Poliittinen heiluri heilahti

Liberaalin ajatusmaailman voittokulku sai kovan tällin Saksassa, kun AfD vetäisi tauluun yli 40%n prosentin tuloksen Saksi-Anhaltin osavaltiossa. Uutiset kautta lännen julistavat ”äärioikeiston” nousseen voittajaksi, mutta uhkakuvien maalailu ”natsien paluusta” on vielä varsin kaukana todellisuudesta. Kulttuurisota on kuitenkin todellinen ja monia maita ravisteleva ilmiö, jota ei auta pätkän vertaa eri ideologioiden leimakirveiden heiluttelu asiallisen keskustelun sijasta. Heiluri heilahti, vaiko sittenkaan?

Termejä ”populistinen”, ”oikeistolainen”, ”äärioikeistolainen”, ”nationalistinen”, ”venäjämielinen” ja ”lokalistinen” käytetään kuvaamaan AfD:tä, mutta kukaan ei vaivaudu määrittelemään mitä niillä tarkoitetaan. Sama toki pätee muihin samankaltaisiin puolueisiin liittyvää puhetta, jota Suomessa edustaa PS. Liberaalit ovat hallinneet suvereenisti mediakenttää ja akatemiaa vuosikymmenten ajan, joten määritykset ovat heidän mukaisiaan. Ne nimittäin eivät tarkoita juuri mitään vaan ovat synonyymejä vanhoille tutuille ”paha” ja ”syntinen”, mutta koska kristinusko on myös ”paha” aate, se vääräuskoisuus piti uudelleennimetä.

Aloitetaan siitä, mikä AfD on ”oikeasti”. Vuosia aihetta tavissuomalaista lähempää seuranneena median antama kuva on osin kaukana todellisuudesta, mutta jos karsitaan pois ne pilkkanimet, puolueen linja on varsin selvä ja yksinkertainen. Toki paikallisvaaleissa ei vaikuteta ulkopoltiikkaan, joten AfD:n selkeimmät kannanotot ovat sinänsä aika vähäpätöisiä, mutta seuraukset koko maan suuntaan voivat olla maatamullistavia - se jää nähtäväksi. AfD siis haluaa eroon EU:sta, vallan takaisin saksalaisille oman maan asioista ja eroon tästä ”liberaalista hömpästä”, jota woke, ilmastokultti ja maahanmuutto edustavat. Tällöin termi ”lokalistinen” on varsin tarkka.

Maahanmuutosta millään tavalla muutoin kuin positiivisella asenteella puhuminen on ”äärioikeistoa” ja puheet EU-erosta ja ”kansasta” tekee siitä ”populistisen”, nykytermien mukaan. Timo Soini jo aikoja sitten teki gradussaan varsin selväksi populististen puolueiden ongelman, mutta se koetinkivi tulee käännettyä vasta siinä vaiheessa kun puolue pääsee oikeasti valtaan. Joten AfD:n tapauksessa emme tiedä tilannetta, siinä kun persut ovat osoittaneet Soinin olleen täysin oikeassa heidän kohdallaan. Populistinen protestipuolue lakkaa olemasta kumpaakaan sillä hetkellä, kun se pääsee hallitusvastuuseen ja törmää poliittisen todellisuuden kiviseinään. Heistä tulee identtinen muiden järjestelmäpuolueiden kanssa politiikan teossaan. Osa ideoista voi olla hieman eri, mutta tyyli millä asiat hoidetaan ja mistä käskyt otetaan ei eroa millään tavalla muista puolueista.

”Lokalismi” ja sen vastakohta, ”globalismi”, on sinänsä osuva nimitys kuvaamassa sitä jännitettä näiden ”vaihtoehtojen” ja ”vanhojen puolueiden” välillä. EU nähdään, mielestäni varsin oikeutetusti, uhkana ja sen totalitaristinen ote lännessä pilkkaa koko demokratian, kansanvallan, ajatusta. Liberaalit taas edelleen uskovat näihin satuihin ja ohittavat todellisuuden tapansa mukaan. Tosiasioiden tunnistaminen, puhdas matemaattinen todellisuus ja vuosituhannet historiaa eivät sovi lainkaan liberaalien maailmankuvaan kun aletaan puhua siitä heidän pyhästä lehmästään: maahanmuutosta, joka on se juurisyy tähän kiristyneeseen ilmapiiriin.

Liberaaleille ”kansa” merkitsee vain potentiaalista veronmaksajaa, eli kulttuuri, geenit ja kieli eivät sovi millään tavalla kansan määritykseen. Jos asut alueella ja saatat maksaa veroja, olet kansalainen ja täten yksi ”meistä”. Lokalisteille osa tai kaikki ovat kuitenkin merkityksellisiä ja suojeltavia asioita ja retoriikka on sen mukaista. Suurin näitä aatteita jakava asia on kuitenkin suhtautuminen ”rauhan uskontoon”, Islamiin. Maailman suurin uskonnon ja poliittisen ideologian yhdistelmä on lännessä ”sorrettu vähemmistö” ja ”uhri” liberaalin näkemyksen mukaan. Puolitoistatuhatta vuotta historiaa ja matematiikka antaa varsin vahvat perusteet vastakkaiselle kannalle: uhka. Mentaaliakrobatian kovin suoritus onkin julistaa olevansa ryhmän puolella, joka välittömästi valtaan päästyään ”eheyttää” heitä kannattaneet liberaalit oman lakinsa mukaisesti vetämällä heidät kiikkuun.

Mutta jos katsotaan AfD:n politiikkaa talouden ja arkisten asioiden hoitamisen kannalta, jota voi seurata heidän nykyisestä käyttäytymisestään eri parlamenteissa, AfD on itse asiassa varsin ”tylsä” puolue. Ei oikealla neoliberaalien suuntaan eikä vasemmalla verottaen kaikesta kaikkea, vaan maltillinen keskitie mitä Suomikin edusti vielä ennen EU:ta vuosikymmeniä. Eksistentiaalinen uhka, sanoo liberaali länsi, koska ne poliittisen heilurin rajat vedetään kulttuurisodan säännöillä, ei arjen todellisuudessa minkä pitäisi olla kaiken poliittisen päätöksenteon perusta.

Nyt sitten pohditaan millä tämän ”äärioikeiston” saisi kuriin. Kaikkialla lännessä lokalistiset ja maahanmuuttoon kriittiset tahot ovat nousussa ja se aiheuttaa liberaaleille melkoisen ongelman. Puhutaan jopa pysäyttämättömästä voimasta, mutta itse en siihen usko lainkaan. Kun huomioidaan eräs seikka, josta kerron ihan justiinsa, liberaaleilla olisi naurettavan helppoa napata valta haltuunsa yhdellä pienellä peliliikkeellä, jota itse asiassa on jo alettu toteuttaa joissain maissa. Kun liberaalit/vasemmisto myöntää maahanmuuton ongelmat ja oikeasti korjaa ne, ei siis sanoo korjaavansa mutta ei tee mitään kuten persut asian hoitavat, heiluri palaa pikavauhtia takaisin siihen suuntaan. Fabianistien hiljaa hyvä tulee malli kun jyllää sielä taustalla, mutta se vaatii paljon enemmän aikaa, useita sukupolvia, saadakseen kansan uskomaan havaintojaan vastaan. Se ”seikka” on nimittäin todellisuuden ja tarinan ristiriidan luoma kognitiivisen dissonanssin vaiva.

Viimeiset sata vuotta ja risat ovat olleet massamedian aikakautta, jossa hidas viestintä on pikkuhiljaa korvautunut nopeammalla ja nopeammalla tavalla saada ”oikea tieto” kansalaisten naamalle. Hitaalla viestinnällä on toki edelleen paikkansa ja tämä lännen ”punaisen pelko” on edelleen voimissaan ja merkittävä osa länttä. Niin Fabian Societyn kuin Frankfurtin koulukunnan sanomat ovet kaiken viestinnän pohjana ja seuraukset selittävät miksi tilanne on mikä on. On toki muistettava, että se suora syy-seuraus-suhde on mahdotonta osoittaa, mutta sattumia on liikaa.

Näin rankasti yleistäen konservatiivisemmat tahot pelkäävät sitä ”punaista”, siinä kun liberalismi vastakulttuurina näkee sen haluttavana ja positiivisena asiana. Kapitalismi hyvä, kommunismi paha, tai päinvastoin. Kummankaan ideologian seuraukset voidaan kääntää tarinalla päinvastoin, joten ihmiset eivät yleensä kykene muodostamaan asiasta rationaalista kantaa. Maahanmuutto taas lyö todellisuuden täysillä vastapalloon ja uskooko sen ongelmiin tai ei, ei muuta asian faktoja millään tavalla. Asiasta on vuosia huudettu ”rasismia!”, joka taas on tehnyt siitä sanasta merkityksettömän. Voit siis toistaa tarinaa päivästä toiseen, mutta jos se uskomus ei ole vähintään kolmen-neljän sukupolven vanha, todellisuus saa ihmiset näkemään ettei kuninkaalla ole vaatteita. Ja juuri siitä tämä ”lokalismin” vastaliike juontuu.

Voit toistaa loputtomasti maahanmuuton tuovan mukavia pelihetkiä, mutta kun rahat siirtyvät jäljitettävästi ja rikollisuus ja lieveilmiöt kasvavat, tapahtuu väistämättä vastaliike. Avainasemassa on juuri se omalle takapihalle levinnyt ongelma, joka ei katoa tekemättä sille jotain. Itse tarinan vahvuutta kun se asia on vain ”jossain” taas kertoo niin ilmastouskonto ja russofobia. Molemmissa tarina on selvä ja syylliset selvillä, mutta kun se ei ole omalla takapihalla, on uskottava tarinaan eikä omiin silmiinsä. Kun ei ole mitään mihin verrata ja käsin kosketella, tarina on se mihin uskotaan ja vastakkaista tarinaa levittävät ovat pahoja syntisiä. Tämä sama on todistettavissa kaikkialla ja kaikkina aikoina ihmiskunnan historiassa, myös se liian nopeuden aiheuttama vastareaktio todellisuuden osuessa omaan naamaan - mutta ei yleensä hetkeäkään ennen sitä kopsahdusta.

Media, niin perinteinen kuin sosiaalinen, kykenisivåt jatkamaan tätä tarina vs. todellisuus peliä loputtomiin ja muutokset tapahtuisivat mannerlaattojen nopeudella. Tekoäly muuttaa kuitenkin peliä vauhdilla, koska sen kyky kertoa tarina halutunmukaisesti on lyömätön. Nämä liberaalien kouluttamat kielimallit osaavat virheettömästi kertoa miten asiat tulisi nähdä. Esimerkiksi tämä teksti on ”provokatiivinen”, ”kiistanalainen” ja sen kritiikki on ”tulenarkaa”, jolloin siitä kertomiseksi on tehtävä kristallinkirkkaaksi, että tekoäly ei ota kantaa itse asiaan vaan ainoastaan kertoo kirjoittajan kannan. Mutta jos tekoäly olisi neutraali, pelkkä maininta ”viitaten lähteeseen” riittäisi, ilman kehystämistä ”radikaaliksi mielipiteeksi”. Toki valheen aikakaudella tosiasioiden tunnustaminen on aika radikaalia? Liberaalien näkemysten mukaisesti tämä teksti tullaan tulkitsemaan ”oikeistolaiseksi”, pelkästään sen kannan maahanmuutosta perusteella. Jos sekaan heitetään kritiikki kapitalismia ja etenkin neoliberalismia vastaan, jotka ovat mahdollistaneet moisen tekoälyn luonnin, taidetaan saada bitit umpisolmuun? Älykäs olento osaisi vetää johtopäätöksen, että vasemmisto-oikeisto ei nykykielessä merkitse enää mitään verrattuna niiden alkuperään.

Vähintään vuosisata, toki jo alkujaan 1700-luvulta, toi maailmaan liberaalin aatemaailman ”yksilöstä” ja ”yhteisön” ominaisuuksista. Siihen päälle on myöhemmin liimattu jos jonkinmoista lisäksi ja kuten aina ennenkin, tiettyjen rajojen ylittäminen aiheutti vastareaktion. Tietyt osat tarinasta menee edelleenkin läpi, ne naamaan osuvat kyseenalaistetaan. Vallan nollasummapeli jatkuu kuten aina ennenkin, keinot ovat vaan kehittyneet sopimaan ajan henkeen. Massat ovat edelleenkin Le Bonin teorian mukaan ohjailtavissa ja tyhmä kuin saapas.

Mutta onneksi tämän kaiken voi korjata äänestämällä oikein, katso vaikka Saksaa ja jenkkejä! Vai olisiko niin, että meitä viedään kuin litran mittaa tarinoilla kriisistä toiseen?

Valta ei kuulu pienelle eliitille eikä kansalle. Se kuuluu jokaiselle itselleen. Jos sitä muutama vuosisata taottaisiin ihmisten kupoliin, siitä voisi tulla kantava ajatus koko ihmiskunnalle. Laumalle se ei kuitenkaan tule koskaan menemään läpi ja ihmiset ovat pohjimmiltaan laumaeläimiä, jotka fyysisen todellisuuden ja biologisten ominaisuuksiensa sijasta valitsevat aina tarinan, joka hivelee omaa egoa ja soveltuu omaan maailmankuvaan. Melkoinen paradoksi?