitten määriteltiin jatkuvasti ulkoa käsin kun media kertoi miltä tämä uusi übermensch sai näyttää ja mitä ajatuksia hän sai vapaasti esittää. Nämä ns. ”Kristilliset arvot” heivattiinkin romukoppaan, koska moderni ihminen ei mihinkään taikauskoon enää lankea, jos ei lasketa ”näkymätöntä kättä” joka ratkaisee kaikki talouden ongelmat. Oli niistä arvoista mitä mieltä tahansa, niiden arvo yhteiskunnassa oli kuitenkin siinä, että ne olivat lähes kaikille yhteisiä. Ja juuri tämä yhtenäisyys oli suurena osana sitä, miksi Suomi oli varsin menestyvä maa ja kansa oli ainakin näennäisesti onnellinen. Kun päälle vielä heitettiin älykkäältä ja karismaattiselta vaikuttavia johtajia, kansa oli tyytyväinen asemaansa kun heillä kerran oli ”hyviä johtajia”.

Kansa kuitenkin halusi vapautta näistä kristillisistä kahleistaan ja sitä se saikin, vaikkakin siinä sivussa vaan vaihtoi eri kahleet ranteisiinsa. Nyt saa niin kadulla kuin somessa huutaa ihan mitä lystää ja päättäjäksi voidaan valita lähes mikä tahansa pähkähullu variksenpelätin. Kunhan vaan sen tekee oikein, eli niissä uusissa rajoissa jotka meille annetaan. Näiden rajojen rikkojia kun edelleenkin rangaistaan vähintään yhtä rankasti kuin ennenkin, ellei jopa vielä kovemmin. Yksikin väärä mielipide jopa vuosien takaa kun voidaan kaivaa esiin ja sillä kortilla naulata tyyppi ristille vääräuskoisena.

Kansalaisten ei halutakaan enää olevan suomalaisia, vaan eurooppalaisia ahkeria orjia, jotka tekevät juuri mitä käsketään. Pelolla ja vihalla hallitaan niin enemmistöä kuin sitä ”väärää mieltä” olevaa vähemmistöä, ettei kenellekään tulisi vahingossakaan mieleen haastaa itse järjestelmää vaan syyllinen löytyy aina niistä väärin äänestäneistä jotka pilaavat koko homman. Kyllä, olen osittain samaa mieltä: jokainen joka kannattaa tätä umpikieroa mallia niin äänestämällä, kuin etenkin siihen sirkukseen aktiivisesti pyrkimällä, äänestää väärin. Mutta mikä minä olen muiden puolesta päättämään mitä he haluavat?

Jokainen kun omasta mielestään tekee kaiken ”oikein”, jolloin kaikki siitä poikkeava on automaattisesti ”väärin”. Asioista on kuitenkin mahdotonta keskustella, koska se yksilöllisyys on laajennut myös sanavarastoomme. Jokainen saa määrittää sanat sillä omalla haluamallaan tavalla ja se ei siis ole millään tavalla virheellistä vaikkapa väittää edellisiä ja nykyistä hallintoa ”sosialistiseksi”, kun se sanan määritelmä täsmää siihen omaan määritelmään 100%:sti. Joka toisin väittää on automaattisesti väärässä, vaikka niillä muille ei ole harmainta hajuakaan mistä edes puhutaan. Siksi kansa tekeekin päätöksensä lähes täysin mielikuvien varassa, ymmärtämättä kuinka ne mielikuvat niin ihmisistä, puolueista kuin aatesuunnista ovat suurelta osin vain se minkä media on heidän eteensä piirtänyt. Tämä koska sitten myös niitä ei-vanhojen puolueiden kannattajia, koska myös he muodostavat kantansa mielikuvien mukaan - ne vaan on muodostettu eri lähteisiin perustuen.

Vanha malli siis omalla tavallaan toimi paremmin, kun kansalla oli vain se yksi lähde kaikelle tiedolle ja kaikki noudattivat niitä samoja sosiaalisia normeja. Jos siis ”paremmalla” tarkoitetaan hyvin rasvattua koneistoa, jossa jokainen ratas (ihminen) voidaan vaihtaa toiseen heittämällä - riittää, että pohjalla oli vaan riittävän samankaltainen koulutustaso ja yhteiskunnallinen asema niin kuka tahansa voitiin korvata toisella tarpeen vaatiessa. Yhteiskuntarauhan kannalta ja koneiston sulavuuden suunnalta katsottuna ennen oli siis selvästi paremmin ja itsenäinen Suomi puksutti samoilla kiskoilla sulavasti eteenpäin. Ei vaan puksuta enää, vaan kone yskii pahemman kerran.

Samaan muottiin puristamisella on omat merkittävät etunsa, sitä ei voida kiistää. Kun lähes kaikki noudattavat niitä yhteisiä pelisääntöjä, olivat ne sitten kirjoitettujen tai kirjoittamattomien lakien ja sääntöjen muodostamia, homma sujui sulavasti. Veikkaisin, että näiden poikkeavien rattaiden sisään ottaminen oli kuitenkin täysin tietoinen ja tahallinen teko, minkä lisäksi netti siihen päälle mahdollisti minkä tahansa idean esilletuonnin ja jopa kannatuksen merkittävän kasvun. Media edelleenkin yrittää pyristellä mukana luomassa niitä stereotyyppejä ja mielikuvia ihmisille, mutta pahoin pelkään että ne ajat ovat menneen talven lumia kun kaikilla on nykyään taskussaan portaali mihin tahansa aatemaailmaan. Ja ettei se jää epäselväksi mitä portaalilla taskussa tarkoitan, puhun siis noista älyluureista joilla voi katsoa ja kuunnella mitä tahansa.

Omalla tavallaan mikään ei kuitenkaan ole muuttunut jopa vuosituhansien aikana - osa ihmisistä johtaa, muut tekevät mitä käsketään tai itkevät ja tekevät. Uusia keinoja oikeuttaa tämä valta muiden ylitse on toki keksitty, eli enää aniharva uskoisi kuninkaan vallan olevan jonkin yliolennon tahto, vaan nykyään uskotaan vakaasti tasavallan ideaan, missä kansa valistuneena valitsee demokraattisesti johtajat itselleen. Myös tämä satu itsenäisestä Suomesta on samaa sarjaa, tosin sillä erotuksella että enää ei ne maan johtoon tarkasti valitut johtajat saa päättää enää juuri muusta, kuin että mitä lässyttävät somessa tai minkävärisen krakan tai hameen laittavat päälleen.

Oliko Suomi sitten missään kohden itsenäinen valtio? Se riippuu siitä, miten sen sanan ”itsenäisyys” määrittelee. Siksi osalle Suomi on edelleen itsenäinen valtio, toisille taas viittä vaille valmis konkurssipesä EU:lle tai jenkeille kaupattavaksi. Kansa edelleenkin on tosin olemassa ja on ollut jo … luoja tietää (jos sekään) kuinka kauan. Herrat ovat vaihtuneet, aatteet muuttuneet ja itse maaplänttimmekin vaihtanut kokoaan ja muotoaan. Kylmässä ja karussa pohjolassa asustellut kansa on kuitenkin sinnitellyt kaikesta huolimatta, rikkailta lainaamalla toiveitaan toteuttaen kuten Leevi & The Leavings lauloi. Toki ajan saatossa yksi jos toinen kansa on kadonnut maan päältä ja uusia muodostunut, joten isossa kuvassa katsottaessa koko Suomi ja suomalaiset ovat varsin merkityksettömiä. Ja sieltä herrojen suunnalta katsottaessa vain yksi orjajoukko muiden joukossa hyväksikäytettäväksi.

Tässä kohden voitaisiin siis vaan toivottaa hyvää itsenäisyyden muistopäivää ja siirtyä idioottilaatikon ääreen katsomaan, kun silmäätekevät porsastelevat kansalta varastetulla rahalla kansan hurraamana, mutta se saattaisi jättää kuvan tästä tekstistä, että ”me ollaan hävitty tää peli”, joten jatketaan vielä vähän…

…

Tämä sirkus ei tule muuttumaan utopiaksi yhdenkään aatteen, ei poliittisen järjestelmän eikä suuren messiaan saapumisella. Muuttumaan, kyllä, mutta ei välttämättä siihen suuntaan kuin kukin itse haluaisi. Se miten kukin asiat näkee, miten he kohtelevat niin itseään kuin lähimmäisiään ovat ne asiat, joihin jokainen voi vaikuttaa vaikka saman tien. Jos käyttäisimme kirahvikieltä (NVC/Marshall Rosenberg) ja oppisimme kommunikoimaan keskenämme, ottaen huomioon muiden tunteet ja tarpeet, maailmasta tulisi paljon rauhaisampi paikka olla ja elää. Todennäköisyys sille, että näin tapahtuu on kuitenkin aika tarkkaan nolla, joten kysymys ”no mitä sitten?” on aiheellinen.

Ja siihen kysymykseen jokaisen on vastattava itse. Itse käytin reilun vuosikymmenen tutkien mm. psykologiaa, propagandaa, politiikka ja filosofiaa ja kahdeksan vuotta aiheesta olen kirjoittanut, jotka kaikki tuntuivat vievän samaan johtopäätökseen. Tälle sirkukselle ei mitään voi ja asiasta on kirjoitettu vuosisatoja, mikä on johtanut isolta osin järjestelmän kehittymiseen aikakauteen sopivaksi, mutta valtarakenteet eivät ole juurikaan muuttuneet. Jotkut harvat ihmiset ovat muuttuneet ja onnistuneet elämään omasta näkökulmasta paremman elämän käyttäen sitä kaikkea tietoa ja se on se suunta johon itsekin pyrin. Sen seurauksena tänne blogiin tulee ilmaantumaan enää hyvin harvoin materiaalia näistä pellemaailman isoista kuvioista ja keskitynkin enemmän omiin asioihini. Kaikesta on jo kuitenkin kirjoitettu jossain ja on jokaisen oma tehtävä etsiä sitä tietoa mitä tarvitsee, joten itse otan tämän taakan harteiltani pois koettaessani selittää omaa kantaani muille. Koska kirjoittaminen on kuitenkin aivan erinomainen tapa auttaa ajattelua, näitä hajatelmia tulee myös jatkossakin ilmestymään muiden iloksi tai sitten suruksi. Selvää kuitenkin on, että mikä tahansa asia voidaan muuttaa yhteistyöllä, joten aika näyttää miten tämä mualima etenee.

Asioita ei kuitenkaan voi edellenkään ymmärtää muiden puolesta ja jokainen tulkitsee kaiken sillä omalla tavallaan, joten jätän tämänkin tekstin tulkinnan täysin jokaisen omalle vastuulle. Turha siis kuvitella, että oma tulkintasi osuu juuri siihen, mitä missäkin kohden olen raapustellessani tarkoittanut. Jos onnistuin kuitenkin saamaan sinut, hyvä lukija, ajattelemaan näitä itsenäisesti edes hitusen lisää, pidän sitä suurena onnistumisena omalta kohdaltani.

Hyvää itsenäisyyspäivää siis toivottaen
Jukka