Yksi toisensa jälkeen, Suomen poliisi viimeisimpänä, eri viranomaiset ovat lähteneet luikkimaan... err... siirtäneet virallisen viestinnän pois eri somealustoilta. Radioaktiivinen X oli aikaisemmassa iteraatiossaan, Twitter, kaikkien ”julkkisten”, poliitikkojen, viranomaisten ja vastaavien ”virallisten” tahojen ykköskanava. Kun Musk sekaantui peliin, kaikki ”hyvät ihmiset” julistivat vaihtavansa kanavaa ja nyt viranomaisten joukkopako on lähes valmis. Poliitikot koettavat edelleen sinnitellä X:ssä, mutta monelle se kylmä kyyti on riittänyt ja toiminta siirtynyt muille alustoille. Miksi?
Aikana ennen sosiaalista mediaa viestintä tapahtui lähes yksinomaan virallisten medioiden kautta. Lehdet, radio ja TV, ns. valtamedia, toimi portinvartijana lähes kaikelle tiedolle ja vaikka netti toikin mahdollisuuksia kertoa myös valtavirrasta poikkeavia asioita, sen levinneisyys oli varsin rajallista. Viestinnän ammattilaiset kehystivät ja kieputtivat joka ikisen kerrotun tarinan juuri halutulla tavalla ja sen seurauksena virallinen tarina oli varsin yksiääninen. Ja kun lähes koko kansa kuuli samat asiat samalla tavalla, myös kansan yhtenäisyys oli erittäin korkealla tasolla. Kyllä, poliittiset näkemykset vaihtelivat jo tuolloin, mutta pohjatiedot olivat kaikilla samat - vain arvovalinnat vaihtelivat.
Mutta sitten tuli some ja ensimmäistä kertaa se tavan tallaaja saattoi julistaa omalle ryhmälleen oman näkemyksensä virallisesta viestinnästä. Rohkeimmat saattoivat jopa epäillä tai olla eri mieltä mitä uutiset tai viranomaiset kertovat! Noh, kiikutetaan asiantuntija toisensa perään kertomaan miksi eri mieltä olevat ovat väärässä niin asia on selvä, eikös? Ei nyt ihan…
Portit olivat murtuneet ja vartijoiden pyrkimykset pitää se heille haitallinen tieto piilossa ei enää onnistunut. Keksittiin ties mitä projekteja ”disinformaatiosta” ja ”medialukutaidosta”, mutta ihmiset eivät siltikään palanneet ruotuun, uskomaan sitä virallista tarinaa. Enemmistö toki uskoo edelleen niihin virallisiin tahoihin uskonnollisesti, eli kyseenalaistamatta, mutta aniharva kerran uskonsa siihen menettänyt on palannut vanhaan. Se on jännä juttu kuinka todellisuutta ei nappaa juurikaan kerrottu tarina?
Viranomaisille ja poliitikoille tämä somen ongelma on erittäin kiusallinen. Jos puhut puutaheinää somessa, joku siitä nappaa kiinni ja lähtee kertomaan siitä kavereilleen ja he omille kavereilleen. Pahimmassa tapauksessa se virheen osoitus leviää laajemmalle kuin itse alkuperäinen sanoma halutussa muodossaan. Ja kun ihmiset eivät ole järin kohteliaita toisilleen koneen ääressä naputellessaan, palaute on sen mukaista. Tätä anonymiteetin suojaa ei kyetä ratkaisemaan millään tavalla, koska ihminen toimii juuri tällä tavalla kun siinä kahden ihmisen välissä on jokin pienikin ”seinä” välissä. Tämä on tiedetty ja tunnistettu jo kauan sitten, esimerkkinä tieraivo - ihmiset ovat siinä omassa kopperossaan melkoisen raakoja muita kohtaan.
Vaikka viestintäalan ammattilaiset ovat parantaneet peliään ja etenkin tekoälyn aikakaudella viestintä voidaan muotoilla hyvinkin soveliaaksi isolle yleisölle, se ei silti poista erimielisyyksiä. Joku, jossain, on eri mieltä mistä tahansa asiasta kanssasi ja kun sen voi julistaa kaikelle kansalle, ainoa tapa ehkäistä se negatiivinen palaute on pitää turpansa kiinni. Mutta se hiljaisuus ei käy kun pitäisi tiedottaa asioista kansalle. Mikä siis avuksi?
Ratkaisuksi on keksitty palata takaisin vuosikymmenten taakse viestinnässä ja pään laittaminen puskaan ettei tule paha mieli. Edelleenkin puhutaan soopaa, mutta kun sen julkaiseen virallisella verkkosivulla ilman kommentointimahdollisuutta, se tulinen palaute ei osa välttämättä koskaan omalle kohdalle. Kyllä, ne viralliset tiedotteet leviävät somessa ja kansa kommentoi niitä tulisesti, mutta algoritmien ansiosta ne mölyt jäävät omiin kupliinsa. Kun viranomainen julkaisee jotain somessa omalla kanavallaan, sen kommentit ovat kaikkien nähtävissä joten useampi saattaa altistua väärille mielipiteille verrattuna niihin pieniin kuplautuneisiin myrskyihin vesilasissa.
On siis täysin loogista rajata kaikki viranomaisviestintä ainoastaan virallisille sivustoille, että sanoman puhtaus säilyy. Samalla se tosin sotii vahvasti demokratian ideaa ajatusten markkinapaikkana, mutta ennenkään olla kansan ääntä kuunneltu päätöksenteossa joten miksi edes vaivautua keskustelemaan? Vielä kun saadaan se maalittaminen rikoslakiin niin loppuu se ikävästi puhuminen virallisista tahoista!
Poliitikoille ongelma on haastavampi - pitäisi teeskennellä ”kansan edustajaa” ja kuunnella mitä kansa haluaa heille sanoa, mutta kuitenkin ehkäistä väärät mielipiteet omalta kannattajakunnalta. Blokkisormi heiluukin vauhdikkaasti kun poliitikot saavat palautetta someseinällään. Jokainen moka, typerä kommentti tai ”aiheeton” esto leviää välittömästi ja monen poliitikon maine somessa onkin silleen karvan verran negatiivinen. Toki enemmistö edelleenkin näkee vain sen valtamedian esittämän kuvan, mutta somessa maine voi olla varsin toinen. Kun oma kannatus on siinä rajalla että pääseekö läpi vai ei, ei ole varaa unohtaa kumpaakaan mediakanavaa. Isoille nimille sillä ei ole tuon taivaallista väliä mitä heistä somessa kirjoitellaan, koska enemmistö kannatuksesta tulee valtamedian kautta.
Mielipiteiden vahva polarisaatio on kuitenkin aiheuttanut sen, että tätä asiaa ei voida ratkaista sillä päivänselvällä ja yksinkertaisella tavalla: puhu totta, myönnä virheet jos niitä sattuu. Totuus kun ei tarvitse puolusteluja siinä kun valhe taas vaatii jatkuvaa kriisiviestintää. Toki yksisarvista harvinaisempi olento on rehellinen poliitikko, joten se siitäkin ideasta? Viranomaisilla on vielä suojana aseman tuoma piilopaikka - omaa nimeä ja naamaa ei yleensä tarvitse esittää kun ”sejase yksikkö tiedottaa”. Ja jos omalla nimellään joku tiedotusvastaava puhuu paskaa, hän tekee sen jonkun käskystä, ei omasta aloitteestaan. Ja kuten tiedämme, ”tein vain mitä käskettiin” on pomminvarma puolustus!
Yksi asia on kuitenkin säilynyt muuttumattomana kaikki nämä vuodet: ihminen. Kun ärsyke saapuu sinne kuupaan, ensimmäiseksi siihen reagoidaan tunteella. Vasta hetkiä myöhemmin mukaan saattaa osallistua loogisemmat osat ja ne lähtevät etsimään todisteita oikeuttamaan se tunnereaktio. Miksi ennen tämä ei aiheuttanut niin suuria ongelmia on yksinkertaisesti se, että ihmisille oltiin syötetty ne ”oikeat” tunnereaktiot jo hyvissä ajoin ennen kuin he reagoivat sen hetkisiin tapahtumiin. Valtamedia, koulujärjestelmä, uskonnot ja sukupolvien opit loivat halutunlaiset reaktiot jo kauan ennen kuin altistus arjen tapahtumiin sai aivot reagoimaan tunnetulla tavalla.
Kuten sanottu, on siis täysin loogista palata yksisuuntaiseen viestintään virallisten tahojen suunnalta. Kun suurin osa ihmisistä käy läpi sen saman aivomankelin pienestä pitäen, saadaan yhtenäinen kansa joka reagoi viestintään oletetulla tavalla. Samalla väärien näkemysten levikkiä rajusti rajattaessa ehkäistään suuri osa yhteiskunnan erimielisyyksistä! Opetetaan vielä kansa vihaamaan ja halveksumaan valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä niin johan saadaan uusi uljas maailma! ”Yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi”, terkuin ja jaxuhalein - Orwell.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti