Vuosien saatossa on tullut luettua ja kuunneltua kymmeniä kirjoja, jotka osaavat kyllä osoittaa maailman ongelmia varsin tarkasti, mutta sitten kun haetaan korjauksia tai niitä ”syyllisiä” ongelmiin, vaikuttaa siltä että nämä kirjoittajat eivät olisi itse lukeneet omaa kirjaansa.
Sokalan ”Raha ei ole sitä mitä luulet” tulikin jo puitua pariin otteeseen, joten ei siitä enempää, mutta Perttu Pölösen ”Saisinko huomiosi? : kirja, joka jokaisen somenkäyttäjän pitäisi lukea” nosti tämän aiheen taas kerran suoraan päin pläsiä. Pääosin siis rautaista analyysiä ja sosiaalisen median ongelmia esiin nostava opus toistaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen niitä täsmälleen samoja aiheita esille ”totuutena” jotka kuitenkin kirjan analyysin perusteella tulisi varsin vahvasti kyseenalaistaa - ilmastohumppa, ”rasismi” ja kauhiat salaliittodisinformaatiot. Erityismaininnan saavat myös Matias Desmetin ”The Psychology of Totalitarianism” ja useampikin Michael Sandelin teos, joita en nyt lähde luettelemaan…
Kyllä, on myös täysin mahdollista että olen itse näistä asioista myös ihan kujalla ja oikeasti maailma pyörii juuri kuten Yle kertoo, mutta todisteet eivät vaan puhu sen puolesta. Nimittäin vähintään yhtä monta kirjaa on vuosien varrella osoittanut varsin vahvoilla todisteilla kuinka ne asiat eivät nyt ehkä ihan mene kuten kerrotaan ihan virallisten lähteiden itsensäkin mukaan (esim. Daniele Ganserin ”NATO's secret armies - Operation Gladio and Terrorism in Western Europe”). Toki Ganserin todisteiden kanssa esitetyt asiat menevät monella välittömästi kategoriaan ”mutta eiväthän ne niin tekisi”, mutta kun tekivät ja mikään ei osoita että olisivat koskaan lopettaneet.
Mistä herääkin kysymys, ovatko nämä ”melkein mutta ei sittenkään” teoksien tekijät autuaan tietämättömiä, tahallaan harhaanjohtavia, asiayhteyksiä ymmärtämättömiä vaiko kenties koettavat esittää asiansa niin, että Yleen uskova kansanosa saisi maistiaisen kylmästä todellisuudesta mutta silti riittävän turvallisessa muodossa esitettynä, etteivät saisi välittömästi paskahalvausta? Mene ja tiedä mikä siinä mättää, että monilla se analyysi ja puolitiehen, tosin yksi asia on satavarma: yksikään kirja, yksikään tekijä, joka astuu väärille varpaille yhteiskunnassamme, ei tule koskaan menestymään tässä kilpailuyhteiskunnassamme.
Suurelle yleisölle nimittäin kerrotaan välittömästi, jos joku taho on kehdannut astua väärille varpaille leimaamalla se viestintuoja pahaksi syntiseksi sen hetkisellä oikealla termillä. Omalla tavallaan taiteen kautta asioita esiin tuovat ovatkin paljon paremmassa asemassa, kunhan eivät vaan mene laukomaan haastatteluissa ulos mitä aiheesta todella ajattelevat ja antavat vain teoksensa puhua puolestaan.
Sama vanha biisi kuitenkin siis jatkaa soimistaan - mikään ei muutu. Ei ole olemassa mitään taikaluotia, jolla ihmiset saisi heräämään näihin maailman ongelmiin. Itse näkisin nämä edellä mainittujen teosten kaltaiset tekeleet hyvänä porttihuumeena, mutta pitkään asioita tutkineille ne ovat aivan liian kevyttä kamaa. Ehkä niistä voisi kuitenkin ottaa oppia sen suhteen, miten asioita tulisi esittää jos haluaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin? Siis jos haluaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin, eikä vaan ajatella ääneen…
Muutama biisi loppuun suomeksi ja toisella kotimaisella eli lontooksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti