Orjamentaliteetti

Aristoteleen teos, ”Politiikka”, saa paljon kritiikkiä esimerkiksi sen näkemyksestä orjuudesta ja orjista. Nykypäivänä ajatusta siitä, että joku olisi syntynyt orjaksi tai että se on ihan luonnollista olla orja joillakin ihmisillä, voidaan pitää sulana hulluutena ja rasistifasisti-kortti alkaa välittömästi heilumaan, mutta onko ajatus kuitenkaan niin kaukaa haettu?

Aristoteles jakoi orjat kahteen eri ryhmään sen mukaan, miten he asemaansa päätyivät. On helppoa ymmärtää, että joku saattoi ennenmuinoin joutua orjuuteen jos sattui tulla kaapatuksi tai myydyksi orjakauppiaalle. Sodassa häviävän puolen kansalle ja sotilaille sama kohtalo saattoi myös osua kohdalle. Näitä kaikkia kuitenkin yhdistää vastentahtoisuus, eli heistä suurin osa ei varmaankaan halunnut joutua orjan asemaan mutta näin kuitenkin tapahtui. Vaikka tämän kaltainen orjuus onkin saatu nykypäivänä hävitettyä lähes kokonaan maailmasta, edelleenkin joissain maissa orjakauppa voi hyvin ja kukoistaa, pakottaen ihmisiä työskentelemään sillä olettamalla, että he ovat jonkun toisen omaisuutta.

Toinen, huomattavasti kyseenalaisempi, orjuuden muoto on kuitenkin ”luonnolliset orjat”. Joku nyt on vaan syntynyt orjaksi (tai kasvatettu sellaiseksi, tästä lisää myöhemmin) ja täten hänen asemansa olla jonkun toisen omaisuutta ilman vapautta olisi jollain tavalla… luonnollista heille. Tämä näkemys on toki ollut varsin yleinen menneinä aikoina, jolloin ajateltiin tämän ominaisuuden yhdistyvän ihmisen syntyperään. Jotkin ihmisryhmät nähtiin alempiarvoisina, voitaisiin puhua ”ali-ihmisistä”, eli he eivät olleet millään tavalla samalla viivalla omistajiensa kanssa. Moinen rotuerottelu ja sen jälkeen ihmisten luokittelu on sitä rasismia, josta niin kovasti meuhkataan vaikka todellisuudessa sen kaltainen näkemys on varsin harvinainen nykyään.

Tämä ”luonnollisten orjien” ryhmä ei kuitenkaan tarkoittanut jotain etnistä ryhmää, vaan se oli ihmistyyppi hänen luontaisten ominaisuuksien perusteella. Kuinka suuri osa tästä on synnynnäistä ja kuinka paljon opittua onkin taas sitten oma asiansa. Jos riittävän pienestä pitäen ihmiselle opetetaan jotkin tietyt arvot ja uskomukset, hän hyvin todennäköisesti säilyttää ne läpi koko elämänsä eikä juurikaan kyseenalaista niitä. Paitsi jos ihminen ei ole ”luonnollinen orja” - osa ihmisistä kun ei nyt vaan jostain syystä suostu alistumaan. Suurin osa ihmisistä kuitenkin omaa varsin konformistisia ja kollektivistisia perususkomuksia, joten kysymys kuuluukin, ovatko nämä ”lampaat” niitä ”luonnollisia orjia”?

Ihminen saattoi ennen vapaaehtoisesti ryhtyä orjaksi kun halusi päästä veloistaan eroon. Onko moderni velkaorjuus sitten tästä niin suuresti poikkeava tila? Sen lisäksi että se mestari hoiti niin ravinnon kuin katon pään päälle orjilleen, velkaorjat joutuvat nekin maksamaan omasta pussistaan. Orja saattoi siis ostaa vapautensa tehtyään riittävästi töitä, aivan samoin kuin se velkaorja saattaa joskus saada velkansa kuitattua.

Voitaisiin myös puhua ns. opitusta avuttomuudesta, joka merkitsee alistumista siihen tilanteeseen ja päätösten tekemisen ulkoistamista. Vaikka kuinka koettaa pyristellä itseään irti jostain tilanteesta, se ”mestari” ei sitä salli ja lopulta ihminen (tai eläin) luovuttaa ja sopeutuu tähän uuteen normaaliin. Seinät saattavat olla varsin leveällä ja katto korkealla, mutta ne kalterit ympärillä rajoittavat ihmisen vapautta ja kun ympärillä on näkymättömät kalterit, enemmistö ei moisia edes huomaa. Yksi todistetusti tehokkaimmista tavoista murtaa ihmisen mieli tuohon tilaan on antaa hänelle tunne, että ”joku” valvoo jatkuvasti. Teit mitä tahansa, menit mihin tahansa, aina on jokin taho yläpuolellasi joka valvoo ja kirjaa ylös rikkeesi, josta myöhemmin saatetaan rankaista.

No mutta eihän tuommoista tapahdu nykypäivänä, meillä on ihmisoikeudet ja demokratia! Ai onko? Orja nro. (sotusi), ilmoittaudu työtehtävääsi annettuna kellonaikana, jossa tehdyn työn tuotosta saat pitää vain osan itselläsi. Koko työpäivän ajan sinun liikkeitäsi ja tekojasi seurataan ja kuvataan & kuunnellaan lähes jatkuvasti (todennäköisimmin teet sen omasta tahdosta, älypuhelimesi kautta) jonka perusteella sinua ohjeistetaan haluttuun suuntaan ja jopa rangaistaan tarvittaessa. Voit sitten vapaasti valita annetuista vaihtoehdoista mitä teet vapaa-ajallasi, toki, mutta myös sitä kaikkea seurataan ja valvotaan herkeämättä. ”Mestarisi” myös määrää lukemattoman määrän mielivaltaisia sääntöjä ja ”lakeja”, joita sinun tulee noudattaa riippumatta siitä, miten oma moraalinen kompassisi kertoo. Rikkoessasi näitä sääntöjä, sinut voidaan pahimmassa tapauksessa joku laittaa pieneen koppiin häpeämään tai jopa piestä (tai ampua)/kuoliaaksi.

Kamoon hei, ne ihmisoikeudet ja demokratia! Puolustaako se ”mestari” oikeuksiasi, vaiko kenties on säätänyt ”lakeja” joidenka kautta ne oikeudet pitäisi toteutua, kunhan vaan nyt et siis riko niitä sääntöjä. Saat siis liikkua vapaasti missä haluat, sille osoitetuilla alueilla mutta muualle tarvitaan lupa. Saat vapaasti sanoa mitä haluat sekä ajatella vapaasti, kunhan et tee sitä niin että siitä joku loukkaantuu tai se jollain tavalla haastaa auktoriteettiesi otetta jonka jälkeen piiska heiluu. Sinulla on kehollinen koskemattomuus, paitsi sitten kun joku keksii että ei ole koska säännöt. No onneksi sentään on demokratia, eli sinulla on valta! Voit siis valita annetuista vaihtoehdoista uuden mestarin tai jopa pyrkiä itse siihen asemaan. Tai no, et valita, mutta laittaa ehdotuslaatikkoon haluamasi mestarin numeron neljän vuoden välein jonka jälkeen enemmistön päätöksellä valitaan uudet tyypit valtaan ylitsesi. Ja nämä tyypit saavat määrätä sinut töihin rangaistuksen uhalla, pakottaa sinut toistamaan heidän mantrojaan ja pitävät huolen siitä, että kaikesta työstäsi mestari saa varmasti oman osansa.

Voidaanko enemmistö ihmisistä siis nähdä ”luonnollisena orjana” kun he ilomielin luovuttavat suuren osan päätöksistään muiden tehtäväksi ja työskentelevät muille läpi koko elämänsä hymyssä suin? He ehkä eivät syntyneet näillä ajatuksilla, mutta heidät indoktrinoitiin leikkikoulusta lähtien tähän järjestelmään. Osa kapinoi vastaan, mutta konformismi pitää suurimman osan kurissa vaikka sielä taustalla kyteekin inho herrojaan vastaan. Katkeruus sitten sairastuttaa ja viha pilaa koko elämän, kun orjan asemaan vasten tahtoaan joutunut ihminen kuitenkin pakotetaan järjestelmään, joka ei monilta osin eroa juurikaan siitä, miten meille opetettiin koulussa historiaa kuinka pahaa orjuus onkaan. Jännää kuinka vähän historiasta onkaan opittu?

Vai onko se #eriasia, kun saa sentään sirkushuveja aina välillä, sekä itse valita mitä orjatyötä tekee ja kuka on se välitön mestari? Noin 80% kansasta on tainnut olla kautta aikojen se osuus ihmisiä, joille ei tuota mitään ongelmaa olla jonkun muun tahon alainen. Järjestelmät ovat muuttuneet ja kehittyneet, kansalle on keksitty uusia tarinoita jotka oikeuttavat ihmisten aseman järjestelmässä itsessään ja lähes aina se etu on siirtynyt harvojen taskuun. Tällä perusteella voitaisiin sanoa, että se 80 pinnaa olisi ”luonnollisia orjia”? Tätä orjuuden asiaa on pohdittu myös elokuvassa ”Jones Plantation”, jonka suosittelen vilkaisemaan ja vertaamaan sitä tähän nykypäivän ”demokratiaan”.

Jostain syystä edistyksellisten tahojen mielestä kuitenkin vain osa ihmiskunnan historian orjuutuksesta oli paha asia, muilla ei ole niinkään väliä. Itse en pidä orjuutta millään tavalla enkä missään muodossa hyväksyttävänä, mutta toisaalta, jos enemmistö on ”luontaisia orjia”, mikä minä olen sitä heiltä liioin kieltämään?