Hillokausti

EU:n uusi aamiaisdirektiivi meni kansalla kunnolla tunteisiin. ”Minä ainakin tulen kutsumaan hilloa hilloksi tulevaisuudessakin!” julisti yksi jos toinen somessa. Uutisten otsikointi aiheesta antoi kuvan että taas ollaan muuttamassa tavan kansan arkea aivan absurdilla tavalla. Klikkiotsikot toimivat loistavasti, mutta kuinka suuresta uhasta nyt oikein puhutaan? Riippuu miltä suunnalta asiaa katsoo.

Aloitetaan siitä, mitä helvettiä oikein edes tapahtui, koska kommenteista päätellen enemmistö luki otsikon ja siihen se jäikin. Hilloissa ja marmelaadeissa piti ennen olla vähintään 35%:ia hedelmää, muutos on että nykyään hilloksi saa kutsua tuotetta, jossa on vähintään 45%:ia hedelmää. Eli siis hilloksi ei saa enää kutsua muutamaa marjaa vedessä hyytelöintiaineen ja muiden lisäaineiden kanssa, vaan sen on oltava hilloa, joka perinteisesti oli noin suunnilleen 50% hedelmää, 50% sokeria. Samalla direktiivillä muutettiin myös mehujen sokeripitoisuuksien ilmoittamisia ja hunajan alkuperämaiden tarkempaa merkintää, eli se mitä ”EU:n sisällä tuotettu” merkitsee on avattava kuluttajalle. Maailma ei tuhoutunutkaan?

Itse pidän objektiivisen maailman kuvaamista mahdollisimman tarkasti tärkeänä asiana koko ihmiskunnalle. EU on aikaisemminkin näitä määräyksiä jaellut suuressa viisaudessaan ja onhan se mukava, kun emäntä antaa kauppalistan missä lukee ”purkillinen hilloa”, että miehen ei tarvitse ottaa silmälaseja mukaan ja viettää varttia hyllyn vieressä lukemassa tuoteseloisteita kymmenestä purkista tunnistaakseen hillopurkin, eikö totta? Katastrofin sijaan tämä on siis positiivinen asia, kuluttajan oikeuksia suojataan. Samaa voitaisiin toteuttaa myös muissa mitattavissa asioissa, eli esimerkiksi jos geenitesti osoittaa ihmisen olevan geeneiltään mies, häntä kutsutaan mieheksi? Jos yksikin prosentti lihaa ruuassa saa vegaanin pään räjähtämään, eikö se ole tärkeää kutsua asioita niiden omilla nimillä?

Suurempi ongelma asiassa on se, että tämä kaikesta pitää nykyään tehdä laki. Byroslavia kyllä tarkentaa asioita, mutta ihan aikuisten oikeasti tarvitaanko alati kasvavalle määrälle arkipäivän sanastoa jokin pakotettu termi sitä kuvaamaan? Ihmiset ovat kyenneet tunnistamaan ja nimeämään asioita varsin hyvin edelliset vuosituhannet ilman että se oltaisiin hakattu kiveen. Jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka, kaakattaa kuin ankka, se on peruna? Aikuisten ihmisten tarvitessa tämän tason holhoamista pitää miettiä tarvitaanko edunvalvojaa sitten joka asiaan. EU:n vastaus on toki tässä yksiselitteinen: ehdottomasti tarvitaan, tavan tallaajalle pitää kaikki asiat vääntää rautalangasta.

Annoin Grokille (X:n tekoäly) tehtäväksi arvioida tämän hillokaustin kustannukset kansalaisille. Arvio perustui käytettyjen tuntien ja EU:n vuotuisen byrokratian hintaan. Vastaus oli kymmenistä tuhansista muutamaan miljoonaan. Kampaviinereitä on taas kulunut ripakopallinen kun näinkin tärkeästä asiasta on päätetty. Vielä kun se vaatii joka ikisen jäsenvaltion toimia, arvioisin kokonaiskustannusten nousevan vähintään kymmeniin miljooniin. Vain että kuluttajalle ei voi myydä ihan mitä tahansa millä tahansa nimellä. Onhan se toki suuri vääryys kun makkarana saa kaupassa myydä tuotetta, jonka sisältönä lukee ”saattaa sisältää lihaa” kun ennen makkara oli lihaa+mausteet, ei ”perunajauho, vesi, leikkujätteet, stabilointiaineet, säilöntäaineet, muovi”… mutta miljoona sinnetänne ja tuhansia ihmisiä käsittelemässä asiaa?

Eli kyllä, kuluttajansuojan kannalta tämä ”vain hilloa saa kutsua hilloksi” on positiivinen asia. Hillopurkkia kohden kustannus on hyvin minimaalinen ja saattaa pelastaa useammankin avioliiton tulevina vuosina kun se maustettu lisäainepurkki ei pilaakkaan päivää. Olisi kaikkien edun mukaista, että kaupassa myytäviä tuotteita kutsuttaisiin sillä nimellä, mitä se oikeasti on, mutta tällöin jouduttaisiin kohtaamaan se karu todellisuus, että meille myydään valtava määrä ihan jotain muuta kuin mitä luvataan. Erään somessa kiertävän meemin viesti onkin omalla tavallaan pysäyttävä: Miksi meidän tulee kutsua jotain orgaanisesti tuotettua asiaa ”luomu sejase”, eikä luonnollinen tuote ole se mikä on ja siihen kemikaaleja pumpattu versio olisi ”kemikaaleilla pinnoitettu ja kasvinsuojeluaineita sisältävä sejase”? Ehkäpä syynä on se, että äitimaa on huono lobbari kemianteollisuuteen nähden?

Eli hopi hopi etsimään seuraavaa pöyristymisen aihetta. Mediat tarvitsevat mainostulonsa, byrokraatit lisää papereita käsiteltäväksi ja kansalle lisää lisäaineita sisältäviä levitteitä Nestlen, Monsanton ja muiden tarjoamana. Asiaan voi tosin itse vaikuttaa sillä ainoalla toimivalla tavalla äänestää: lompakko.