Organisoitunut vähemmistö

Organisoitunut vähemmistö voittaa aina organisoimattoman enemmistön. Tämä on se sääntö, johon joka ikinen yritys kaataa mikä tahansa ”haitallinen” järjestelmä on kaatunut, tai sitten kaataminen on onnistunut kun se organisointi on suoritettu kunnolla. Kun vaalit ovat taas tulollaan, useat eri toimijat lyövät pökköä pesään kuvitellen vaikuttavansa maan suuntaan. Voisivatko he vaikuttaa? Ehdottomasti. Tulevatko he vaikuttamaan? Epäilen vahvasti.

Suomen tilanne on lievästi sanottuna huolestuttava. Maan johto on ajamassa maata sotaa kohti ja enemmistö kansasta hurraa sen suhteen. Edellisen rähinän aikaan isät lähtivät sotaan että jälkipolville olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Nykyään isänmaalliseksi itseään kutsuvat ovat täydessä kiihkossa lähtemässä itänaapuria vastaan, unohtaen täysin mitä sota aiheuttaa väestöllisesti. Kun se Pertti ja Jussi, isät ja pojat, tungetaan lihamyllyyn, jäljelle ei jää pikku-Mattia rakentamaan maata uudelleen vaan jäljelle jää tahot, jotka eivät sinne lähteneet. Toki näin poistetaan ”äärioikeisto” varsin tehokkaasti pelikentältä, mikä lienee tarkoituskin?

Ainoat varteenotettavat organisaatiot maata ohjaamaan löytyy sieltä puoluekentältä. Minkään yhteisen rakentaminen ei yhdelläkään puolueella ole agendana, vaan jokainen haluaa tehdä maasta itsensä näköisen. Tässä onkin se suurin ero siihen edelliseen sotaan - poliittisesta näkemyksestä viis, suurin osa halusi Suomen pysyvän suomalaisten maana. Nyt sillä veren perimällä ei ole mitään merkitystä, vaan ”kansalaisuus” ratkaisee. Kyllä, poistamalla osa väestöstä maassa on edelleenkin kansalaisia maksamassa ne herrojen oikut, mutta tämä koko maailman mittakaavassa varsin pieni kansa ei välttämättä enää koskaan palaudu jos siitä poistetaan pojat kansan urhokkaan kertarysäyksellä. Näille organisaatioille sillä vaan ei ole mitään väliä.

Kansa on aina ollut helposti vietävissä mihin suuntaan tahansa. Yhtenäinen tarina on ajanut yhden jos toisenkin kansan naapuriaan vastaan ja tulokset ovat olleet yleensä katastrofaaliset. Pienet organisoituneet ryhmät ovat kyenneet ohjailemaan tarinaa yksinkertaisesti siitä syystä, että he ovat pysyneet siinä valitussa tarinassa eivätkä ole tuhlanneet paukkujaan sisäiseen riitelyyn. Kollektivismi on sekä ihmiskunnan vahvuus että heikkous ja sen aseistaminen harvojen eduksi muodostuu ongelmaksi yleensä vasta kun eliitin ylituotanto pääsee liian pitkälle.

Koska organisaatiolla ei voi olla tiettyä enempää suuria johtajia, ne sivummalle jääneet pyrkyrit ”joutuvat” lohkaisemaan oman lahkonsa suuremmasta ryhmästä. Ja näin saadaan lännessä varsin yleinen ”monipuoluejärjestelmä”. Aatteen puhtaudesta pidetään kiinni kynsin hampain ja siitä poikkeavia rangaistaan usein varsin ankarasti. Tämä näkyy varsin hyvin etenkin Suomen ”oikeiston” piireissä, kun puolueiden sisällä jokaiselle jotain tarjoavat alkavat riitelemään keskenään. Yhtenäinen tarina rikkoutuu kun laitetaan liian laajat verkot vesille.

Koska kaikki puolueet kisaavat loppuviimein samoista kansalaisista, voisi ajatella että poliittisen itsemurhan tekeminen oman kannattajakunnan lihamyllyyn tunkemalla olisi varsin typerä idea. Juu, vihalla ja pelolla on helppoa pitää se oma heimo kurissa, mutta pelisilmää voisi kuvitella löytyvän edes hippusellinen kun ollaan aikaisemmin saatu kasattua yli 10%:n lohko koko kansasta puolelleen? Ellei sitten tarkoitus ole tahallaan suorittaa se aatteellinen puhdistus.

Noh, ongelmaahan ollaan nyt ainakin somessa ratkaisemassa kahdella toisensa poissulkevalla tavalla. Äänestämällä oikein (VL tai SML) tai äänestämättömyydellä. Äänestämättömien leiristä rummutetaan sitten eri vaihtoehtoisia malleja yhteiskuntajärjestelmäksi, joista UAD-malli on ehkä merkittävin. Tosin merkittävin tarkoittaa promillen murto-osaa koko väestöstä, joten mistään todellisesta vastavoimasta ei voida juurikaan puhua.

Uutena ilmiönä taas on ajatus, että kertomalla kansalle kuinka kusessa ollaan holtittoman maahanmuuton kanssa, kansa yht'äkkiä herää ongelmaan. Faktat eivät vaan ole tähän päivään mennessä muuttaneet kenenkään mielipidettä, vaan päätökset tehdään aina ensin tunteella ja sitten se perustellaan jälkikäteen logiikalla. Potentiaalia tällä projektilla toki on, mutta ilman kunnon organisointia se on kuin tuuleen huutaisi. Toinen ongelma taas on siinä, että kyseinen kampanja tulisi lähinnä nostamaan persujen kannatusta, eli yhtä yksipuoluejärjestelmämme osaa.

Kaikki nämä vaihtoehtoiset aatteet ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, ellei niiden taustavoimaksi saada kunnollista organisaatiota ja yhteistä tarinaa. Puolueilla on Suomessa monopoliasema poliittisessa vaikuttamisessa ja sen murtaminen, niin tärkeää kuin se muutoksen kannalta olisikin, on lähes mahdoton tehtävä. Miksi? Koska niiden omat verkostot ovat juurtuneet niin syvälle yhteiskuntaamme ja se yhteinen satu, ”vain äänestämällä voit vaikuttaa”, on perususkomuksen tasolla.

Onneksi kaikkeen on olemassa ratkaisu! Se on tekeminen suunnittelun ja puhumisen sijaan. Samaa on toki hoettu jo vuosikausia ja asialle ollaan ”tehty” paljon. Siis niiden mukaan, jotka ovat tehneet oikein kaikki nämä vuodet. Kaiken sen tekemisen tulos on kuitenkin aika likelle nolla. Miksi? Koska nämä olemassa olevat organisaatiot ovat onnistuneet käyttämään sen tekemisen omaksi edukseen, sen sijaan että sillä oltaisiin onnistuttu muuttamaan asioita kaikelle kansalle eduksi.

Tätä tekemistä voidaan hyvin kuvata ”yhteen hiileen puhaltamisen” tilana, missä osa puhaltaa, osa kusee nuotioon ja osa on lapioimassa hiiliä omaan notskiinsa. Individualistinen maailmankuva estää varsin tehokkaasti kaiken yhteistyön, jota tarvitaan maailman muuttamiseksi. Väärin vastustaminen on edelleenkin suurin synti niiden keskuudessa, jotka ovat havahtuneet siihen, että joku tässä nykyisessä maailmassa mättää. Vaikka kaikki muutoin täsmäisi omaan maailmankuvaan niin sotketaan siihen sitten täysin asiaan liittymättömiä asioita kuten maan muoto tai mikä on se ainoa oikea sallittu ruokavalio.

Ollaanko siis hävitty tää peli ylikansallisille organisaatioille? Hyvin todennäköisesti, kyllä. Osa ajattelee Trumpin ”valkohattujen” pelastavan koko lännen, mutta merkit osoittavat lähinnä vain vallanvaihtoon yhden organisaation toimesta toiseen. Rutosta koleraan, päivänselvä parannus? Kun katsoo ihmiskunnan historiaa, mitään suurta pelastusta ei taida olla tulossa - heiluri heilahtaa taas uuteen suuntaan, siinä kaikki.

Jos siis haluat oikeasti muuttaa maailmaa, organisoidu. Muuttuuko maailma sitten hyväksi sillä? Tuskin. On kuitenkin olemassa toinenkin tie. Maailmaa ei tarvitse muuttaa, se on mikä on, mutta itseesi voit vaikuttaa. Älä pelaa muiden määräämää peliä heidän sanelimilla säännöillä. Sen valinnan voi tehdä koska tahansa ja kuinka pitkälle sen vie on itsestä kiinni. Tai voit jatkaa sen ohjauspyörän kääntelyä, joka on siihen lastenistuimeesi kiinnitetty - se näyttää söpöltä, kolmivuotiaan tekemänä. Aikuiseksi kasvaminen on oma valinta.