Kun hallinto ei diggaa jonkun tahon mielipiteistä ja nämä mielipiteet saavuttavat liian suuren huomion kansan keskuudessa, asialle on tehtävä jotain. Näin kävi aikoinaan MV-lehdelle Suomessa, vissiinkin Infowars/Alex Jones on saamassa tuta ja männäpäivänä Saksassa myös suoritettiin demokratiaa laittamalla lappu luukulle lehtipainolle Compact-Magazin GmbH ja siinä samalla filmituotantoyhtiölle nimeltään Conspect Film.
Koska demokraattisissa maissa on lehdistönvapaus ja silleen, tämä hallinnon temppu olisi tietenkin täysin laiton, joten ensin miljoonayleisölle vääriä sanomia julkaissut tekele määriteltiin ensin median sijasta yhdistykseksi, joka voidaan lain mukaan kieltää kun se on ”äärioikeistolainen”. Juttu mennee kuitenkin oikeuteen ja siitä tullaan riitelemään tulevat vuodet, mutta tämän hetken tietojen mukaan äärivasemmistolainen hallinto laittoi äärioikeiston oman median kiinni. Näistä ääriajattelijoiden nimeämisistä kirjoitin jo aikaisemmin, joten suosittelen lukaisemaan jutun ”Valtavirta-ajattelemattomuutta” noin pohjaksi sen aiheen suhteen.
Sinällään ilmiö ei nyt ole millään tavalla uusi, että alueen vallanpitäjät eivät sitten lainkaan pidä heidän valtaansa sisältäpäin uhkaavista tahoista. Yksi toisensa jälkeen joka ikinen riittävän suureksi kasvava vastavoima hallinnolle tullaan tukahduttamaan tavalla tai toisella, koska jostain syystä valtaan päässeet tahot eivät ole järin innokkaita valtaansa jakamaan, saatikka luovuttamaan. Kuka olisikaan arvannut?! Viimeisin onnistunut vastarinta mahtanee löytyä Tsekkoslovakiasta, Peruskirja 77 muodossa (wiki), mutta useimmiten lopputulos on ollut varsin vahvasti hallinnon tahdon mukainen. En nimittäin laske näitä eri maissa tapahtuneita värivallankumouksia ulkopuolisten tekemänä tilanteeksi, missä kansa itse olisi varsinaisesti noussut vallanpitäjiään vastaan.
Onko siis se vallan vastustaminen oikeasti järkevää?
Näin vuosikausia pienenpieniä kapuloita rattaisiin heitelleenä ja edelleenkin pieniä sivalluksia sinne suuntaan verbaalisesti suorittavana sanoisin että… eeeehkä. Riittävän pienenä toimijana se uhka nähdään niin merkityksettömänä, että sitä sensuuria ja jatkuvaa varjobannausta lukuun ottamatta nämä pohdinnot eivät niitä vallanpitäjiä kyllä kiinnosta. Yksittäiset pienet toimijat ovat siis merkityksettömiä yksinään, mutta kun niitä on paljon, ne lukemattomat pienet viillot alkavat oikeasti nakertaa niitä valtarakenteita. Paitsi että…
Niitä yksittäisiä pieniä toimijoita voidaan nykypäivänä niin naurettavan helposti rajoittaa, että automaagisten algoritmien lisäksi asiaan ei tarvitse juurikaan vallanpitäjien puuttua ennen kuin se toimija alkaa saamaan oikeasti näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Ja juuri tästä on jälleen Saksassakin kysymys - pieni media kasvoi riittävän isoksi ja sen sanoma oikeasti uhkasi valtaa. Ei nimittäin riitä, että jokin toimija kasvaa riittävän suureksi vaan sen on myös samaan aikaan haastettava sitä valtaa että se joutuu poikkiteloin oikeiden vallanpitäjien kanssa.
Onkin huvittavaa kuinka varsin moni kuvittelee sen jonkun kohtuullisen suureksi kasvaneen toimijan olevan hallitsevaa järjestelmää vastaan jos sen annetaan edelleenkin toimia. Poliittista vastakkainasettelua halutaan luoda monella eri tavalla ja monessa eri aiheessa, joten toimijat jotka pitävät sen keskustelun Overtonin ikkunan rajoissa mahdollisimman eloisana ovat erittäin tärkeitä koko järjestelmän toimivuuden kannalta. Vastavoimia sille itse järjestelmälle he eivät kuitenkaan ole ja tuottaessaan kansalle sirkushuveja, he mahdollistavat koko sirkuksen jatkumisen.
Jos siis haluaa levittää sitä sanomaa pienelle joukolle, ongelmilta pystyy välttymään lähes täysin koska järjestelmä on luotu pitämään tämmöiset hyttysen kaltaiset riesat kiltisti omissa kuplissaan. Mutta jos haluaa oikeasti alkaa vaikuttamaan asioihin, joihin ne oikeat vallanpitäjät eivät lainkaan pidä sekaannuttavan, pitää olla rahkeet sen mukaan. Moisen toteamista voidaan toki pitää luovuttamisena, mutta itse näen sen realiteettien tunnustamisena. Ainoa ihminen johon kuka tahansa voi vaikuttaa on se oma itse ja aina kun lähdetään pyrkimään muiden mielipiteiden muokkaamiseen, törmätään siihen samaan oikeutukseen kuin mitä itse koko järjestelmässäkin tulisi kyseenalaistaa: milläs helvetin oikeudella kukaan saa mennä muille sanelemaan miten olla, elää ja ajatella? Onko sillä edes väliä pyrkiikö sitä muuttamaan kymmenen, sadan, tuhannen vai miljoonan ihmisen näkemystä maailmasta, jos sitä muuttamista tekee manipuloimalla? Edelleenkin kun se ainoa toimiva tekniikka manipuloidun ihmisen kannan muuttamiseksi on käyttää niitä samoja tekniikoita ja ”uudelleenohjelmoida” se yksilö.
Yli sata vuotta on kansoja hallittu propagandalla kuten Bernays ja Ellul asian kertovat, sitä ennen se propaganda ei ollut ihan yhtä järjestelmällistä… tai no, ei ollut, jos ei lasketa eri uskontokuntien propagandaa viime vuosituhansilta. Onneksi nykypäivänä ollaan niin paljon sivistyneempiä, että roviolla polttamisen sijaan vääräoppiset vain suljetaan ulos yhteiskunnasta ja lytätään virkakoneiston avulla takaisin riviin. Kyllä, selvästi sivistyneempiä nämä tolkun ihmiset nykypäivänä, eiks jeh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti